Vielä parin viikon ajan on Aineen taidemuseossa Torniossa esillä Edith Hammarin näyttely Saappaat täynnä vettä. Göteborgissa asuvan suomenruotsalaisen näyttelyssä on esillä tukkilaisperinteestä kumpuavia puupiirroksia.
Homo Line ja Portal -sarjakuvateoksista tunnetuksi tullut Edith Hammar (s. 1992) on viime vuosina niittänyt mainetta kuvataiteilijana. Tukholman Moderna Museetissa vuonna 2024 ollut Hot and Slutty Giants -piirrosnäyttely huomioitiin kotimaisessa lehdistössäkin. Aineen taidemuseossa oleva Saappaat täynnä vettä on Hammarin ensimmäinen yksityisnäyttely Suomessa.
Tukkilaisuus on keskeinen osa suomalaista kansallisromantiikkaa. 1800-luvun lopulla Teuvo Pakkalan kirjoittama ja Oskar Merikannon säveltämä laulunäytelmä Tukkijoella yksi kaikkien aikojen suosituimmista ja esitetyimmistä suomalaisista näytelmistä. Elokuvaksi se on filmattu peräti kolme kertaa. Tukkilaiset ovat olleet myös mainoshahmoja, ja edelleenkin Koskenlaskijan markkinoinnissa luotetaan kansallisromanttiseen kuvastoon.
Edith Hammarin isoisä Ingmar Berg oli tukkilainen, näyttelyluettelossa on valokuvia hänestä uittohommissa Kanadassa 1950-luvulla. Kuten näyttelyluettelossa Rosa Liksom kirjoittaa, tukkilaiset olivat arktisen kulttuurin cowboyta. Uittokulttuurin kuvasto elää vahvana ja jopa Tom of Finlandin näkemykset reippaista ja terveen lihaksikkaista työmiehistä istuvat siihen hyvin.
Uppotukki
Aineen taidemuseon vaihtuvien näyttelyiden tila koostuu kahdesta huoneesta, joiden välissä on iso oviaukko. Siihen Hammar on ripustanut tukin, jonka pintaan hän on kaivertanut tukkilaisen. Tukin alla roikkuu sininen lakana, jolle tukin kuviot on painettu. Näyttely on peilikuva itsestään, toisessa huoneessa puupiirrosten painolevyt ja toisessa samassa järjestyksessä samat kuvat paperille painettuina.
Koska tukkilaiskulttuuri on suurelta osin historiaa, niin uppotukin nostaminen näyttelyn keskeiseksi teemaksi on nykyaikaa. Onhan Suomenkin kaupallisilla tv-kanavilla esitetty tosi-tv-sarjaa, jossa uuden mantereen raavaat miehet nostavat Yhdysvaltojen ja Kanadan vesiväyliltä sinne aikoinaan jääneitä uppotukkeja sisustusteollisuuden tarpeiksi.
Hammar lähestyy aihetta leikkisämmin ja totutusta poikkeavasti. Ensimmäisessä teoksessa jätkät vetävät baarissa uppotukkeja (tai sukellusveneitä eli syvyyspommeja). Suukko tai Porraus eivät ole sitä mitä ensimmäiseksi viattoman mieleen tulee.
”Miehekhyys on fankila”, kuten Hammar on meänkielellä seinään kirjoittanut. Eikä se tukkilaishommakaan aikoinaan ollut kokoaikaista työtä. Lyhyt kesäsesongin urakka, joka tarjosi vapautta ja irtautumista arjesta. Mahdollisuus kokea millaista on olla saappaat täynnä vettä.
Edith Hammar
Saappaat täynnä vettä / Stövlar fulla med vatten / Boots filled with water /Saaphaat täynä vettä
Aineen taidemuseossa 22.2.2026 saakka