ottaen huomioon, että niitä todella olennaisia, kiinnostavia, omaperäisiä, uraauurtavia tekijäaktiiveja ei maassamme todellakaan ole kuin kourallinen (ja heistäkin suurin osa on jo palkittu).
Herää kysymys, riittääkö puupäähatun saamiseksi vain se peruste, että on jaksanut puurtaa alalla 20 vuotta putkeen. Onko taiteellisilla saavutuksilla mitään väliä? Tämän vuotinen valinta ainakin viittaisi siihen, että puurtajatkin saavat hattunsa pitkässä juoksussa.
Palkintokin saisi hieman juhlavuutta, jos se jaettasiin esim. kolmen vuoden välein. Nyt minua ei ainakaan juuri kiinnosta, kuka hatun saa, kun tietää, että kaikki kehäraakit saavat hattunsa vielä jossain vaiheessa.
Onko kenenkään muun mielestä hyvä idea?
No ei. Poistaisin varmistimen, mutta kun uutta palautinjousta aseeseen ei vielä ole kuulunut niin turha vaiva.
Niin klassinen musiikki ja kovan luokan ammattilaiset... Joo-o.
Ristolle ja kanelle lainaisin CMXn Yrjänää: Ironiassa ja satiirissa on monta eri lajia, en tunnistanut käyttämienne.
Totta kai tarvitaan taiteellista näkymystä ja raakaa itseilmaisua johdettuna omakohtaisesta arjesta.
Sitähän tuorein puupäähatun saajakin tekee. Sillä erotuksella että Heilää myös luetaan.
Kaverini äiti kerää B.Virtasia. Ei muuten sarjakuvista kiinnostunut. Lukee
oikeita kirjoja.
Ikävää ettette pidä Heilän töistä. Teidän menetyksenne. Muistakaa mistä puhutaan.
Aina kun elokuvaa halutaan lytätä käytetään termiä sarjakuvamainen.
Puupäähattu on palkinto ansioista sarjakuvan tekemisen alalla. Niille kehäraakeille, jotka nousevat kerta toisen jälkeen kanveesista ja opettavat ja innostavat salilla muita. Osa menestyy, osa ei. Näitä on yhä melkoinen lauma ilman edes omiensa tunnustusta.
Ja heitä ON tulossa lisää.
Siksi palkinto on jokavuotinen. Jaetaan niillekin jotka eivät saa kannatustaan Kvaakista.
