aika hulppeaa menoa..eikä ole kauaa niin jaetaan SarjakuvaFinlandia niin seesteisyys ja lähimmäisenrakkaus joka rivien välistä suorastaan tihkuu sen kun kasvaa.
onneksi me sarjakuvan harrastajat ja ammattilaiset olemme, kuten toisaalla todettua, sivistynyttä ja suvaitsevaa väkeä.
mutta ymmärrän sen.
Minusta sarjakuva on vakava asia.
Muille se saa olla "vain sarjakuvaa", se ei ole ongelmani vaan heidän.
kantani on että palkinto jaettiin melko oikeaan - tällä nimenomaisella kerralla.
Aiemmasta vuoden 2000 jälkeen jaetusta(ja kyllä jo sitä ennenkin) olisi minusta voinut jokusen karsia päähineettömäksikin, mutta sekin on vain minun kantani.
Suurena yllätyksenä sanottakoon etten tarkoita Hiltusta.
Jonka saama Puupäähattu kyllä yllätti minut.
kerranki positiivisesti.
Paljoa en tämän Pystysen sarjakuvatuotantoon ole tutustunut, mutta sen verran että vakuutti.
Huolimatta välillä olevista iän ja sukupuolen asettamista eroista töissä kulki pohjavire joka kosketti.
Eräänlainen aitous ja tuntu, tietous.
Ei, en jaa moniakaan hänen näkemyksiään, mutta se ei olekaan vaatimus.
Tiina Pystysen Runousoppi ei ole sarjakuvaa mutta lukeutuu positiivisimmin sarjakuvaan suhtautuviin teoksiin mitä tässä maassa julkaistu on.
Ehkä juuri siksi se on valitettavan vähän tunnettu ja luettu.
2020- tai viimeistään 2030-luvulla aletaan nähdä jo ensimmäisiä manga-Puupäähattuja ja siihenkin on vain totuttava. Edistystä, Watson!
tai sitä ennen. Näyttöä on jo.
Mutta: ilman riittävää näyttöä ei puupäähattua tasan tipu vielä 2040-luvullakaan (enkä usko Grezenin sitä niin tarkoittaneenkaan).
ja riittävällä näytöllä en takoita salonkikelpoisuutta tai rajautumista johon genreen tai sen ulkopuolelle.
siinä oma 5 centtiäni lisäksi tähän sopusoinnun harmoniaan.
