Kävittehän sarjakuvafestareilla, kävittehän? Toivottavasti sarjakuvan 100-vuotisjuhlien suomalainen huipentuma ei mennyt sivu suun.
Siitä on tosiaan vasta sata vuotta kun kuva ja sana löysivät toisensa. Tarina Robert F. Outcaultin The Yellow Kidin, Keltaisen kakaran taustalla on mielenkiintoinen. Kyseessä oli nimittäin painotekninen koe, jolla haluttiin testata uutta, nopeasti kuivuvaa keltaista painomustetta. Väriä päätettiin kokeilla vaarattomalla paikalla eli piirroshahmon paidassa. Alkuaan Keltaisen kakaran paita oli nimittäin sininen.
Keltainen kakara, tai pikemmin The Hogan’s Alley, jonka hahmoista tärkein kakara oli, vaikuttaa edelleen myös Suomessa. Käsite keltainen lehdistö sai alkunsa kahden sensaatiolehden kiistelystä siitä, kumpi saa julkaista suuren suosion saavuttanutta sarjakuvaa.
Varsinaisena sarjakuvan syntymäpäivänä pidetään helmikuun 16:tta päivää 1896, jolloin The Hogan’s Alleyn hahmojen suuhun piirrettiin ensimmäiset puhekuplat. Itse sarja syntyi jo vuotta aiemmin, mutta tekstit kirjoitettiin esimerkiksi Keltaisen kakaran paitaan.
Jotain sarjakuvan historian lyhyydestä kertonee myös se, että vanhimmat edelleen ilmestyvät sarjakuvat aloittivat ilmestymisensä heti Keltaisen kakaran jälkeen. Kissalan pojat ilmestyi ruutuun ensimmäisen kerran jo vuonna 1897.
Ensimmäistä suomalaista sarjakuvaa saatiin odottaa vähän kauemmin. Vuonna 1911 tämä ihme nähtiin, kun Ilmari Vainion Professori Itikaisen tutkimusretki ilmestyi. Samana vuonna sarjakuvasta tuli myös taidetta, kun Herrimanin Krazy Kat (tai oikeastaan Ignatz) teki maailmasta kertaheitolla (tiilen) hieman paremman paikan elää.
Outcaultin oivallus oli ilmeisen onnistunut. Sarjakuvan perusidea ei ole muuttunut sadassa vuodessa juuri lainkaan. Oli sitten kyseessä Barksin klassikko tai Ranskan parhaaksi kirjaksi valittu Bilalin Kylmä päiväntasaaja, sarjakuva koostuu piirretyistä ruuduista puhekuplineen. Kaikki yritykset tämän kaavan murtamiseksi ovat jääneet lyhytikäiseksi kikkailuksi.
Entäpä tulevaisuus. Tapahtuuko sarjakuvan rintamalla seuraavina satana vuonna yhtä “vähän”? Klassinen sarjakuva tuskin koskaan katoaa, mutta multimediateknologian myötä sen perinteestä todennäköisesti syntyy aivan uusi taidemuoto. Esimerkiksi Wallun sarjakuvaromppu on hyvä esimerkki siitä, mihin multimedian keinot ja sarjakuvan logiikka risteyttämällä voidaan päästä.
Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Pelit-lehden numerossa 9/1996.