Hanna: Akryylivärit ovat verraten uusi keksintö. Vasta vähän päälle viiskytvuotta vanha. Suurin ero öljyväreihin on se, että öljyväreissä sideaineena käytetään tärpättiliukoista öljyä, kun taas akryyleissä sideaineena on vesiliukoinen akryylihartsi. Ohentamattomina akryylivärit toimivat samaan tapaan kuin öljyvärit. Ohennettuna puolestaan käyttäytyvät akvarellien tavoin. Yksi parhaimpia puolia taiteilijan kannalta on se, että akryyliväreillä voi maalata lähes mille hyvänsä alustalle. Toisaalta haittapuolena on se, että kun se kerran on kuivunut, jälkeä ei voi muuttaa muutoin kuin maalaamalla päälle, sillä se kuivuttuaan muodostaa kovan muovisen pinnan. Joskus näkee akryylimaaleilla maalattuja tauluja, joiden maalikerros saattaa olla 5 jopa 10 milliä paksua. Siinä on taiteilija erehtynyt kerran jos toisenkin...
Akryylivärejä käytetään (käytettiin) paljon mainosteollisuudessa ja kuvittamisessa. Erityisesti monet vanhemmat eläintieteelliset lähes fotorealistiset värilliset kuvitukset on tehty akryyleillä. Tuolloin tosin tehtiin runsaasti luonnontieteellisiä kuvituksia myös akvarelleilla ja öljyväreillä. Eniten niitä on kuitenkin käytetty juuri mainoskuvituksessa graafisella alalla.
Itse henkilökohtaisesti en hirveästi tykkää akryyliväreistä, mutta niidenkin puolestapuhujia on yllin kyllin. Ne tuntuvat äkkiseltään ajatellen akvarellin ja öljyvärin välimuodolta, eräänlaiselta kompromissilta ja monet kuvittelevat niiden käytöllä saavan molempien tekniikoiden ominaisuudet käyttöönsä, mutta omasta mielestäni akvarellit ja öljyvärit ovat kuitenkin aivan toinen juttu. Ainahan niitä voi lähteä vertailemaan keskenään, mutta kyllä minä itse tykkään käyttää akvarelleja sen sijaan, että ohentaisin akryyliä ja toisaalta ennemmin öljyvärejä kuin ohentamatonta akryyliä. Akryyli sitä paitsi kuivuu älyttömän nopeasti, vaikkakin sen kuivumisaikaa voidaan tietyillä litkuilla hieman pidentää. Jotenkin mä en vain ole koskaan tykänny akryyleistä. Ne on muovipohjaisia värejä ja tuntuvat jotenkin mun kategoriassa enemmän keinotekoisilta ja minun tyyliini sopimattomammilta kuin nämä vanhemmat tekniikat. Akryylien suosio on ilmeisesti laskemassa osin ilmeisesti sen vuoksi, että mainosala on siirtymässä kovaa vauhtia täysin tietokoneistettuun väruttämiseen. Näitä värejä saakin juuri nyt melkoisilla alennuksilla vähän kaikkialta ja melkoisen isoinakin tuubeina. Ehkä ostan ihan koemielessä. Jos vaikka tulisi käyttöä joskus. Ja suosittelen kyllä sinuakin kokeilemaan. Ei sitä tiedä, vaikka löytäisit juuri niistä sen oikean menetelmän...
Hazart: Et keksi syytä?!! Keksin heti yhden... Yksi syy on auttamaton taipumukseni nauttia suorastaan taidetta lähentelevästä joutilaisuudestani. Laskin juuri äskettäin, että minun on tänä vuonna elättääkseni perheeni ja turvatakseni lähinnä perustarpeet, "pakko" tehdä ansiotyötä arviolta noin 120 päivää. Tältä ajanjaksolta kertyvä raha riittää laskujeni mukaan aivan hyvin koko vuoden peruselämiseen ja yhteen kunnon matkaan ulkomaille. Joten minulle jää nyt sitten n. 245 vuorokautta aikaa tehdä jotain kehittävämpää ja antoisampaa hommaa kuin työtä. Vaikkapa vetelehtiä ja leikkiä kissojeni kanssa superpalloilla ja miettiä vaikka sitä, miten niin pieni otus kuin sammakko voi selvitä liki kahdeksan kuukauden horroksesta hengissä...

Ei ku ihan oikeasti. 245 vuorokautta tänä vuonna aikaa tehdä sitä, mitä minä tässä maailmassa oikeasti haluan tehdä! Kuvitelkaa... Tämä on todellista vapautta. Älkää hyvät ihmiset tehkö ikinä enempää töitä kuin on aivan pakko. Työnteko on ehkä yksi tuhoisampia keksintöjä maailmassa, joka on osallisena ihmiskunnan nykyiseen rappeutuneeseen ja onnettomaan tilaan, heti rahan ja ehkä television jälkeen. Tiedättekö... kaikkein ihaninta on jättää tekemättä jotakin juuri silloin, kun se pitäisi ehdottomasti tehdä. Sellaisessa on eniten makua. Ja elämässä on oltava makua. Jos kaikki tekisivät asiat silloin kun ne ehdottomasti pitää tehdä ja jättäisivät asiat tekemättä silloin, kun ei ole mitään tehtävää.... maailma olisi aika tylsä paikka toteuttaa itseään. Koko elämä olisi aika tyhjää ja vailla jännitystä...
Minä olen ikuinen ja vannoutunut hajamielinen laiskuri, joutilaisuuden mukanaan tuomasta onnellisuuden ja täyttymyksen tunteesta ylenpalttisesti nauttiva narsisti, joka paskat nakkaa yhteiskunnan painostukselle olla jotenkin "kunniallinen", "tunnollinen", "tuottava" ja "hyödyllinen" osa koneistoa, joka on olemassa vain siksi, että koneisto toimisi moitteettomasti. Sori kaikille niille, jotka pitävät joutilaisuutta syntinä. Minä rakastan sitä! Ja miksi ihmeessä tekisin sen enempää, kuin mitä minun tarvitsee elääkseni? Enkä tunne tippaakaan syyllisyyttä siitä...
Äh... meni vähän sivuraiteelle. Innostun aina niin tästä elämänfilosofiastani. Mutta joo... kyllä minä niitä kuvia Hazart laitan. Itse asiassa ajattelin tuossa kysyä yhdeltä kollegalta, jonka tapaan tuossa ensi viikolla, että josko hänen kauttaan voisi skannailla jotakin tänne kvaakkiin. Katsotaan, minä lupaan yrittää tehdä kaikkeni, mutta minä en lupaa onnistuvani missään mitä lopulta teen. Jos tuulet ovat suotuisat, lipukoon laivani oikeaan satamaan...