Frank Millerin Yön ritari on Alan Mooren Vartijoiden (Watchmen 1–12, 1986, suom. 2006) ohella genrensä, supersankarisarjakuvan, merkittävin teos.
Dennis O’Neil ja Neal Adams olivat 1970-luvun alussa palauttaneet Batmanin takaisin juurilleen. Ihmiset eivät kuitenkaan tunteneet vakavaa Batmania. He muistivat edelleen camp-sankarin tv-sarjasta, jota Adam West tähditti 1960-luvun lopussa.
Miller poisti keveyden ja huumorin Yön ritarillaan samoin kuin tuli polttaa rasvan lihasta. Tim Burtonin elokuvat Batman (1989) ja Batman: Paluu (Batman Returns, 1992) vakiinnuttivat tummasävyisen mielikuvan pysyvästi. Batman kuului jälleen yöhön.
Yön ritarin kuvakieli ja tematiikka asettivat sarjakuvateollisuuden raiteille, jotka johtivat tuhoon vuosikymmentä myöhemmin. Yön ritari oli ase, joka annettiin nousevan tekijäsukupolven käsiin. Lopulta sen piippu kääntyi myös tekijäänsä vastaan. Seuraajiensa tavoin Miller valitsi muodon ja hylkäsi sisällön.
***
Yön ritarin tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuteen. Poliittisissa valtarakenteissa ei enää hyväksytä oman käden oikeutta. Sankarit ovat poissa. Bruce Wayne on haudannut alter egonsa. Gotham Cityä hallitsee enää rikollisuus.
Millerin kuvaamat mielenliikkeet voi aistia vanhentuneen Waynen kulkiessa öisillä kaduilla. Hylätessään Batmanin, Wayne on kieltänyt itseltään tarkoituksen. Funktion. Nyt se kalvaa häntä. Hän tahtoo palauttaa järjestyksen. Taistella. Tällä kertaa loppuun saakka.
Kymmenen vuotta eläkkeelle vetäytymisen jälkeen Gotham City on muuttunut. Entisistä vihollisista vain kylmäverisimmät ovat jäljellä. Valtatyhjiön on täyttänyt uusien rikollisten sukupolvi. Batmanin on raivattava menettämänsä tila takaisin kovin ottein.
Todellinen taistelu käydään rikollisia mahtavampaa vihollista vastaan. Yhteiskunta reagoi Batmanin toimiin kaksijakoisesti. Politiikan rattaat kääntyvät tavoitteena jauhaa ongelma murskaksi. Ensin Batman menettää poliisijohdon tuen, sitten korkeimmalta taholta tulee suora käsky käyttää kovinta käytössä olevaa asetta.
***
Yön ritari satirisoi samaa sosiaalipoliittista ilmapiiriä, jonka tuotos se itse on. Toisin kuin aikansa toimintaelokuvat, se on enemmän kuin pelkkä heijastus Ronald Reaganin Amerikasta. Miller kirjoitti väkevän tarinan, jossa väkivalta on tarinankerronnan työkalu. Yön ritari on tiukkaa tarinaniskentää ja tiivistahtista kerrontaa.
Yön ritari saa muistamaan, miltä tuntuu kun sydän hakkaa sarjakuvaa lukiessa. Kerronta ja aiheen käsittely iskevät kuin lyönnit. Lukija ymmärtää Millerin sanoman. Ei kuitenkaan älynsä avulla. Lukija tuntee sen.
***
Yksikään toinen teos ei ole kestänyt aikaa kuten Yön ritari. Eivät edes Millerin omat työt. Hänen kerrontansa ehti hioutua Yön ritariin mennessä huippuunsa. Tuolloin se oli vielä rikasta ja elävää, eikä siinä näy viitteitä tulevasta kerronnan pelkistymisestä ja tyylin jähmettymisestä. Kyseessä on monin tavoin Millerin uran kulminaatiopiste.
Yön ritari on lahjakkaan ja työlleen rehellisen tekijän mestarityö. Sitä se on myös visuaalisesti. Ruutujaon avulla Miller ohjaa tarinaansa kuin agility-kisoissa. Moderni kerronta nopeutuu ja hidastuu hallitusti, kulkien tasolta toiselle.
Miller käytti perinteisiä sarjakuvan keinoja yhdistäen siihen samalla uutta. Varmaotteinen kerronta kiihdyttää toisinaan kuvituksen edelle, vuoroin taas antaa kuvien kertoa tarinan suunnan. Televisioruutu taustoittaa poliitikkojen, toimittajien ja kansan äänellä tapahtumia syventäen samalla taustamaailmaa.
***
Suomessa Yön ritari julkaistiin pian ilmestymisensä jälkeen (Batman 1–4/1987). Uudessa, kovakantisessa julkaisussa Lynn Varleyn perusvärit toistuvat selkeämmin. Silti heikompilaatuisen paperin likainen värimaailma viehättää enemmän silmää. Nyt vaaleimmat sivuista haalistuvat liiaksi. Keltaisen ja sinisen sijaan korostuvat vihreän sävyt. Tästä mikään ei tietenkään haittaa ellei silmä ole ehtinyt aikaa sitten tottua vanhaan versioon.
Käännöksen olisi voinut jättää entiselleen.Riku Perälä vastasi alkuperäisestä suomennoksesta, jonka kulmia on nyt uuteen versioon tarpeettomasti pyöristetty. Vahinko ei ole suuri, mutta parissa kohtaa muutokset ovat harmillisia.
Sisäsivuilta löytyy Millerin itsensä kirjoittama esipuhe, alkuperäiskannet sekä viimeisen osan käsikirjoitus. Jälkimmäinen osoittaa, kuinka paljon teos ehti kypsyä ennen lopullisen muotonsa saavuttamista. Oheismateriaali on kuitenkin merkityksetöntä. Yön ritarissa ei ole mitään lisättävää, ei mitään poistettavaa.
***
Yön ritarin vaikutus sarjakuvaan ilmaisumuotona ja teollisuudenalana oli suunnaton. Sen julkaiseminen kovakantisena Yön ritari -elokuvan (The Dark Knight, 2008) yhteydessä oli velvollisuus. Väistämätöntä. Teos muokkaa yhä lukijansa käsitystä sarjakuvakerronnasta ja sen tehokeinoista. Uudelleenlukukertoja se kestää vuosikymmenten ajan.
Batman: Yön ritari (Batman: The Dark Knight Returns 1–4, 1986)
Tarina: Frank Miller
Taide: Frank Miller ja Klaus Janson<
Värit: Lynn Varley
Toimittanut: Jouko Ruokosenmäki
Suomentanut: Riku Perälä, artikkelit Jouko Ruokosenmäki
Ladonta: Janne-Matti Keisala
Julkaisija: Egmont Kustannus Oy Ab
ISBN: 978-952-469-927-3
Painopaikka: aprinta druck GmbH & Co. KG, Saksa 2008
Ulkoasu: väri, B5, 224 s., Sid.
Ovh: 24,90 €
Kuvat © 2008 DC Comics
Keskustele Batman: Yön ritarista Kvaakissa.