Aristokraatteja? Laivoja ja merenkäyntiä? Seikkailua, salaisuuksia ja mysteerejä?? Tiger, Tiger tarjoaa tätä kaikkea ja enemmän. Petra Nordlundin tarina kaapaa heti mukaansa, ja allekirjoittanut lukikin kaiken jo ilmestyneen yhdellä istunnolla. Sarjaa on julkaistu noin kahden vuoden ajan ja uusia sivuja tulee kahdesta kolmeen kertaa viikossa. Onneksi, sillä tarjolla on sellainen herkku, että ihan heikottaa.
Jottei tämä kirjoitus jäisi vain ylistyspuheeksi, on syytä mainita vähän jotain itse tarinasta. Tiger Tiger sijoittuu puvustuksesta päätellen löyhästi 1700 -luvun innoittamiin maisemiin. Matka alkaa Lucentian kaupunkivaltiosta, jossa sijaitsee tarinan keskiössä olevan Bonnairen perheen hulppea kartano. Lukija pääsee pian tutustumaan kyseisen kartanon asukkaisiin Remyyn ja Ludovicaan, jotka ovat kaksosia, mutta muuten kuin yö ja päivä. Remy on parivaljakosta vanhempi, rauhallisempi ja vastuullisempi. Hän on saanut johdettavakseen perheen mahtavan kauppa-aluksen ja sen miehistön. Ludovica on taas hienoisesti hemmoteltu perheen prinsessa, joka kaipaisi kipeästi seikkailua sekä vastauksia ja tietoa intohimoonsa merisieniin liittyen. Hänen haaveensa toteutuu, kun hän kaappaa pahaa-aavistamattoman veljensä veneen ja tekeytyy häneksi. Avuksi saadaan kiperän tilanteen keskelle jäänyt Jamis, joka on Ludovican kihlattu, Remyn paras ystävä ja samalla laivan perämies. Kaikki ei ole kuitenkaan siltä miltä aluksi näyttää, ja päähenkilöistä alkaa paljastua asioita, joita tuskin kukaan olisi voinut ennalta arvata.
Seikkailun lomassa on hieman romantiikkaa, mutta ainakin toistaiseksi pääpaino on selvästi matkan taittamisella. Ludovica on ihastuttava ja hyvin samaistuttava persoona, ja olisikin ollut harmillista, että hänet olisi laitattettu niin monien muiden seikkailukertomusten naispäähenkilöiden tavoin “en tarvitse miestä, mutta oikeastaan haluaisinkin kovasti jonkun kainaloon” -boksiin. Lämpimien tunteiden lisäksi tarinasta löytyy myös fantasiaelementtejä, joiden merkitys on vielä toistaiseksi lukijoilta kätketty. Tämä on oiva esimerkki siitä, miten muutenkin tarinan edetessä ovia mysteerien ja salaisuuksien luokse raoitetaan juuri sen verran, että lisää paljastuu, mutta lukija jää silti kärsivällisesti (no, ehkä hieman kärsien) odottamaan lisää. Myös tarinan maailmaa esitellään hyvin luontevasti dialogin ja kohtaamisten kautta pala kerrallaan. Henkilökohtaisesti pidän tätä erittäin suuressa arvossa, ja osoituksena huippuunsa hiotuista kertojantaidoista. Onkin ilmiselvää, että Nordlund on lahjakas kirjoittaja ja kykenee pitämään tarinan moniuloitteisuudesta huolimatta langat käsissään.
Tarinaan sopii erinomaisesti Nordlunin yksityiskohtainen ja seepiasävytteinen taide. Sivut ovatkin kokonaisuudessaan upeasti toteutettuja. Tiger Tigeriä julkaistaan omalla, ymmärtääkseni Hivework Comicsin tarjoamalla sivustolla, jolla on päivän sivun lisäksi myös lukijan iloksi kanssafaneista koostuva aktiivinen Disqus -keskustelukanava.
Tämä seikkailu ei jätä ketään kylmästi, ja suosittelenkin ehdottomasti siihen tutustumista. Jo julkaistuilla sivuilla pääsee hyvin alkuun, ja tästä tarinasta saa seurattavaksi matkan, jonka päämäärä on vielä tuiki tuntematon.