Turun sarjakuvakerhon tuoreimman antologian teemana on Dagen Efter. Tarjolla on viisitoista näkemystä siihen mikä päivä ja minkä jälkeen.
 |
Dagen Efter
toim. Topi Saavalainen
Turun Sarjakuvakerho 2013
ISBN 978-951-95507-9-4
10 €
Turun sarjakuvakerho on julkaissut vuosittaista antologiaa vuodesta 2006. Kerhon antologian, kuten esimerkiksi Oulun sarjakuvaseuran Ruutukaavan, on tarkoitus oman seutunsa sarjakuvataiteilijoille ja -harrastajille julkaisumahdollisuuksia ilman suuria kynnyksiä tai tiukkoja portinvartijoita. Tarjolla onkin läpileikkaus pääosin turkulaiseen sarjakuvaan.
 |
|
Mika Lietzenin postapokalyptisessa maailmassa ei voi enää tilata pitsaa.
|
Teeman innoittajana on ollut maya-kalenterin loppuminen joulukuussa 2012. Eräät povasivat siitä seuraavan maailmanlopun. Suurin osa antologisteista on kuitenkin tarttunut dager efterin perinteisimpään merkitykseen, krapulaan. Viinahan on innoittanut iät ajat, tavalla jos toisellakin. Atte Airaksinen irrottaa vitsin tärkeillä paikoilla olevien dementikkojen toimista.
Antologian teemaan sopii hyvin Jasmiina Heikkilän sarjakuvan myöhästyminen painopäivästä. Gulliveriaaniseen krapulajäynään perustuva sarjakuva on liitetty teokseen erillisenä liitteenä.
 |
|
Johanna Heinosen rauskujen valtakuntaa.
|
Maailmanloppu voi olla ihmisen tai kaiken loppu. Johanna Heinonen kuvaa kauniisti Rauskujen valtakuntaa, joka on mitä ilmeisimmin syntynyt erään toisen lajin typeryydestä. Mika Lietzen piirtää kuvan pariskunnasta, jonka ympäriltä on kadonnut kaikki. Inari Halmeen Epilogissa parametrien mentyä mönkään on sentään aamukahviseuraa tarjolla.
 |
|
Pauli Hirtolahden sarjakuvan kertojana oli itse Lemmy.
|
Syyn ja seurauksen kohtalonyhteys on kiistämätön, vaikka aina ei huomisen oikuista voi olla varma. Kiero Dick kertoo miten kellot soittivat krapulaiselle gringolle. Marko Dekker havainnoi, ettei Jeesuksella tässä maailmassa aikaisemmilla toimintamalleilla ole asiaa seurakunnan nuorisoleirille. Kaupallista potentiaalia sentään olisi. Tiia Salmelin toteaa, että bilepaikan vessa ei ole seuraavana aamuna erityisen viehättävä (mutta seura voi olla). Ja jos pyydetään krapularyypylle seuraksi, kannattaa miettiä kenen kanssa sellaisen ottaa, muistuttaa Pauli Hirtolahti kauhutarinassaan.
Frida Lindholm tutkailee mitä pääsiäismunista saattaisi kuoriutua. Tarinan kehittely tuo mieleen Esa Holopaisen sarjakuvat.
 |
|
Janne & Johnny Ramstedtin markiisilla on yllättäviä pulmia.
|
Historiallisen katsauksen krapulasta selviämisen ongelmiin tarjoavat Janne ja Johnny Ramstedt. Nuori markiisi on kovin altis suututtamaan isäukkoja. Maailmanpolitiikan rakenteiden ja seurausten kohtaamattomuus on aiheena Ilari Männistön Krapula-aamun pohdinnoissa. Muutosta pohtii myös Outimaija Hakala.
Antologian pisimmän tarinan on tehnyt Timo Niemi. Hänen Alaston kaupunkinsa on suorastaan hengästyttävä humoristista tykitystä, jossa jahdataan Puukko-Peteä. Niin pimeää yötä ei olekaan etteivätkö siniset ritarit sitä taltuttaisi. Varsinaisesti tarina ei sulahda teeman alle. Tekijä perustelee mukanaoloaan sillä, että käsikirjoitus sai alkunsa krapulassa.
 |
|
Outimaija Hakalan sarjassa ystävällisyyttä ei hyvällä palkita.
|
Dagen Efter on sitä mitä sen kuuluukin olla. Se tarjoaa matalan kynnyksen julkaisuväylän ja esittelee mitä Turun Sarjakuvakerhon piirissä touhutaan. Ammattilaisten ja amatöörien työt Topi Saavalainen on järjestellyt sopivasti limittyväksi kokonaisuudeksi.
* Turun Sarjakuvakerho
* Dager Efteristä voi keskustella Kvaakissa