Tällä palstalla on ollut aiemmin puhetta mm. japanilaisesta sarjakuvasta, mangasta. Mangasta on kuitenkin mahdotonta saada kunnon käsitystä, jos ei samalla tutustu myos japanilaiseen piirroselokuvaan, animeen.
Japanissa niin tytöt kuin pojat, miehet kuin naisetkin katsovat piirrettyjä elokuvia ja televisiosarjoja, joita tuotetaan uskomattomia määriä. Aihepiirit vaihtelevat herttaisista Muumeista aina äärimmäiseen seksiin ja väkivaltaan. Eikä japanilainen animaatio länsimaiseen tapaan karta vaikeita tai vakavia aiheita.
Länsimaissa anime on pysynyt suppean harrastajapiirin omituisuutena, silla lännessä kaiken animaation uskotaan olevan lastenkulttuuria. Kaupalliseen levitykseen päässeitä anime-elokuvia on vähän, ja niistäkin osa on leikelty torsoiksi. Amerikkalaisten elokuvayhtiöiden on mahdotonta käsittää, että piirrettyä elokuvaa ei välttämättä ole tarkoitettu alakouluikäisille. Niinpä moni anime on pilattu käännöksen yhteydessä poistamalla siitä kaikki lasten vanhempia mahdollisesti arveluttava materiaali.
Toisaalta myös täysin turvallinen satu voi joutua silpomisen kohteeksi. Esimerkiksi kaunis ja herkkä Nausicaa and the Valley of the Wind turmeltiin leikkaalla pois 20 minuuttia turhanaikuista pohdiskelua ja maisemakuvia. Myös ajatuksia herättävä dialogi kirjoitettiin uusiksi. Pisteeksi iin päälle elokuvan nimi muutettiin muotoon Warriors of the Wind.
Yksi on kuitenkin ylitse muiden, kun on puhe animesta – Akira. Akiran manga-versiota kehuttiin jo taannoin, mutta sarjakuvan pohjalta tehty elokuva on aivan oma lukunsa. Se on onnistunut lyömään itsensä läpi jopa lännessä eli englanniksi käännettyjä videoita on suhteellisen helppo löytää. Suomessa Akiran voi yrittää löytää elokuvafestareiden ohjelmistosta.
Jos joku tuttava lähtee käymään Englannissa, tuliaisiksi kannattaa tilata Akiran Collector’s Edition, joka on duppauksen asemesta tekstitetty englanniksi. Akiraa ja muita anime-videoita voi yrittää ostaa myös postimyynnistä, vaikka tällöin joutuukin maksamaan reippaahkon tullin. Oma hovihankkijani on Anime Projects -niminen putiikki, jolta voi tiedustella toimitusehtoja osoitteesta 64 Stanley Mead, Bradley Stoke, Bristol BS12 OEG.
Lisää tietoa animesta voi etsiä esimerkiksi Kulttuurivihkot-lehden numerosta 3-4/92 tai Aikakoneesta 1/93.
Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Pelit-lehden numerossa 5/1993.