Vampyyrityttö Karin ei janoa verta, vaan luovuttaa sitä. Teinihömppä pikkutuhmuuksineen saa varhaisteinit tirskumaan ja heidän vanhempansa punastelemaan.
Kuukautiskierto on vampyyritytöllä ihmisteiniä rankempaa. Heikottaa, tunteet ailahtelevat ja kaiken lisäksi pitäisi vielä iskeä kulmahampaat läheiseen kurkkuun päästäkseen ylimääräisestä verestä eroon. Karin nimittäin ei juo verta, vaan päinvastoin tuottaa sitä yli oman tarpeen.
Veri perinteisesti symboloi mangassa kiihottumista, tai tässä tapauksessa kenties sukukypsyyttä, sen moniulotteisempaa tulkintaa ei Karinista saa aikaan. Teinejä mahtaa huvittaa enemmän ja vähemmän piiloteltu seksuaalinen ulottuvuus, mutta romantiikan kaipuussa kieriskelevät nuoret saavat etsiä tunteikkaampaa materiaalia toisaalta. Karin kompastelee ja koheltaa milloin mitenkin päin ihastuksensa syliin, mutta hetkeäkään ei komedia erehdy romantiikan puolelle.
Komediana Yuna Kagesakin (s. 1973) 14-osainen, vuosina 2003–2008 julkaistu sarja toimii kuljetukseltaan ja kuvitukseltaan kelpo tovin. Sisältö ei vain nostata hymyä huulille. Kontrastejakaan ei sarjasta löydy, vampyyriperhe kun ei ole kovin karmea ja puremisesta on uhreillekin vain terveyshyötyjä.
Varhaisteinit kenties tirskuvat pokkaria lukiessaan, mutta lastensa tekemisistä kiinnostuneille vanhemmille sarjaan tutustuminen on yhtä noloa kuin teinien nuortenpalstojen lukeminen.
Karin 1
Tarina ja taide: Yuna Kagesaki
Suomentanut: Juha Mylläri
Ladonta: Toto Productions, Tampere
Julkaisija: Punainen Jättiläinen
ISBN: 978-952-16-1216-9
Painopaikka: STC Prepress AB, Ruotsi 2009
Ulkoasu: mv, 125 x 185 mm, 168 s., nid.
Ovh: 5,90 €
Kuvat © Yuna Kagesaki 2003
Keskustele Karinista Kvaakissa.