Väinö Tannerin syntymästä on tänä vuonna tullut kuluneeksi 140 vuotta. Hänen nimeään kantava säätiö on julkaissut juhlan kunniaksi Mika Lietzénin tekemän sarjakuvaelämäkerran.
Työläistaustainen Väinö Alfred Tanner (1881-1966) halusi isänsä tapaan valtion viranhaltijaksi. Rautateillä työskennellyt isä kannusti opiskelemaan parempien virkojen toivossa, ja niin Tanner luki ylioppilaaksi, mutta päätyikin liike-elämään valmistavaan kauppaopistoon. Oma paikka löytyi osuuskaupasta, osuustoimintaa Tanner opiskeli Saksassa ja kävi tutustumismatkoilla niin Isossa-Britanniassa kuin Yhdysvalloissakin. Turun (Vähäväkisten) Osuuskauppa oli ensimmäinen työpaikka tällä saralla.
Elanto Helsingissä oli Tannerin elämän tukijalka. Sen hallintoneuvostoon hänet valittiin 1907 ja johtajaksi vuonna 1915. Tästä paikasta hän luopui vuonna 1964. Osuusliikkeen johtamisen ohella Tannerilla oli merkittäviä poliittisia tehtäviä ja virkoja, hänet valittiin ensimmäisten joukossa 1906 suomalaiseksi kansanedustajaksi, hän toimi pariin otteeseen Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puheenjohtajana, useita kertoja ministerinä, myös pääministerinä ja virkaa tekevänä presidenttinä. 1930-luvun oikeistoradikalismin vuosina hänestä kaavailtiin Suomen diktaattoria.
Mika Lietzén on valikoinut Tannerin pitkästä ja vaiherikkaasta urasta keskeisimpinä pidettyjä osia ja kertoo niiden avulla episodeittain kohteestaan. Jo johdannossa ollaan kolmessa eri vuodessa, 1892, 1939 ja 1946. Keskeiseksi tapahtumaksi nostetaan sotasyyllisyys, joka oli kyseenalainen episodi suomalaisessa oikeushistoriassa. Johdanto päättyy konekirjoituskoneen näppäimistöön. Kahdeksan sotasyyllistä kärsivät tuomionsa Sörnäisten vankilassa, jota alettiin kutsua ”kirjatehtaaksi”. Monet tuomitut kirjoittivat, kuten Tanner, muistelmiaan, osa myös tieteellisiä tutkielmia.
Sarjakuvaelämäkerta
Väinö Tannerin elämä on kartoitettu tarkasti. Tanner itse kirjoitti kirjatehtaassa viisi muistelmateosta, ja lisäksi yhden jättäydyttyään julkisista tehtävistä. Jaakko Paavolaisen neliosainen elämäkerta käy vaiheet kriittisesti läpi. Työväen Arkistossa on laaja Väinö Tanner -kokoelma. Nämä ja muutamia muita teoksia Lietzén on kirjannut työnsä lähdemateriaaleiksi.
Suomalaisista merkkihenkilöistä on tehty aikaisemmin joitakin sarjakuvaelämäkertoja. Taipumaton Tanner vertautuu Lietzénin omien töiden lisäksi lähinnä Pauli Kallion käsikirjoittamaan ja Pentti Otsamon piirtämään M.A. Castrén ja Siperian kielioppi -teokseen (Otava 2008). Lietzénin ja Otsamon vähäeleiset ja herkkäpiirteiset tyylit sopivat erinomaisesti historialliseen kerrontaan. Esimerkiksi lempinimen Arvo ”Poika” Tuomiselle antanut tappelunnujakka on kylmänviileydessään tehokkaasti kuvattu.
Piirtäessään Lietzén kytkee ruutukokonaisuuksia yhteen katuojan ylittävillä hahmoilla. Useimmiten pää on kahdessa eri ruudussa. Tämä on myös tilankäytön kannalta hyvä ratkaisu, tunnelma tiivistyy ja kerronnallisesti saadaan aikaan rytmiä. ”Turhaa” tyhjää tilaa ei jää lukijan ihmeteltäväksi.
Olen aikaisemmin lukenut Tannerin elämäkertoja ja tutkimuksia hänen merkityksestään Suomen historiassa. Tätä taustaa vasten tarkastellen Lietzénin teos on onnistunut tiivistys Tannerin elämän keskeisimmistä vaiheista. Kertomuksen perussävy on vakava, mutta mukaan mahtuu joitakin toiveikkaita ja humoristisiakin kohtauksia. Tämän teoksen lukemalla selviävät perusasiat Väinö Tannerin elämästä.
Mika Lietzén
Taipumaton Tanner – Väinö Tannerin elämä 1881-1966
Väinö Tannerin säätiö
ISBN 978-951-98704-5-8
102 s., kovakantinen, nelivärinen
Kvaakissa voi keskustella Mika Lietzénin sarjakuvista