Kiitos monista kommenteista, OK & Leo & Eppu & Hazart!
mitä jos vaihtelisit kuvien rajauksia rohkeammin? (yleiskuva, puolikuva, lähikuva jne) Kerronta saisi enemmän rytmiä ja elävyyttä
On kyllä myönnettävä, että käytän eri kuvakulmia turhan harvoin ja tarraudun liian usein tuttuun ja turvalliseen, mutta valitettavasti hieman tylsään. Täytyy yrittää rohkaistua kokeilemaan uutta ja raikasta!
En viitsi pilakuvaasi vielä arvioida,koska en ole nähnyt tv-sarjaa vielä.
Tiistaisin TV2 klo 20.30
Sarjakuvassa tuli aluksi mieleen näiden kuuluisien suomalaisten naissarjakuvapiirtäjien tyylistä tarinaa, mutta loppua kohden siinä tuli sellaista iloista hannamaista huumoria.
Täytyypä patentoida toi "hannamainen huumori" -nimike

En kyllä mitenkään tietoisesti ole ottanut esikuvakseni tms. epäjumalaksi ketään kotimaista (tai ulkomaista) naissarjakuvapiirtäjää, vaikka joitakin heistä kovasti arvostankin.
Pilakuva on tunnistettava ja siltä osin toimii. Pingiivi on suosikkini ja näyttää hyvältä. Kissan hampaat taas ei oikein.
...
Minua tuo tarinan pituus ei hämää. Stripeissä tarina lässähtää helpommin, mutta pitkässä tarinassa on muutakin purtavaa kuin loppuvitsi. Esim. hahmojen persoonat avautuvat paremmin.
Joo, noi kissan hampaat nyt on tarkoituksella tuollaiset sahalaidat, mutta rehellisyyden nimissä, voishan ne paljon paremmatkin olla. Oon aina inhonnut kaikenlaisten eläinten piirtämistä, joten tää kuva oli varsinainen koettelemus...
Stripistä vielä... Kuten mainitsit, tarkoitukseni olikin tehdä juuri tuollainen hieman pohdiskelevampi juttu eikä mitään klassista muutaman ruudun huumoripläjäystä, sellaiseen kun en taida tarpeeksi hauska olla. Jollain tasolla olen hakenut innoitusta Krampeista ja nyrjähdyksistä, jotka mielestäni kuvaavat usein paljon enemmän ympäröivää yhteiskuntaa tai vaikkapa elämän pieniä iloja kuin jotakin hauskaa sattumusta. Ehkäpä tällainen "hiljainen huumori" tai myhäily on mulle ominaisempaa, olen ainakin luonteeltani enemmänkin kyynikko kuin mikään ilopilleri.