Kuluneella viikolla teknologia- ja taidemaailma löivät kättä, kun kryptotaiteilija Beeplen teoksesta maksettiin huutokaupassa ennätykselliset 70 miljoonaa dollaria.
Kryptotaiteen mahdollistamaan teknologiaan perustuu uusi digitaalinen varkaus, josta voi muodostua piratismia vaikeampi uhka kaikelle digitaaliselle taiteelle. Ei sille kuitenkaan tule antaa painoaan suurempaa arvoa.
Kryptotaide lyhyesti
Non-fungible token (NFT) on lohkoketjuksi kutsuttuun teknologiaan pohjautuva kryptovaluutta. Sitä nimitetään muista poiketen kryptotaiteeksi, koska periaatteessa sen jokainen virtuaalikolikko on analoginen taideteoksen kanssa ja siten yksilöllinen.
Kuvatiedoston voi digitaalisessa maailmassa kopioida loputtomiin jokaisen kopion ollessa identtinen toisiinsa nähden. Tämän NFT koettaa kääntää päälaelleen liittämällä omistusoikeudesta kertovan tunnisteen taiteeseen.
Konkretian tasolla NFT on siis monimutkainen ratkaisu yksinkertaiseen ongelmaan. Sen avulla voi yksilöidä digitaalisen kopion, kuten kuvatiedoston, samaan tapaan kuin taiteilija on fyysisessä maailmassa tehnyt numeroimalla vedoksia.
Kukin sarjaan kuuluva vedos eroaa muista taitelijan vedoksista numeron osalta, mikä tekee siitä yksilöllisen. Taiteilijan tuotettua työstään rajallisen määrän vedoksia muodostuu yksittäisestä vedoksesta ostajien silmissä haluttava ja siksi arvokas. Sen sijaan kaikkien kryptovaluuttojen tavoin kryptotaiteen arvo on spekulatiivinen.
Digitaalinen varkaus
Kaikessa yksinkertaisuudessaan Beeblen huutokaupattu teos on kuvatiedosto. Tiedostoa voi edelleen monistaa loputtomasti, ja jokainen kopio on identtinen toisiinsa nähden. Huutokaupassa myytiin siten vain omistusoikeudesta kertova tunniste. Tämän perusteella ostaja voi sanoa omistavansa digitaalisen alkuperäistyön, originaalin.
Teknologian on tarkoitettu paitsi luovan tyhjästä uuden spekulatiivisen taidemarkkinan myös vahvistavan luovan työn tekijöiden asemaa digitaalisessa maailmassa. Kuitenkin tässä kohtaa teknologia muuttuu vitsiksi, jossa pilvenpiirtäjän huipulta putoava mies jokaisen kerroksen kohdalla toteaa kaiken olevan vielä hyvin.
Uuden teknologian avulla voi merkitä (tokenise) omiin nimiin mitä tahansa fyysistä tai digitaalista vain mielikuvituksen rajatessa käyttökohteita. Siten NFT on tuonut mukanaan myös uuden digitaalisen varkauden muodon, jossa alkuperäisen tekijän sijaan joku muu merkitsee kuvatiedoston nimiinsä.
Kokemus piratismista on osoittanut, että myös ilmainen varastetaan. Varkaudelta on vaikea suojautua, eikä siltä turvaa mikään nykyinen julkaisualusta. Vähäisen teknisen osaamisen turvin voi LINE Webtoonin, joka on nettisarjojen suurin julkaisualusta, kaltaiselta palvelulta tallentaa jokaisen sivun kuvatiedostoina omalle koneelleen.
Kuka hyvänsä voi tägätä Twitterissä julkaistuja viestejä pyrkien merkitsemään sen kuvineen NFT-muodossa nimiinsä. Väärinkäytösten suhteen yksi alusta tuskin tulee olemaan toista pahempi, koska julkaistuun sisältöön pääsee käsiksi myös ulkoa. Tästä syystä monen taiteilijan ensi reaktio asian suhteen on asettaa tilinsä yksityisiksi.
Kaiken lohkoketjuteknologian tavoin NFT on inkrementaalinen; siihen voi lisätä uutta, eikä kerran lisättyä voi poistaa tai muokata. Omistusoikeus siirtyy eteenpäin vain myynnin yhteydessä, eikä sitä voi mitätöidä kiistämällä. Tästä johtuen teknologiasta muodostuva mittakaavaltaan vähäinenkin kiusa on seurauksiltaan merkittävä. Ongelman voi kuitenkin odottaa räjähtävän käsiin automatisoinnin myötä.
Tekijänoikeudet
Semanttisella tasolla lohkoketjuteknologian avulla varastetaan työn lisäksi taiteilijan mahdollisuus hyötyä omasta työstään.
Tässä kohtaa lienee syytä vetää henkeä, koska maailma ei ole huomaamattasi siirtynyt digitaaliseen dystopiaan. Uuden teknologian avulla joku voi väittää omistavan autosi, mutta sen ollessa rekisteröity nimiisi asialle ei tarvitse lotkauttaa korvaansa. Oman mielenrauhan vuoksi tämä saattaa olla paras tapa suhtautua tämän uhkan edessä myös digitaalisessa maailmassa.
NFT ei vie tekijänoikeuksia alkuperäiseltä taiteilijalta ilman tämän suostumusta, eikä tee sitä erityisesti Suomessa. Oikeuksien puolustaminen digitalisoituneessa, globaalissa maailmassa voi osoittautua haastavaksi, mutta viime kädessä sellainen NFT ei aiheuta vahinkoa, mitä kukaan ei halua.
Taiteilijan kannalta omistussuhteen viestiminen lienee tehokkain keino taistella uhkaa vastaan ennakoivasti. Kun ostamista harkitseva voi nopeasti selvittää työn olevan varastettu ei hän voi odottaa kenenkään ostavan sitä häneltä edelleen. Tällöin myös NFT on arvoton.
Suojautuminen
Tekijäyhteisö on luonnollisesti ollut järkyttynyt. Tekijät, kuten Charlot Kristensen, ovat poistaneet kaikki työnsä ja julkaisseet ne vesileimoilla varustettuina uudelleen. Jos moni taiteilija on aiemmin ollut haluton käyttämään vesileimoja, niiden voi olettaa nyt muodostuvan yleiseksi käytännöksi. Digitaalisilla markkinoilla vesileimattujen kuvien nähdään olevan myytäväksi, ja siten varastettavaksi, kelpaamattomia.
Toinen vaihtoehto on hypätä itse mukaan teknologiakelkkaan, mutta kyseessä on suuresti saastuttava teknologia.
Kryptovaluutat eivät ole lohkoketjuteknologian ainoa sovellus, mutta niiden suosion myötä on kasvanut myös yleinen tietoisuus teknologian ympäristövaikutuksista. Kryptoteknologiaa läheltä seuraavien lähteiden päinvastaisista viesteistä huolimatta ei parannusta asian suhteen ole lähivuosina luvassa. Tästä syystä itse teknologian lisäksi siihen turvautuvien taiteilijoiden voi olettaa jossain määrin joutuvan moraalisen tuomion kohteiksi.
Sillä ei juuri ole merkitystä, ettei reaalimaailmassa tapahtuisikaan mitään jos väärinkäyttö vaikuttaa yöuniin ja mielenterveyteen. Tekijäyhteisölle aiheutuva merkittävin haitta voi pitkällä aikajänteellä olla väärinkäytösten mahdollisuudesta juontuva huoli ja ahdistus.
Todennäköisesti paras neuvo, minkä kryptotaiteesta voi muodostaa on olla koskematta siihen sen enempää ostajana kuin myyjänä.
Keskustele kryptotaiteesta Kvaakissa.
Kuvituskuva on yksityiskohta Beeplen ennätyshintaan kaupatusta teoksesta “Everydays — The First Five Thousand Days”.