Jos kaipaat pientä romantiikan ja mustan huumorin ruisketta päivääsi, voin suositella kalmankylmästi Sarah Andersenin Fangs sarjakuvaa. Et olisi lukutuokionesi yksin, sillä tällä hetkellä tällä hellyyttävällä helmellä on Tapaksessa (sivustolla ja mobiilisovelluksessa, itse käyttelen jälkimmäistä) yli 17 miljoonaa näyttökertaa, vaikka kansalle jakoon jaksoja on tullut vasta vajaa 50.
Kuten otsikosta saattaa tarkkaavainen rivien välistä lukea, en ole aina ollut vampyyritarinoiden suurin ystävä. Viime vuosikymmenellä tarinoita verenimijöistä tuli joka tuutista, mikä oli melkoisen yksitoikkoista ja puuduttavaa. Hyvin samanlaisia tarinoita verenhimosta, kielletystä rakkaudesta ja valtataisteluista. Huoh, sanon minä. Fangs on virkistävällä ja hellyyttävällä tavalla erilainen tarina emotytöltä näyttävän vampyyrin ja koiramaisia impulssejaan välttelevän ihmissusijäbän suhteesta. Draamaa ei ole näköpiirissä, vaan muutaman ruudun jaksoissa ennemminkin painitaan selfien ottamiseen liittyvien ongelmien kanssa, keskustellaan verenimijän vegaanisuudesta ja hieman vinoutuneesta maailmankuvasta sekä vietetään muutenkin melkein tavanomaista parisuhdeaikaa täysikuun möllöttäessä taivaalla. Huumori on herskyvää ja välillä vähän mustaakin, mutta molempiin yliluonnollisiin otuksiin liittyvillä tropeilla leikitellään luovasti. Jotkut vitseistä saattavat toki olla hieman vanhoja, mutta se on helppo antaa anteeksi, kun molemmat päähenkilöt ovat niin sangen hellyyttäviä.
Fangs ei ole vakava teos, vaan mukava välipala yliluonnollista romanssia. Taide on mustavalkoista ja simppeliä, mutta silti ehdottomasti ilo silmälle. Julkaisutahti on mukava, sillä uusia jaksoja ilmestyy tiistaisin ja torstaisin. Nälkäisimmät pääsevät myös ostamaan tiensä jo parin viikon päähän. Tätä työtä kelpaa lukea pimenevänä iltana viltin alla näinä outoina aikoina.