Tuomas Tiaisen Jenny Haniver on pitkä sanaton sarjakuva. Avain sen ymmärtämiseen on teoksen nimi.
 |
Tuomas Tiainen
Jenny Haniver
Dead Genesis 2016
ISBN 978-952-5783-23-0
196 s., sid. kovakantinen
25 €
 |
Täytyy myöntää, että ensimmäisen lukukerran jälkeen Jenny Haniver jätti hyvin hämmentyneen olon. Pitkän sanattoman sarjakuvan henkilöiden arki vaikutti hyvin kummalliselta. Hammaslääkäri on töissään, poikkeaa kotiin palatessaan ostamassa torilta rauskun ja myöhemmin touhuaa jotain perverssiä sen kanssa. Siivoja juo teetä, toimistosihteeri käy johtamassa kirkkokuoroa ja lopulta osallistutaan okkultisiin menoihin. Suurelta osin yläviistosta tehty kuvitus piti otteessaan, mutta jutun punainen lanka jäi ymmärtämättä.
 |
|
By M.Violante (GFDL, CC-BY-SA-3.0 or CC BY 2.5), via Wikimedia Commons
|
Sitten googlasin kuka Jenny Haniver oikeastaan on. Selvisi, että olisi pitänyt kysyä mikä Jenny Haniver on. Antverpenin sataman nuoret merimiehet ja ahtaajat (jeune d’Anvers) ovat ainakin 1500-luvulta saakka veistelleet rauskuista merenneitoa, paholaista, enkeleitä ja pieniä lohikäärmeitä muistuttavia olentoja, joita ovat kuivattuina myyneet groteskeista kuriositeeteista kiinnostuneille. Jenny Hanivereiden alkuperää tuntemattomat ovat menneinä vuosisatoina pitäneet kuivattuja olentoja todisteena basiliskien olemassaolosta.
Jenny Hanivereja on tehty Hollannin lisäksi Japanissa ja Meksikon itärannikolla Veracruzissa. Keski-Amerikassa rauskuista leikellyillä olennoilla on ollut tärkeä asema alkuperäiskansojen parissa. Shamaanit ovat niiden avulla parantaneet ihmisiä. Japanissa tehty merenneito kulki humpuukimaakari P.T. Barnumin friikkisirkuksessa.
 |
Tämän tiedon ja Jenny Hanivereiden kuvien myötä teos alkoi avautua kuin V. S. Luoma-ahon runokokoelma Remora (Poesia 2011) tuon samannimisen oudon merenelävän elintapohin tutustumisen myötä. Tiaisen sarjakuvan kerronta sai sävyjä kun symboliikka tuli tutuksi. Palvontamenojen merkitys tuli selväksi, kun tiesi kuka on kohteena. Ihmisen muovaama kuivattu olio, joka oli tehty ruokkimaan uskoa mielikuvitusolentoihin.
Tiaisen sarjakuvassa teemoina on muokkaaminen ja mukautuminen. Sarjakuvassa on elokuvamaista tuntua, ajoittain lukijasta tuntuu kuin seuraisi tapahtumia osallisen silmin. Siirtymät kohtauksesta toiseen on tehty laajan yleiskuvan kautta. Kamera peruuttaa kauas kaupungin ylle ja zoomaa uuteen kohteeseen. Lukija saa tutustua suurkaupungin elämään ja lopuksi ikään kuin vilkutetaan hyvästiksi.
* Dead Genesis
* Kvaakissa voi keskustella Tuomas Tiaisen sarjakuvista