Kirjoittaja Aihe: Sarjakuvantekijöiden PirkkaNiksiKetju  (Luettu 24762 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Janne Kuusinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 924
  • I.L.S.J.K.P.(R)
Sarjakuvantekijöiden PirkkaNiksiKetju
« : 17.03.2004 klo 14:14:21 »
Että miten olis'?

Tällainen tuli mieleen työpöytää siivotessa:

"Suht edullinen, käteensopiva rikkaimuri on mitä kätevin siivottaessa työtiloista kumituksenjäämiä eli ns. kuminmutua. Staattisen sähkön kanssa ei tarvitse käydä jaakopinpainia, ja mielenterveyttäkin säästyy!"

[kivi]

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 529
  • Akvaarious.
Re:Sarjakuvantekijöiden PirkkaNiksiKetju
« Vastaus #1 : 17.03.2004 klo 14:18:25 »
"Suht edullinen, käteensopiva rikkaimuri on mitä kätevin siivottaessa työtiloista kumituksenjäämiä eli ns. kuminmutua.

Mulla on samaan tarkoitukseen aikoinaan jostain arkkitehtitoimistosta saamani pehmeä "höyläpenkkiharja" (puutyön koulussa suorittaneet tietävät, mistä puhun). Aina se kämmensyrjän voittaa.

Jaa, se niksi...

"Tussipullon voi liimata lautaselle tai vanhaan purkinkanteen. Melkein mahdoton kaataa vahingossa. Täyttäminen sujuu isosta pullosta silti."
« Viimeksi muokattu: 17.03.2004 klo 14:20:23 kirjoittanut [kivi] »

Ankka89

  • Jäsen
  • Viestejä: 21
Re:Sarjakuvantekijöiden PirkkaNiksiKetju
« Vastaus #2 : 17.03.2004 klo 14:52:27 »
PiksiNirkan niksit on ihan älyttömiä...

"Jos tussatessa loppuu muste kesken, tussaa mustilla sukkahousuilla, niistä irtoaa juuri sopivan verran väriä."

Nerokasta. 8)

ana

  • Jäsen
  • Viestejä: 76
Re:Sarjakuvantekijöiden PirkkaNiksiKetju
« Vastaus #3 : 17.03.2004 klo 14:56:41 »
Laittakaa aina valmiit sarjakuvan luonnossivut syrjään, mieluummin vaikka eri pöydälle ja oikein päin. Ei ole mukava huomata hetken päästä että on mennyt tussilla söhräämään saman paperin toiselle puolelle, nimimerkillä kokemusta on :P
Ei tämä mikään niksi oikeastaan ollut mutta kuitennii...


Hazart

  • Jäsen
  • Viestejä: 3 171
  • YARRRR!
Re:Sarjakuvantekijöiden PirkkaNiksiKetju
« Vastaus #4 : 17.03.2004 klo 16:00:09 »
Laittakaa aina valmiit sarjakuvan luonnossivut syrjään, mieluummin vaikka eri pöydälle ja oikein päin. Ei ole mukava huomata hetken päästä että on mennyt tussilla söhräämään saman paperin toiselle puolelle, nimimerkillä kokemusta on :P
Ei tämä mikään niksi oikeastaan ollut mutta kuitennii...

Hyvä huomio ja tässä toinen samasta sarjasta. Valopöydällä tussatessa teippaan maalarinteipillä paperit yläreunasta toisiinsa. Silloin voi kuvaa käännellä ja väännellä, mutta linjat pysyy kohdillaan. Samalla voi kuitenkin kuikuilla luonnospaperia, jos on tarvetta, nostamalla alareunaa. Älä kuitenkaan tussaa vahingossa sitä luonnospaperin toista puolta, kuten minä meinasin tässä äskettäin. Eli juuri ennen kuin tussi osuu papruun, niin katso, että teipatut paprut on oikein päin.

peace!

 8)

EDIT: hyvä aihe :)
« Viimeksi muokattu: 17.03.2004 klo 16:00:27 kirjoittanut Hazart »

Jukka Koivusaari

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 349
Re:Sarjakuvantekijöiden PirkkaNiksiKetju
« Vastaus #5 : 17.03.2004 klo 16:05:23 »
Tussipullon voi kiinnittää pöytään sinitarralla, ei putoa kaltevaltakaan tasolta.
----  https://huuskamuikkula.blogspot.com/

Axuz

  • Jäsen
  • Viestejä: 413
  • Kvaak!
Re:Sarjakuvantekijöiden PirkkaNiksiKetju
« Vastaus #6 : 17.03.2004 klo 16:24:00 »
Tässä jo vuoden päivät koetellu mun hermoja kaltevaa piirustuspöytää pitkin jatkuvasti alas lattialle luistelevat paperit, kynät viivaimet ym. tarvevälineet. Onhan siinä alhaalla ohuen ohut liuska, johon suoraan pintaa pitkin liukuva paperi töksähtää, mutta jos liukumisessa on hiukankin nostattavaa ilmavirtausta, tai kuten minun tapauksessani yleensä, useita papereita sekä lippusia ja läppusia pöydällä päällekkäin, limittäin ja vierekkäin yhtä aikaa, ne ovat ennemmin tai myöhemmin vuorotellen lattialla...

Ratkaisin ongelman muutama viikko sitten ostamalla ikkunan tiiivistenauhaa ja kiinnitin yhden koko pöydän levyisen nauhan pöydän alareunaan stroppariksi. Lisäksi laitoin lyhyempiä nauhoja samalle kaltevalle tasolle varsinaisen työn työstöalueen ulkopuolelle, sen ympärille eri kohtiin tasoa. Toisin sanoen, nyt voin keskellä pöytää tehdä sitä työtä, mitä parhaimmillaan teen ja sen ympärillä lepää sitten vaihteleva määrä A6, A5 ja A4 kokoisia lappuja, joissa nyt voi olla esimerkiksi muistiinpanoja, hahmogalleriaa, kuvakulmaharjoituksia, jonkin esineen mallipiirros tai valokuvia jne. Kaikki lepäävät alareuna omia tiivistenauhastoppareitaan vasten, joten kaikki pysyvät paikoillaan, eivätkä jatkuvasti luisuile työpinnalta alas. Myös kumille, terottimelle ja parille kynälle sekä viivaimelle tein vielä noin kolme senttiä työtason yläreunasta alaspäin horisontaalisen tiivistenauharajan, jonka päällä voi sitten pitää kaltevalla pöydällä kaikenlaista tarpeellista pikkutilpehööriä. Jatkuvasti alas valuva viivainkin on nimittäin mielettömän ärsyttävä. Saati sitten se, ettei ole kunnon paikkaa mihin lyijärinsä tunkee siksi aikaa, kun vaikka tussaa... Lisäksi kun tiivistenauha on ontto ja joustava, se antaa käden alla sopivasti periksi, joten se ei häiritse itse työskentelyä, vaikka ranteen alle paikka paikoin jäisikin. Tärkeintä on jättää ainakin sen A3 kokoinen tila keskeltä tyhjäksi, johon voi sitten istuttaa sen pääoriginaalin, mitä sillä hetkellä työstää.

Tämä ratkaisu on hyvä ja toimiva, jos minun tapaukseni mukaisesti kalteva työtaso peittää lähes kokonaan sen pöydän, jossa se lepää. Minulla ei siis kovinkaan paljoa kallistamatonta tasotilaa työskentelyalueeni lähellä ole, joten kaikki on saatava kädenulottuville kaltevan pöydän alueelle. Tussipulloa tällaisessa ei kuitenkaan kannata pitää, sillä tiivistenauha joustaa sen verran, että hiukankin isompi tussipönikkä voi helposti olla pian vaikka missä. Minun pöydästäni kaltevan osuuden viereen jää noin kymmenen sentin liuska tasotilaa esimerkiksi juuri tussipulloa varten...

aijoo... suurin osa tavallisista tiivistenauhoista on sellaisia P:n muotoisia, joten se P:n alaosa tulee laittaa alaspäin ja P:n tasainen paksuosa yläpuolelle. Näin päällekkäin voi laittaa liki puolensentin mittaisenkin paperipinon, eikä siitä vieläkään liu papereita lattialle...  ;)

 

« Viimeksi muokattu: 17.03.2004 klo 16:27:41 kirjoittanut Axuz »

Esa

  • Jäsen
  • Viestejä: 712
Re:Sarjakuvantekijöiden PirkkaNiksiKetju
« Vastaus #7 : 17.03.2004 klo 17:46:38 »
Hyvä huomio ja tässä toinen samasta sarjasta. Valopöydällä tussatessa teippaan maalarinteipillä paperit yläreunasta toisiinsa. Silloin voi kuvaa käännellä ja väännellä, mutta linjat pysyy kohdillaan. Samalla voi kuitenkin kuikuilla luonnospaperia, jos on tarvetta, nostamalla alareunaa.
peace!

Mäkin nykyään suosin tätä tyyliä, ennen kun tein niin kömpelösti, että liitin paperit paperiliittimellä toisiinsa ja se oli hankalaa, koska paperit heiluivat ja jossain vaiheessa pitää siirtää sitä liitintä, että siitäkin kohdasta pääsee tussaamaan. Sitten aloin käyttää tavallista teippiä, mutta se repi originaalia vähän liikaa. Maalarinteippi on siis mitä oivinta välinettä tähän tarkoitukseen.

Höh, en antanut mitään  uutta niksiä vaan toistelin vain Hazartintin niksiä.

O.K.

  • Jäsen
  • Viestejä: 528
Re:Sarjakuvantekijöiden PirkkaNiksiKetju
« Vastaus #8 : 17.03.2004 klo 18:25:40 »
Valopöytä on kyllä monessa suhteessa hyvin mainio vehje, se mahdollistaa mm. seuraavaa:
(nämä on hyvin simppeleitä juttuja, muttei ehkä kaikille itsestäänselvyyksiä...)

"Joskus valmiin luonnoksen tehtyäni huomaan, että voi hitsi voi harmi, tuo ukkeli saisi olla kolme millimetriä sivussa. Tai yleensä: tämä sommitelmahan on ihan paska."

Ensimmäinen probleema luonnistuu kätevästi, kun valopöydällä piirtäessä siirtää sitä luonnosta sen verran, että ukkeli tulee tussatussa kuvassa oikeaan kohtaan. Tämä toimii myös jos muuten onnistuneessa luonnoksessa vaikka ukkelin reisi on hieman liian pitkä - luonnosta voi siirrellä lopulliseen kuvaan nähden! Kuten sanoin, simppeli juttu.

Toinen probleema on sitten oma suosikkini. Onnistuneet elementit mutta väljä sommittelu - mitä tehdä. Leikkaa luonnos palasiksi elementtien mukaan, vaikkapa pelkät ongelmalliset elementit irti. Sitten vain elementti oikeaan kohtaan ja teipillä takaisin kiinni. Yleensä ei tarvitse hirveästi täydentää edes syntyneitä reikiä, ne osaa tussatessa arvioida.

Tämäkin hyvin simppeliä, muttei onnistuisi ilman uudelleenpiirtämistä jos luonnos ja tussaus olisi samalla arkilla.

Mika

  • Vieras
Re:Sarjakuvantekijöiden PirkkaNiksiKetju
« Vastaus #9 : 18.03.2004 klo 15:53:24 »
Tietääkö kukaan miten harottavia siveltimiä saisi korjattua? Uittamalla niitä esimerkiksi jossain?

Harottavilla siveltimillä tarkoitan sellaisia, mistä karvat lähtevät sojottamaan omille teilleen, eikä ne asetu vaikka kuinka manailisi tai yrittäisi vaan antaa mennä.

Tietty sellainen vinkki miten tuon saisi ehkäistyä voisi olla jopa parempi, mutta molemmat kelpaa ja kummastakin olen kiitollinen.

Nyoko

  • Vieras
Re:Sarjakuvantekijöiden PirkkaNiksiKetju
« Vastaus #10 : 18.03.2004 klo 17:25:50 »
Lainaus
Tietääkö kukaan miten harottavia siveltimiä saisi korjattua?

Valitettavasti ei taida onnistua mitenkään? Jos vain yksi tai kaksi harjasta harottaa, ne voi yrittää napsaista saksilla pois sotkemasta. Valitettavasti yleensä koko sivellin tuntuu rätvähtävän kerralla.

Lainaus
Tietty sellainen vinkki miten tuon saisi ehkäistyä voisi olla jopa parempi

Ihan perushuolenpidolla pensselin elinkaarta saa pidennettyä ainakin hieman: joka session jälkeen pesu saippualla ja kylmällä vedellä, sen jälkeen kuivaus paperiin ja/tai kämmenpohjaan pitkin vedoin niin, että kärki jää mahdollisimman teräväksi. Säilytys purnukassa harjakset ylöspäin siten, että ne eivät koske mihinkään (edes toisiin siveltimiin).

((P.S.  Muuten olen sitä mieltä, että lähettäessä vastausta viestiin Kvaak-sivusto voisi tarkistaa onko sähköpostiosoite kohdallaan ENNEN seuraavalle sivulle siirtymistä, bittitaivaassa on jo ihan tarpeeksi viestejä (voin vaikka tarvittaessa kodata ^_^)...))

jpan

  • Jäsen
  • Viestejä: 68
  • Kvaak!
Re:Sarjakuvantekijöiden PirkkaNiksiKetju
« Vastaus #11 : 18.03.2004 klo 18:56:12 »
Suorat viivat. Käsivaralla tulee helposti epävarmaa viivaa ja viivottimella liian siistiä. Kun piirrät suoraa viivaa viivottimella  niin kääntele samalla kynää puolelta toiselle. Saat siistiä jälkeä, mutta et liian siistiä.

jokela

  • sörsselsson
  • Jäsen
  • Viestejä: 777
  • .. I'm a devil in disguise ..
Re:Sarjakuvantekijöiden PirkkaNiksiKetju
« Vastaus #12 : 19.03.2004 klo 12:54:07 »
Tietääkö kukaan miten harottavia siveltimiä saisi korjattua? ... Tietty sellainen vinkki miten tuon saisi ehkäistyä voisi olla jopa parempi, mutta molemmat kelpaa ja kummastakin olen kiitollinen.

Pensselit - jupp. Hanki jostakin (askartelu- tai rautakaupasta?)  hyvin ohutta läpinäkyvää vinyylimuoviletkua, kolme-neljä eri kokoo halkasialtaan parista millistä alkaen.
Pätki niistä noin peukun / tarpeen pituisia paloja. Peset välineet niinkö 'Nyoko' sano ja lopuksi sitten ujutat letkun pätkän siveltimen päähän! Säilytä aina näin purkissa, karvat ylöspäin.

Ei mee karvat sekasin vaikka sattuiskin tökätä koko handulla purnukkaan!

Suoraan viivaan voi saada lisää eloa jos luonnosvaiheessa tekee ne viivottimella/lyijykynällä ja tussatessa pelkästään tussikynällä. Kynän painotusta (paperiin) muuttaen voi kanssa kokeilla. Pehmeekärkiset "elää" paremmin.

Toka temppu, älä pistä viivotinta suoraan paperille. Teippaa sen alle vaikka 3-8 mm paksunen korkkisuikale tai pahvia sen koko pituudelle. Viivotinta kuitenkin sitten seuraten voit helpommin "käännellä" kynää sen pokkisuntaan nähden viivan elävöittämiseksi.

Sitten temppu jota en oo itte kokeillu. Ota joku hukkaviivotin ja viilaile / veistele koko sen pituudelta pienen pieniä epätasauksia kanttiin. Lopuksi hio kantti hienolla vesihiomapaperilla että kynä luistaisi paremmin. Luulisin toimivan ...  

  -- j --
He may look like an idiot and talk like an idiot but don't let that fool you. He really is an idiot.

[kivi]

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 529
  • Akvaarious.
Re:Sarjakuvantekijöiden PirkkaNiksiKetju
« Vastaus #13 : 19.03.2004 klo 18:05:36 »
Tietääkö kukaan miten harottavia siveltimiä saisi korjattua? Uittamalla niitä esimerkiksi jossain?

Harottavilla siveltimillä tarkoitan sellaisia, mistä karvat lähtevät sojottamaan omille teilleen, eikä ne asetu vaikka kuinka manailisi tai yrittäisi vaan antaa mennä.

Kyllä harottavan siveltimen saa korjattua. Aikaa se tosin vie, mutta jos karvat ei suorastaan irtoile, kokeile seuraavaa.

-Pese sivellin huolellisesti marseillensaippualla (sellaista lisäaineetonta köntsää, myydään kemikaliosastolla).
-Putsaa erityisesti tyvipuolesta varovasti kaikki värihituset, mitä sinne on tarttunut. Varovasti, myötäkarvaan kynsien. Älä nyhdä. Jos siellä on tussia, se ei lähdekään kokonaan pois, mutta koeta katsoa, että se vain tukee tyveä eivätkä tussihituset roiku karvoissa kuin satiaislauma:-)
-Hankaa sivellintä märkään marseillensaippuaan kuten vesivärinappiin, kunnes sivellin on kauttaaltaan saippuassa.
-Muotoile sormin teräväksi, ja laita kuivumaan. Viikon päästä voit varovasti haalealla vedellä liottaa saippuan pois - tosin sivellintä kannattaa aina säilyttää saippuoituna, varsinkin jos aiot kuljettaa sitä mukana.

Ja nyt ne ennaltaehkäisevät ohjeet:

-Siveltimen pesussa ei koskaan käytetä kuumaa vettä, vaan työn aikana viileää ja loppupesussa kädenlämpöistä.
-Siveltimen kärki ei saa koskaan nojata mihinkään. Sivellintä ei siis lasketa vesipyttyyn, vaan vain huljautetaan siinä ja jätetään esim pytyn päälle niin että kärki on ilmassa. (Itse asiassa - sivellin ei saa koskaan koskea mihinkään sillai, että se on paikoillaan. Kun sivellintä ei liikuta, harjasten pitää olla ilmassa.)
-Siveltimen kuivaaminen tehdään varovasti, pyyhkäisten eikä hangaten. (Mä en edes pyyhi, huljutan vain joka välissä, sivellintä ei muutenkaan koskaan lasketa kädestä muuta kuin vesikupin kautta. Kun lopetan tai pidän tauon, pesen siveltimen kraanan alla.)

Mulla ei oo koskaan siveltimet lähteneet harittamaan...
« Viimeksi muokattu: 19.03.2004 klo 18:13:22 kirjoittanut [kivi] »

Ossi Hiekkala

  • Archipictor
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 735
  • archipictor.com
Re:Sarjakuvantekijöiden PirkkaNiksiKetju
« Vastaus #14 : 20.03.2004 klo 03:31:32 »
-Siveltimen kärki ei saa koskaan nojata mihinkään. Sivellintä ei siis lasketa vesipyttyyn, vaan vain huljautetaan siinä ja jätetään esim pytyn päälle niin että kärki on ilmassa. (Itse asiassa - sivellin ei saa koskaan koskea mihinkään sillai, että se on paikoillaan. Kun sivellintä ei liikuta, harjasten pitää olla ilmassa.)

Allekirjoitan omastakin puolestani Kiven ohjeet. Perussääntö lienee: pidä siveltimet käytön aikana aina kosteina. Tuo on syytä pitää mielessä etenkin kalliita siveltimiä käytettäessä. Ikävä se on itkeskellä, kun arvokkaalla Windsor & Newtonilla voi raapia raapekartonkia.

Itse käytän kuvassa esiintyvää purnukkaa, johon voi laittaa siveltimet kuivumaan. Parempi ratkaisu kuin pistää siveltimet vesikupin päälle, johon ne useimmiten unohtuvat kuivumaan tai josta ne putoavat lattialle. Omien siveltimieni ikä on pidentynyt huomattavasti. Erityisesti akryylien kanssa touhutessa tuo purkki on ehdottoman käytännöllinen.