Hanneriina Moisseinen vie uutuudessaan lukijan vuoteen 1944 ja matkalle kohti turvallisempaa Suomea.
 |
Hanneriina Moisseinen
Kannas
Kreegah bundolo
ISBN 978-952-68541-0-6
240 s., mv
30 €
Pari viime vuotta Hanneriina Moisseinen käsitellyt eri yhteyksissä eläinten kohtaloita Suomen sodissa. Erityisesti esillä on olleet lehmien ja naisten kohtalot toisen maailmansodan aikana. Teemaa Moisseinen on käsitellyt ainakin kahdessa yksityisnäyttelyssä, pienlehdessä ja lyhytanimaatiossa. Nyt ilmestynyt Kannas summaa noita tutkiskeluja ja pohdintoja.
 |
|
Eläinten kohtaloita sodassa Moisseinen käsitteli jo Å-Festin näyttelyssä tammikuussa 2015.
|
Kannas on syntynyt osana Anne-Mari Suistamon Suistamo-perinnelaboratoriota. Kokonaisuuteen kuuluu Kreegah bundolon julkaiseman sarjakuva-albumin lisäksi Tuntematon -näyttely Galleria Huudossa Helsingissä ja Eero Grundströmin tekemä Kannas -soundtrack.
 |
Vuoden 1944 eri tapahtumista on kirjoitettu paljon ja monista eri näkökulmista. Tuon vuoden ymmärtäminen ja tapahtumien kuvaus on tuottanut suomeen uusia termejä, kuten evakot ja torjuntavoitto. Käsitteiden luominen kertoo omalta osaltaan laajasta syventymisestä noihin aikoihin. On hämmästyttävää, että Moisseinen on löytänyt uuden näkökulman. Kotieläinten koettelemuksiakin on käsitelty aikaisemmin, muun muassa Arto Paasilinnan Sotahevosen (WSOY 1979) ja sen näytelmäversioiden kautta. Moisseisen käsittelyyn ottama lehmä oli tyypillisesti naisen kumppani, kun hevonen oli miehen.
 |
|
Radio ja äänet olivat tärkeässä osassa Hyvät kuuntelijat -näyttelyssä Galleria Katariinassa helmikuussa 2016.
|
Moisseinen löysi edellisessä teoksessaan Isä (Huuda Huuda 2013) vaikuttavan ja omaperäisen tavan tehdä sarjakuvia. Lyijykynä on hyvin ilmaisuvoimainen väline. Isässä Moisseinen teki ruudut tiukasti toisiinsa kiinni, Kannaksessa niiden välissä on hieman ilmaa. Uutuudessa lukijan tulkinnoille on jätetty enemmän tilaa.
Sarjakuvakerrontaa lomittavat mustavalkoiset SA-kuvat. Koko albumin aloittaa sivun mittainen fotonovelli. Lyijykynän ja mustavalkoisten valokuvien värimaailma sopii hyvin yhteen. Kuvat muistuttavat kerronnan todellisesta taustasta.
 |
Vaikka kirjan takakannessa on tuttu karjalaisen evakon tokaisu ‘Kyl meilt iha kaikki jäi’, niin paljon menetetyltä alueelta ainakin yritettiin ottaa mukaan. Evakkomatkalle pääsivät mukaan myös maatilatalouksien lypsävät. Vasikat usein piti jättää, tai ne uupuivat matkalle.
Moisseisen Kannas on koskettava kertomus vetäytymisvaiheen tunnoista ja tunnelmista. Tarinan kaksi päähenkilöä tuntuvat jäävän sivuosaan, tapahtumat vyöryvät ja vievät heitä mukanaan. Moisseinen onnistuu yhdistämään sodan oudon logiikan ja tavallisesta arjesta kiinni pitävän ihmisen. Kannas on lukukokemuksena yksi vuoden hienoimpia.
* Tuntematon. Galleria Huuto
* Syntymäpäivä. Vimeo
* Kvaakissa on keskusteltu Moisseisen sarjakuvista