Valokuvaaja ja toimittaja Meeri Koutaniemi valitsee vuoden 2019 Sarjakuva-Finlandia-tunnustuspalkinnon saajan varsin laadukkaasta kymmenen kirjan joukosta. Tehtävä ei tule olemaan helppo.
Kotimaisen sarjakuvan vuosi 2018 tuotti paljon hienoja teoksia. 61 ehdolle asetetun teoksen joukosta valintaraati (Heikki Jokinen, Amantia Leinonen, Oskari Rantala ja Aino Toiviainen-Koskinen) valitsi joukosta kymmenen korkeatasoista sarjakuvaa, jotka kaikki voisivat olla Sarjakuva-Finlandian arvoisia.
Tampere Kuplii ry:n ja Tampereen kaupungin perustama Sarjakuva-Finlandia-tunnustuspalkinto jaetaan perjantaina 22. maaliskuuta 2019 klo 11.00 Tampereen yliopistolla festivaalin tieteellisen sarjakuvaseminaarin Tampere Kuplii Goes Academicin yhteydessä. Palkinto on suuruudeltaan 5000 euroa.
Kärkikymmenikköön valittiin seuraavat teokset:
 |
Mari Ahokoivu: Oksi (Asema)
Valloittavasti piirretty Oksi pyyhkii pölyt muinaissuomalaisesta karhumyytistä. Sarjakuvan tarina etenee karhupesueen kasvukertomuksesta jumalolentojen elämää suurempaan välienselvittelyyn. Tiiliskivialbumin kerrontaa pitää koossa upea taide, jossa näkyvät ja tuntuvat paitsi aiheen kalevalaiset juuret myös japanilaisen sarjakuvan silmiä hivelevä ilmeikkyys.
 |
JP Ahonen: Villimpi pohjola – Irtiotto (WSOY)
Opiskelijaelämää seuraa usein aikuistuminen, niin myös Villimpi Pohjola -kokoelmassa Irtiotto. Aiemmista albumeista tutut ystävät kohtaavat arjen, jota rajaavat lapset tai lapsettomuus, työttömyys tai työhaastattelun tuoma stressi. Draama löytyy alleviivaamatta elävästä elämästä. Piirrokset lisäävät realistisine taustoineen kerronnan uskottavuutta, kuvien murretut värit luovat lämpimän tunnelman.
 |
Sanna Hukkanen – Inkeri Aula: Metsänpeitto (Arktinen Banaani)
Metsänpeitto on lumoava kokoelma tarinoita, joiden aiheina on metsä. Eri puulajien ympärille kietoutuvat lyhyet sarjakuvat sivuavat niin tehometsätaloutta, kansalaissodan uhrien muistoa, pieleen menneitä lemmenloitsuja kuin kalevalaista mytologiaakin. Metsä kuhisee monimuotoista elämää ja tarinoita, joista päällimmäiseksi jää kunnioitus luontoa kohtaan: puut olivat täällä ennen meitä ja jäävät tänne meidän jälkeemme.
 |
Reetta Laitinen (toim.) ja 10 muuta tekijää: Sisaret 1918 (Arktinen Banaani)
Sisaret 1918 kertoo kymmenen arkistoista etsittyä aitoa tarinaa vuodelta 1918. Kaikki kertojat ovat naisia, samoin kymmenen piirtäjää. Kirjan tarinat ovat syvästi inhimillisiä, yksilön kokemuksen tasolla. Sodan julmuuden ja koston sattumanvaraisuus näkyvät.
Tarinat löytävät kukin omalla yksilöllisellä tavallaan ihmisen tason. Niiden kertojanaiset ovat todellisia, heillä on omat tunteensa ja toiveensa, oma uskonsa ja oma maailmankuvansa. He ovat itsenäisiä toimijoita, eivät vain tapahtumien kohteita. Sisaret 1918 on tervetullut palanen siihen palapeliin, josta koostuu vuotemme 1918 monisärmäinen kuva.
 |
Timo Mäkelä: Lapsen kengissä (Arktinen Banaani)
Mäkelä vangitsee teoksessaan lapsuuden sellaisina kuin se on; ohikiitäviä hetkiä, jotka tuntuvat jatkuvan ikuisesti. Piirrosjälki on taitavaa ja kepeää, se antaa lukijalle mahdollisuuden itse värittää hetket omilla muistoillaan. Lapsuutta on siirrytty tarkkailemaan etäämpää ja silti teos näyttää ne pienet hauraat hetket, joita lapsuus on täynnä.
 |
Timo Mäkelä: Neiti Brander (Arktinen Banaani)
Timo Mäkelän sarjakuva on kunnianosoitus valokuvaaja Signe Branderille. 1900-luvun alussa Helsingin puutalokortteleita sekä uutta jugend-arkkitehtuuria kuvannut neiti Brander oli voimakastahtoinen, mutta myös empaattinen ja huumorintajuinen. Sarjakuva herättää eloon sadan vuoden takaisen murroksessa olevan pääkaupungin ja sen asukkaat, ja tutkii niitä tarkkaavaisen naisen silmin.
 |
Ville Ranta: Kuningas menettää päänsä (WSOY)
Rannan kirjassa on seksiä, väkivaltaa, huumoria ja vaikeita ihmissuhteita. Se pakottaa lukijansa katsomaan peiliin ja löytämään sieltä itsensä kaikkine vikoineen. Tarinassa sekoittuvat ikiaikaiset moraalikäsitykset ja nykypäivän kertakäyttökulttuuri. Luonnosmainen jälki tuntuu silti vain dokumentoivan tätä hetkeä, jossa ihmiset ovat vetäneet roolivaatteet päälle välittämättä siitä sopivatko ne ylle vai ei.
 |
Miha Rinne: D’Moleyk – Myyrien aika (Zum Teufel)
Kun tuntematon uhka saapuu avaruudesta, lopputuloksena on Suomen — ja ehkä koko ihmiskunnan — sukupuutto. Lähes kokonaan sanaton sarjakuva johdattaa lukijansa läpi apokalyptisen eloonjäämiskamppailun, jonka vastapainona seurataan ihmisen ja myyräolennon ystävyyttä. Tähtivaeltajan sivuilta alkunsa saanut D’Moleyk on suomalaisen science fictionin suurteoksia.
 |
Heikki Rönkkö: ASDF Boot (Editions Schméditions)
Maailmassa on tapahtunut katastrofi. Ihmiskunnan rippeet elävät surkeasti, paitsi sukellusveneeseen pelastautunut muita ryöstelevä perhe. Lopulta sukellusveneen suljettuun maailmaankin saapuu tuhon juuri, alkoholi. Tarina on vailla illuusioita. Kerronta toimii ilman tekstiä, ja toimii hyvin. Yksityiskohtaiset kuvat kantavat tyylikkäästi läpi tarinan jättäen lukijalle mittavan vapauden omiin havaintoihin ja tulkintoihin.
 |
Emmi Valve: Girl gang bang bang (Zum Teufel)
Kepeä ja syvällinen. Holtiton ja hallittu. Valven tyttöjengi onnistuu olemaan yhtä aikaa kaikkea. Se on naiivi, se on liikaa, se on ihastuttava sekamelska. Kuvien värit ja viivat ovat upean rosoiset. Henkilöhahmot ovat kovia, mutta samalla niin samaistuttavia arkisine ongelmineen. Vaikka teoksen huumori valloittaakin tilaa, se ei kuitenkaan ole pelkkää leikinlaskua. Vaikeatkin asiat kuten avioero, mustasukkaisuus ja masennus kuvataan sellaisina kuin ne ovat.
Ensimmäisen Sarjakuva-Finlandian sai Milla Paloniemi Kiroilevasta siilistä vuonna 2008. Viime vuonna Esko Valtaoja myönsi palkinnon Kaisa ja Christoffer Lekan Imperfectille.