J. Tilsan uutuudessa tekijä muistelee musikaalista uraansa lapsuuden ensimmäisistä soitinkokeiluista aina viimeaikaisiin keikkakokemuksiin saakka. Julma Jytä avaa Tilsan musiikillista filosofiaa.
 |
J. Tilsa
Julma Jytä
Suuri Kurpitsa
ISBN 978-952-7160-22-0
64 s.; mustavalkoinen, pehmeäkantinen
Viikkoa ennen Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaalia kustantaja Pauli Kallio kirjoitti facebookiin viestejä, jossa raportoitiin J. Tilsan uuden albumin tekemistä. Kustantaja kysyi: Tampere kuplii lähestyy uhkaavasti. J. Tilsan kynä käy kiihtyvillä kierroksilla. Vaan riittääkö aika? Kantaako piirtäjän loppukiri maaliin saakka? Valmistuuko Julma jytä ajoissa? Ehtiikö taittaja taittaa ja painaja painaa? Nämä kysymykset kaikuvat kustantajan kallossa.
 |
Kustantaja huoli oli turha. Lauantaina aloitettu sarjakuva valmistui keskiviikkona, ja taittajalle ja painajalle jäi ruhtinaalliset puolitoista vuorokautta ennen perjantaista julkistamistilaisuutta. Lyhyeen ennakkomarkkinointiin saatiin vipinää.
Tuskin kukaan muu suomalainen sarjakuvataiteilija ryhtyisi tekemään 64-sivuista albumia alle viikon aikataululla, ja jos tekisikin, niin kustantajan löytyminen veisi huomattavasti pidemmän ajan. Tilsan tyyliin nopea tekeminen sopii, eikä kiire näy lopputuloksessa. Nopeus on ollut oleellinen osa Tilsan sarjakuvatuotantoa ainakin vuodesta 1980 saakka.
Tilsa esittelee musiikillisia muistojaan sekalaisessa järjestyksessä. Ensimmäisessä kertomuksessa keskiössä on bensansekainen kilju, jota kukaan ei juonut paljon. Silti Tilsalle on jäänyt illasta erittäin hatarat muistot, sekään ei ollut kirjautunut muistiyksikköön oltiinko itse soittamassa vaiko vain katsomassa. “Tämä on niin hatara tarina, että albumin lopussa se vaikuttaisi hätäpäissään kyhätyltä täytteeltä. Laitetaan siis pokkana heti alkuun”, selvittää Tilsa.
 |
Omaehtoisuus ja itseoppiminen vaikuttavat olleen Tilsalle aivan kaikilla musiikin osa-alueilla. Kitara on syntynyt vaikka sianpaskaisesta laudasta, kaappeja on sopivasti purkamalla voinut kuljettaa mopolla ja klarinetin transponoivuuden on voinut ohittaa kirjoittamalla kitaran soinnut uusiksi. Mainosjinglet opettivat musiikinteossa tiivistämisen taitoa. Kaiken ydin on simppeli yksinkertaisuus kevyellä rönsyilyllä.
 |
Myös Julma Jytä on simppeleitä musiikillisia muisteluksia kevyellä rönsyilyllä. Harrastus on edennyt resurssien mukaan, ja puutteista on tullut hyveitä. Ja kuten Tilsan sarjakuvalliselta uralta tiedämme, “kevyt rönsyily” ottaa usein pääosan.
* Kvaakissa voi keskustella Tilsan sarjakuvista