Mun on tosi vaikea uskoa että mikään keskinkertainen wannabemanga saisi rahaa, kun vakavasti otettavia hakijoita on varmasti paljon.
Sitä kutsutaan sarjakuvaksi, ja se kertoo ihmisistä, näiden ajatuksista, tunteista ja teoista. Se että formaatti on omaksunut paljon, joillain tekijöillä enemmän ja joillain vähemmän, japanilaisesta piirroskulttuurista ei tarkoita etteikö sarjakuvalla itsellään olisi omaa arvoa ihan teoksen ja lukijan vuorovaikutuksena. Sanana
Manga tarkoittaa mun nähdäkseni sitä, että tekijä on ottanut osaksi kerrontaa ilmeiden ja tunnetilojen ikonit ja tietyn formaatin jonka puitteissa lukija tunnistaa tarinan ominaislaadun ja pystyy samaistumaan siihen, se ei mun nähdäkseni tarkoita sitä että tekijä yrittäisi mahdotonta, muuttaa historiaansa ja muuttua japanilaiseksi.
Tällä hetkellä Manga on muotia. Sen kautta se on myös iso yhteinen nimittäjä monelle sarjakuvalle jotka eivät suinkaan ole "mangaa" muuten kuin sitä kautta että ne ovat sarjakuvaa. Osamu Tezukan Adolf, Baru'n Auringon Valtatie ovat japanilaisten konventioiden pohjalta kerrottua sarjakuvaa mutta niillä ei ole mitään yhteistä esimerkiksi Akiran tai tämän hetken suosituimpien kioskimangojen kanssa.
Sanon tämän koska musta tuntuu että tässä tarvitaan nyt ulkopuolisen, ei-mangaharrastajan kantaa.
Kivi
PS. Anssi, kyllä sä tiedät, ensin ollaan lahjakkaita ku fan mutta sittenkin pitää vain treenata treenata treenata, eikä mikään tuu ilmaiseksi. Mä olen sitä mieltä että meidän ikäpolvessa on kaksi kaikki muut ylittävää luonnonlahjakkuutta sarjakuvapiirtäjinä, joista toinen olet sinä ja toinen en ole minä (mutten kerro kuka se on), ja iso ongelma on sekin, että pystyt tuottamaan niin monipuolista jälkeä - on paljon helpompaa kun taitojen rajallisuus sulkee osan asiakkaista jo kättelyssä pois eikä tarvi erikseen miettiä miten niistä pääsee eroon... eikä valmiiksi lahjakas aina osaa suhtautuakaan siihen, mitä osaa ja miten oppii, turhautuu ihan eri tavalla kuin sellainen joka saa kaiken vasta satakertaisen treenauksen kautta.
K
