Vartijat ennen (Before Watchmen) on kiistanalainen projekti, mutta väliäkös tuolla: sarjat on tehty ja julkaistu ja nyt kaksi ensimmäistä on saatavilla myös suomeksi. Nähtäväksi jää, tuovatko tarinat Alan Mooren ja Dave Gibbonsin luomaan käänteentekevään supersankarisaagaan uutta sisältöä.
 |
VARTIJAT ENNEN: Minuuttimiehet/Silkkiaave
(Watchmen Before: Minutemen/Silk Spectre)
Egmont Kustannus, 2013
Minuuttimiehet
Käsikirjoitus ja piirrokset Darwyn Cooke
Suomennos Jouko Ruokosenmäki
Silkkiaave
Käsikirjoitus Darwyn Cooke ja Amanda Conner, piirrokset Amanda Conner
Suomennos Marko Kantola
Ja kello käy
 |
|
(Cooke: Minuuttimiehet)
|
Vartijoiden historian penkominen aloitetaan itseoikeutetusti Minuuttimiehistä, tuosta varsinaisia Vartijoita edeltäneestä supersankariryhmästä. Vuonna 1939 konstaapeli Hollis Mason todistaa etäältä kun Huppuoikeus toimittaa rikollisen lasarettiin, ja päättää itsekin ryhtyä maskeeratuksi oikeustaistelijaksi, Yöpöllöksi. Muu porukka päätyy samalle alalle eri teitä pitkin; Taala-Bill on pankin maskotti, Koimies nerokas (mutta lievästi mielenvikainen) keksijä, Koomikko sadistinen sekopää ja niin edelleen. Tuttuja hahmoja, joista nähtiin väläyksiä jo alkuperäisessä sarjassa.
Mutta Darwyn Cooken (mm. Parker-sarjakuvasovitukset ja DC:n The New Frontier) versiossa mennään toki syvemmälle. Se, mikä oli alkuperäisessä jopa tuhlailevan rikasta mutta fragmentaarista taustakoristetta, laajenee Minuuttimiehissä itsenäiseksi, eheän juonelliseksi saagaksi. Mooren vähäisimmätkin viittaukset avataan, aukot taustatarinoissa tilkitään. Ja aukkoja on paljon, eli suurin osa Minuuttimiehistä on uutta sepitettä. Arvoitukselliseksi jääneet sivuhenkilöt kasvavat uuden tarinan päähenkilöiksi.
 |
|
Silhuetti (Cooke: Minuuttimiehet)
|
Erityisesti Cookea lienee viehättänyt Silhuetti, josta on sukeutunut noir-elokuvien femme fatalea muistuttava kuuma “kostajapimu”. Alkuperäisessä hahmo vilahti vain ohimennen sarkastisena androgyyninä, jonka merkittävin saavutus oli tulla näyttävästi tapetuksi. Cooken Silhuetti taas on lapsikauppaa vastaan pakkomielteisesti taisteleva hahmo, jonka hattu ja pistoolit tuovat mieleen esimerkiksi 30-luvun The Shadow -kuunnelmasankarin.
 |
|
Koomikko (Cooke: Minuuttimiehet)
|
Kaikki hahmot eivät selviä Cooken mankelista aivan yhtä ehjin nahoin. Homoseksuaalinen Huppuoikeus esimerkiksi esitetään sadomasokistisena raiskaajana, kun taas alkuperäisen sadomasokistinen raiskaaja Koomikko saa Cookelta teolleen jopa huolestuttavan paljon ymmärrystä osakseen. Maskien riisumisestahan Vartijoissa on toki aina ollut kyse, mutta paikoin Cooken uudelleentulkinnat saattavat nostattaa kulmakarvoja.
Tietenkin vain jos pitää Mooren ja Gibbonsin alkuperäistä teosta koskemattomana Raamattuna. Itsenäisenä teoksena Minuuttimiehet toimii; se on nimenomaan itsenäinen, eikä pelkkä nöyristelevä kunnianosoitus. Cooke on tehnyt tarinasta omanlaisensa hahmoja ja kerrontaa myöten. Moorelta peritty pakkopaita kiristää lihaksia paikoin, mutta Cooke ei ole antanut sen tukahduttaa – meni Minuuttimiehet sitten syteen taikka saveen, se menee sinne kuitenkin selkä suorana. Ilman Vartijat -logoa kannessa Minuuttimiehet saattaisi olla jopa merkittävämpikin julkaisutapaus, nyt se kenties kärsii syyttä suotta vertailusta ylivertaiseen edeltäjäänsä. Kiistattoman onnistunutta on Cooken retrohenkinen, selkeälinjaisen riisuttu mutta tarkka piirrosjälki, joka sopii 30-40-luvuille sijoittuvaan tarinaan kerrassaan täydellisesti.
Kolikon kääntöpuoli
Amanda Connerin Silkkiaave on vaikeampi tapaus. Nuoresta Laurie Jupiterista kertova tarina ei peruuta yhtä kauas alkuperäisistä Vartijoista kuin Minuuttimiehet; aikakone pysähtyy tällä kertaa 60-luvun lopun hippivuosiin. Nuori Laurie riitelee äitinsä Sallyn kanssa ja opettelee leikkimään supersankaria.
Tarina toimii siinä määrin kuin sen pitääkin toimia, mutta kertooko se jotakin uutta? Ei, yksittäinen Vartija ei ole erityisen kiinnostava, teini-ikäinen sellainen nyt ei varsinkaan, ja se kipeä äitisuhdekin on aavistuksen kulunutta huttua. Vielä kompleksisempi isäsuhde taas lyödään lähes läskiksi vahvaa myötähäpeää herättävässä kohtauksessa, jossa Koomikko löytää Laurien pöydältä sen kuuluisan hymiörintanappinsa.
Sisältöä kiinnostavammaksi nousevat Connerin ohutviivaiset piirrokset, jotka pikkutarkassa eksessiivisyydessään heijastelevat mainiosti ajan muotioikkuja ja huumeidensekaista hippitunnelmaa. Conner on myös lainannut Gibbonsin ruutujaon, moni sivu jakautuu yhdeksään ruutuun ja tunnelma on paikoin ällistyttävänkin samankaltainen kuin alkuperäisessä. Eikä aina edes sattumalta, tietoisia visuaalisia lainoja piisaa ja ne tarjoavat lukijalle jopa pientä huvitusta; bongaatko kaikki viittaukset alkuperäiseen?
 |
|
Isänsä tyttö (Conner: Silkkiaave)
|
Silkkiaave ei missään vaiheessa nouse yhtä eheäksi kokonaisuudeksi kuin Minuuttimiehet. Se tyytyy peesailemaan alkuperäistä eikä se oikeastaan voi edes olla olemassa ilman sitä. Mutta kaunis kakku yhtä kaikki.
Summa summarum
Kokonaisuutena ensimmäinen tuhti, kovakantinen Vartijat ennen -kirja tarjoaa alkuperäisen teoksen ystäville mielenkiintoisen nostalgiapaukun. Darwyn Cooken Minuuttimiehet on erinomainen, itsenäinen kertomus; Silkkiaave taas on tribuutiksi näyttävä. Yhdessä ne tuskin muuttavat maailmaa, mutta eivät ne sitä pilaakaan. Ja molemmat muistuttavat taas kerran siitä miten valtava merkkiteos se alkuperäinen Mooren ja Gibbonsin Vartijat oikeasti olikaan.
—