Puupäähattu

[Illodiini]

Olisi kamalaa jos kuvataiteen, musiikin tai kirjallisuuden palkintoperusteet olisivat 'teknisesti taitava, perinteitä kunnioittava'.

Mutta eivät kai ne nyt myöskään haittoja ole, eli niilläkin palikoilla voi tehdä "suurta taidetta". Ja pysyn kannassani: Tiina Pystynen voi olla, paitsi mukava ihminen, suuri taiteilija ja visionääri, mutta sarjakuvaa hän ei tee. Vertailun vuoksi: Jos minä leikkaan Juban stripin Hesarista ja heilutan sitä ilmassa, se ei ole piirretty elokuva.

Illodiini

[Dennis]

"Olisi kamalaa jos kuvataiteen, musiikin tai kirjallisuuden palkintoperusteet olisivat 'teknisesti taitava, perinteitä kunnioittava'. "

Oliskin kerrankin niin, mutta kun kylttyyrin hyvät veljet ja siskot jakavat nämä palkinnot nykyään lähinnä tekotaiteeksi luokiteltaviksi "teoksille". Siis tämä ei koske pelkästään tätä palkintoa vaan yleensä suomalaista kulttuurikenttää, hommia tunnutaan tekevän nykyään lähinnä arvostelijoille tai toisille kulttuuri-ihmisille, ja suuri yleisö saa haistaa peet!

Illodiini tarjosi päivän parhaat naurut!

[Petteri Oja]

Siis tämä ei koske pelkästään tätä palkintoa vaan yleensä suomalaista kulttuurikenttää, hommia tunnutaan tekevän nykyään lähinnä arvostelijoille tai toisille kulttuuri-ihmisille, ja suuri yleisö saa haistaa peet!

Totta! Ehdottomasti kaikki taide pitäisi suunnata vain myyttiselle suurelle yleisölle! Elokuvapuolella tähän suuntaan ollaan jo liikuttukin kiitettävästi. Otaksun, että Dennisinkin mielestä laadukkainta kotimaista tuotantoa edustavat Matti, Vares ja Pahat pojat.

Toivottavasti sarjakuvassa päästään vielä samaan ja nämä ärsyttävät tekotaiteilijat saavat jatkossa vähemmän apurahoja ja joutuvat suoltamaan huonostipiirrettyjä punaviiniltä haisevia piirustuksiaan ihan omaksi ilokseen vaan!

[Timo Ronkainen]

hommia tunnutaan tekevän nykyään lähinnä arvostelijoille tai toisille kulttuuri-ihmisille, ja suuri yleisö saa haistaa peet!

Höh? Juho Juntunen, Ilkka Heilä, Jii Roikonen, Petri Hiltunen, Jukka Tilsa ja Juba Tuomola edustanevat suurenkin yleisön arvostamia tekijöitä joille tämä hattu on annettu. Vaiko eikö? Kenet sitten pitäisi hatuttaa?

Timo

[Samone]

Ihan kuin joitain hatuttaisi.

Tunnustan, että vaikka olenkin jo joidenkin mielestä ikäloppu, niin Tiina on täysin tuntematon nimi minulle. En myöskään tiennyt edesmenneestä Pystysestä mitään. Onpahan nyt hyvä syy tutustua tarkemmin molempien tuotantoon. Nimi mielessä kirjastoon ihmettelemään, jos olisi jotain  jäänyt jemmaan.

[Jarkko Sikiö]

En myöskään tiennyt edesmenneestä Pystysestä mitään.

Kvaakissa on arvioitu Harri Pystysen tuotantoa.

Puupäähatulla palkittu puoliso on arviossa vain sivumennen mainittu, yhtään hänen teostaan ei arvosteluarkistosta valitettavasti löydy.

[Matti Karjalainen]

Onnea voittajalle! En rehellisesti sanoen ole tainnut lukea ensimmäistäkään Tiina Pystysen albumia, mutta sen verran olin kuitenkin perillä että osasin päässäni hahmottaa millaista jälkeä tekevästä taiteilijasta on kyse.

Oliskin kerrankin niin, mutta kun kylttyyrin hyvät veljet ja siskot jakavat nämä palkinnot nykyään lähinnä tekotaiteeksi luokiteltaviksi "teoksille".

"Kiroileva siili" sai Sarjakuva-Finlandian! Ei se ollut vuoden paras sarjakuva, vaan jotain koko kansan viihdettä! Väärin jaettu! Tiina Pystynen sai Puupäähatun! Se on tekotaiteellista roskaa, jota ei kukaan taidepiirien ympärillä lue! Väärin jaettu!

Kvaakin Sarjakuva-Finlandia ja Puupäähattu -keskusteluita seuranneena tulee joskus mieleen, että annettiinpa palkinto sitten taiteellisemmalle tai populaarimmalle teokselle, niin aina mennään yhtä lujasti ja rymisten metsään. No, onhan se toisaalta hyvä, etteivät kulttuuripalkinnot jätä ihan kylmiksi, vaan herättävät keskustelua ja saavat ihmiset ehkä lukemaankin jotain.

[kaltsu]

Tiina Pystynen voi olla, paitsi mukava ihminen, suuri taiteilija ja visionääri, mutta sarjakuvaa hän ei tee.

Mitenköhän Illodiini mahtaa määritellä mikä on sarjakuvaa ja mikä ei? Selkeästi paljon ahtaammin kuin minä ja yleinen konsensus.

Vertailun vuoksi: Jos minä leikkaan Juban stripin Hesarista ja heilutan sitä ilmassa, se ei ole piirretty elokuva.

Vertailun vuoksi: Jos mä printtaan sun kommentin ja heilutan sitä ilmassa, se ei tee siitä relevanttia argumentaatiota.

Illodiini

Kiitos muistutuksesta. Jäikin tuosta vierestä huomaamatta kirjoittaja.

Illodiini tarjosi päivän parhaat naurut!

Tää kertoo mun mielestä enemmän Denniksen henkisestä kehitysasteesta kuin Illodiinin koomikonkyvyistä.

Denniksen ja Illodiinin kaltaisilta visionääreiltä jää usein tajuamatta että puupäähattupalkinnostakin päättävät ihan samanlaiset harrastajat kuin he itse. Ei Suomen sarjakuvaseura ole mikään salamyhkäinen salaseura jonka pääsyvaatimuksiin kuuluvat luutuneet käsitykset ja jäykistynyt pikkurilli. Kun näkemystä selkeästi piisaa, mikseivät osallistu sarjakuvaseuran kokouksiin ja ole mukana päättämässä näistä asioista?

Vai onko sittenkin niin että tuo niin sanottu näkemys ja perustelutaito on vain alakoululaisen itkuraivariluokkaa? "Tää on huonoa sarjakuvaa kun itse en tykkää!"

Eiköhän sarjakuvayleisön tämänkertainen nihkeys johdu siitä, ettei Tiina ole varsinaisesti sarjakuvantekijä.

Vaan hän tekee mitä?

[tertsi]

"Tää on huonoa sarjakuvaa kun itse en tykkää!"

Näinhän ihmiset tuppaa arvottamaan asioita.
Myös sinä, täällä lukemani perusteella.

Muistaakseni jopa mainitsit että kaikki sellainen on huonosti piirrettyä jossa viivaa ei ole tehty yhdella onnistuneella vedolla, vaan sitä on jälkeenpäin korjailtu. Mielipide se on tuokin. Ei siinä mitään.

[tertsi]

Minusta on hupaisaa, että kun joku kritisoi (taide/laatu)sarjakuvaa tai sen tekijää, niin sitten heti nämä tietyt tyypit menevät henkilökohtaisuuksiin ja alkavat sättiä kritisoijien älykkyyttä tai koomikonkykyjä yms. sen sijaan että keskittyisivät puhumaan Pystysestä tai teoksistaan eli itse asiasta.

... jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ammmentaa.

[kaltsu]

Myönnän etten tunne tuotantoaan ollenkaan.

Auts. Tää kertookin kaiken olennaisen.

Olisin Joe muuten sarjakuvayleisön yhtenä edustajana mielissäni jos esittäisit olemattoman tietämyksen (ja jonkun toisen kommentin) pohjalta muodostetut mielipiteesi ihan vain ominasi etkä yrittäisi edustaa suurempaa ihmisjoukkoa.

Itse en tunne Tiina Pystysen ansioita kirjailijana tai kuvataiteilijana mutta eihän mahdollinen menestyminen toisella alalla automaattisesti vähennä kenenkään ansioita toisella alalla. Eihän?

Näinhän ihmiset tuppaa arvottamaan asioita.
Myös sinä, täällä lukemani perusteella.

Luonnollisestikin. Se nyt vaan ei riitä perusteluksi siinä vaiheessa kun aletaan puhua siitä mikä on sarjakuvaa ja mikä ei. Ei voida sanoa että se ei ole sarjakuvaa koska siinä ei oo puhuvia eläimiä tai värikkäisiin trikoihin pukeutuneita ukkoja mätkimässä toisiaan tai koska musta nyt vaan tuntuu siltä. Myös puupäähattua jakavassa komiteassa (ja vastaavissa) on varmasti vahvemmilla jos onnistuu perustelemaan kantansa tuota paremmin.

Muistaakseni jopa mainitsit että kaikki sellainen on huonosti piirrettyä jossa viivaa ei ole tehty yhdella onnistuneella vedolla, vaan sitä on jälkeenpäin korjailtu. Mielipide se on tuokin. Ei siinä mitään.

Niin. On ollut puhetta siitä kun jotkut pyrkivät tasapaksuisella piirtimellä ikäänkuin jäljittelemään siveltimen vaihtelevaa ja elävää viivanpaksuutta jynssäämällä viivat useammalla vedolla. Kyllä siitä rentous ja oikea sivellinjälki aika kaukana on ja useimmiten minun silmääni käy. Hassua että sinua tuollainen ei vaivaa vaikka olet piirrostekniikoista yleensä kiinnostunut.

Minusta on hupaisaa, että kun joku kritisoi (taide/laatu)sarjakuvaa tai sen tekijää, niin sitten heti nämä tietyt tyypit menevät henkilökohtaisuuksiin ja alkavat sättiä kritisoijien älykkyyttä tai koomikonkykyjä yms. sen sijaan että keskittyisivät puhumaan Pystysestä tai teoksistaan eli itse asiasta.

Hitusen vaikea keskustella Pystysen tuotannosta ku tyypit ei oo ees lukenu Pystysen tuotantoa.

Odottelen edelleen kunnon perusteluja sille mikseivät Tiina Pystysen teokset ole sarjakuvaa.

... jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ammmentaa.

Onneksi pystyt itse pysymään asialinjoilla.

[kaltsu]

Jos luit tarkkaan mitä kirjoitin, varmaan huomaat, etten ole esittänyt mielipidettäni palkinnosta ollenkaan, enkä ole väittänyt siten mitenkään edustavani mielipiteilläni suurempaa joukkoa.

Tämä on itse asiassa totta. Otin sen vain niin että kyse on sinun mielipiteestäsi jota kaiken kukkuraksi esittelet tavallaan myös minun mielipiteenä, kun olen osa suurempaa sarjakuvayleisöä. Pahoitteluni.

Sinun vastauksesi Illodiinille taas vetosi "yleiseen konsensukseen", joten nyt syytät minua sellaisesta jota en ole tehnyt ja jota teet itse.

Kun puhuin konsensuksesta, tarkoitin sitä miten sarjakuva ilmaisulajina melko yleisesti määritellään, siis sitä mikä on sarjakuvaa ja mikä ei, en yleistä mielipidettä Pystysestä.

[Illodiini]

Vain yhdessä kohtaa myönnän Kaltsun osuneen oikeaan: On aikalailla turhaa toistaa nimimerkki uudestaan itse viestissä.
Muilta osin hyökkäykset näyttäisivät perustuvan huonoon lukutaitoon, huonoon itsetuntoon ja huonoon yleistietoon. Kaikki olennainen on tullut jo todettua aiemmissa viesteissäni, joten kohdataan sitten, kun oikeasti uutta ilmenee.

[kaltsu]

Vain yhdessä kohtaa myönnän Kaltsun osuneen oikeaan: On aikalailla turhaa toistaa nimimerkki uudestaan itse viestissä.
Muilta osin hyökkäykset näyttäisivät perustuvan huonoon lukutaitoon, huonoon itsetuntoon ja huonoon yleistietoon. Kaikki olennainen on tullut jo todettua aiemmissa viesteissäni, joten kohdataan sitten, kun oikeasti uutta ilmenee.

Perinteinen "en oikeastaan pysty perustelemaan yhtään mitään mitä olen sanonut joten lässytän jotain huonosta lukutaidosta ja lähden kaivelemaan napaani"-liike. Tsaukki tsau, ei tule ikävä.

Sovitaanko että seuraava jonka mielestä Tiina Pystysen jutut ei oo sarjakuvia, pitää mölyt mahassaan tai valmistautuu edes jotenkin perustelemaan mielenkiintoisen näkemyksensä.

[Illodiini]

Edes Tiina Pystynen ei väitä tekevänsä sarjakuvia:

Tiina Pystynen
(s. 1955)  Tuotanto | Näyte tuotannosta
 

Heikkilä, kirjailijanimeltään Tiina Pystynen

Lahdessa syntynyt ja siellä vuoteen 1977 asti asuneen Tiina Pystysen kesäpaikka on edelleen Särkilahden kylässä, Sysmässä. "Siellä olen viettänyt kaikki lapsuuteni kesät ja nykyisin myös työskentelen siellä aika-ajoin sekä talvisin että kesäisin. Eli Päijät-Hämeessä olen asunut aina" hän kertoo.

Pystysellä on kotimaisen kirjallisuuden opintoja Helsingin yliopistosta 70-luvun lopulta. Hän on valmistunut toimintaterapeutiksi (1979) Helsingin sairaanhoito-opistosta. Lisäksi hän on suorittanut kirjallisuusterapia-opintoja.
Kirjailija työskenteli toimintaterapeuttina vuoteen 1990 ja sen jälkeen hän on ollut vapaa kirjailija ja graafikko. Grafiikkaa hän on opiskellut Helsingin työväenopistossa Päivi Lempisen, Anita Jensenin ja Irma Tonterin johdolla. Hän on myös käynyt Kuvittajat ry:n kurssin Eeva-Liisa Isomaan johdolla.

Harrastuksikseen Pystynen nimeää maailmanparantamisen ja työväenopiston kurssit.
"Muistan vuosien takaisen kohtaamisen Jalkarannan B-mielisairaalaan teljetyn vanhan kommunistin kanssa. Kello kolme aamuyöllä hän aloitti opintonsa: taidehistoriaa, maantietoa, poliittista historiaa... Vielä mielisairaalaan teljettynäkin hän halusi tietää. Hänen esimerkkinsä innostamana minäkin haluan tietää, opiskella, ottaa asioista selvää. Mies oli menettänyt kaikki yhteiskunnalliset oikeutensa, mutta mielisairaalan suljetulla osastolla hän kykeni yhä vaikuttamaan. Mies vaikutti minuun pelkällä olemassaolollaan. Hän vakuutti minut siitä, että yksittäisen ihmisen teoilla on merkitys" Pystynen pohtii.

Pystynen on toiminut seuraavissa yhdistyksissä:

- 1990-92 Nuoren Voiman Liiton hallituksen jäsen.
- 1992-93 Nuoren Voiman Liiton hallituksen puheenjohtaja.
- 1992-95 Nuoren Voiman Liiton Säätiön hallituksen jäsen.
- 1995-97 Eino Leinon Seuran hallituksen jäsen.
- 1996-2004 Suomen PEN:in hallituksen jäsen.
- 1997-2004 Suomen PEN:in naiskomitean puheenjohtaja.
- Vuodesta 2003 Kansainvälisen PEN:in Naiskomitean Ihmisoikeusvaltuutettu.

Tiina Pystynen on sijoittunut kolmen parhaan joukkoon Suomalainen Essee -kilpailussa 1993. Lisäksi hän on saanut Tampereen yliopiston taideaineiden laitoksen opiskelijoiden myöntämän Koskenkorvapalkinnon teoksesta Onnenkoukku  1993.

Hän kertoo "piirtävänsä runoja" ja yhdistävänsä kuvaa ja tekstiä. "Näkökulma on omaelämänkerrallinen, kuvaan naisen kokemusta ja elämää.
Kaikkein syvimmin henkilökohtaisessa ihminen on yksin ja epävarma. Niiden salaisuuksiensa kanssa, joista ei voi puhua, hän kuvittelee olevansa outo. Minäkin pelkäsin, kunnes huomasin, että meitä outoja on paljon ja juuri sitä outoutta kutsutaan ihmiseksi.
Päämääräni oli oppia kirjoittamaan niin, että lukija voisi tunnistaa omat salaisuutensa, pelkonsa ja häpeänsä ja todeta lopulta hyväksyvästi: tällaisia me olemme! Ei ole mitään pelättävää tai hävettävää, on pelkkä ihminen. Tavattoman kummallinen ja kiinnostava, ihmeellinen elämä!", hän kertoo.

"Päijäthämäläisyys, miten se näkyy? Olen kasvanut siellä, elän siellä nykyäänkin pitkiä aikoja. Se on koko elämän perusta. Äitikin asuu nykyisin Sysmässä. Sysmässä on koko suku kesäisin. Särkilahti on turvapaikka, johon aina palaan. Se tarjoaa myös työrauhaa, jota tarvitsen", hän jatkaa.



 


Tuotanto

Romaanit

Häpeähäkki. WSOY 2000.


Runo- ja essee- ja muut kokoelmat

Ihminen tunkee kirjoituksesta lihana ulos. Runoja. Weilin & Göös 1987.

Onnenkoukku. Runokuvia. WSOY 1992.

Leskikuningattaren muistelmat. Runokuvia. WSOY 1993.

Ystävänä Yksinäisyys. Runokuvia. WSOY 1997.

Runousoppi : teoria ja käytäntö. Kuvitettu esseekokoelma. WSOY 2004.

Mä tahdoin paratiisiin: kirjoituksia elämänkoulusta. WSOY 2006.


Kuunnelmat

Ystävänä Yksinäisyys. YLE 1. Radioateljee 1995. (ohjelman fiktiivisen osuuden käsikirjoitus)

Neljä näkökulmaa seksuaalisuuteen. Radiopakinoita sarjassa Tyrmäystippoja. YLE 1


Osallistuminen antologioihin

Shakespearen sisarpuolet. Naisellisia lukukokemuksia. Kääntöpiiri 1994. (essee Leena Krohnista)

Sanajonot paperille. Kirjakiehinen 1994. (essee kuvan ja tekstin yhdistämisestä)

Sanojen Sirkus - Kirjailijat kohtaavat Pentinkulmalla. Väinö Linna Seura 1996. (runokuvia)

Ruutujen välissä - Näkökulmia sarjakuvaan. Tampere University Press 1996. (essee: Runokuvia eli miten elämä muuttuu taiteeksi)

Konstiga saker de skrattar åt. En antologi om den finländska humorn samlad av Tapani Suominen. En bok för alla 1999.

Kärlek på finska. Toim. Tapani Suominen. En bok för alla 2002.

Mummokirja. Kirjapaja 2004. Toim. Matalia Baer, Anna-Liisa Haavikko, Liisa Vihmanen. (kertomus: Annin taikapiiri)

Isät ja tyttäret. Tammi 2004. Toim. Sara heinämaa ja Päivi Tapola. (runokuvia)

Lisäksi "70-luvulla osallistuin Lahdessa johonkin kirjoituskilpailuun, jonka yhteydessä julkaistiin antologia, johon minunkin runojani valittiin (nimellä Tiina Heikkilä)."