Mitä on vaikea piirtää?

[keijoahlqvist]

Kannattaa piirtää kaikkea mitä näkee kaikenlaisilla välineillä.

Limingan sarjislinjalla on yks alati piirtävä tyär jolla on useita luonnoskirjoja siellä täällä lojumassa että aina löytyy kädenulottuvilta. Kun sen kuitukärkikynästä (vai mikskähän sitä kutsutaan) kuivui väri, se muitta mutkitta kastoi sen tussimusteeseen ja alkoi etsiä tuntumaa. Siinä asennetta.

[Veli Loponen]

Mistä aloittelevan sarjakuva piirtäjän kannattaisi aloittaa?

Pitäisikö hankkia joitakin tiettyjä välineitä tai vastaavia.

Hyvä paikka aloittaa on tietenkin Kupla-akatemia. Myös Kvaakissa on aihetta käsitelty jonkin verran esim. tuolla:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=3235.0
Tämäkin ehkä vähän sivuaa aihetta:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=4008.0

[rama]

Hiekan seasta nousevia kiviraunioita on yllättävän vaikea piirtää. Olin jo repimässä hiuksiani kun mieleen tuli julkaista mallia muista sarjakuvista.

Herge pelasti päiväni! Ongelmani ei niinkään ollut miten piirtää, vaan mitä jättää piirtämättä...

[Tuukka Saturi]

Kolmiuloitteisen vaikutelman piirtäminen on yksi ahdistava urakka. niin ikään kuin varjostukset ja sen sellaiset. Realistiset vaatteiden laskotukset on hankalia.

[KeBa]

Minun mielestä kädet ovat hyvin hankalia, jos kuvassa näkyy vaikkapa saman henkilön molemmat kädet, piirrän ne aina eri kokoisiksi, tai toiseen käteen kauniit sirot sormet ja toiseen semmoset lyhkäset prinssinakit... Nenäkin on suoraan edestäpäin aika hankala. 

[Anssi Rauhala]

Minun mielestä kädet ovat hyvin hankalia...
... Nenäkin on suoraan edestäpäin aika hankala...

On joo. Antakaas kun setä kertoo anekdootin: meikäläistä n. 20 vuotta vanhempi mestari valisti noin 25 vuotta sitten, että käsiä, niitä kannattaa harjoitella ja paljon! Vaikka piirtäen pelkkiä käsiä, sivumitalla täyteen, että rutiini kehittyy. Mitä paremmin käsien piirräntä on hallussa, sitä paremmin koko ihmishahmo mukamas onnistuu. Ja ehkä noiden mittasuhteiden treenaamisessa on jotain opettavaista... vaikka itse en vieläkään ihan täysin usko, että se olisi ihan noin yksinkertaista. Piirtäminen on nimittäin vaikeaa.

Ja sen nenän kanssa: sillä lailla voi fuskata, että kun henkilö on ns. "en face", suoraan edestä, käännetään kuitenkin kasvoja vähän puoliprofiiliin päin ja vain silmien katse taas suoraan kohti katsojaa. Kikka on joskus toiminut itselläni välttävästi, nenään on päässyt tekemään sopivan muotoa antavan varjostuksen.

Mitä tässä selittämään. Piirtäminen on vaikea työ. Ja harva sillä rikastuukaan.

[Doc Lomapäivä]

Käsien lisäksi korvat on vaikea piirtää, piirrän vieläkin Mort Walker-tyyppisiä korvia, ensimmäinen asia minkä kopioin sarjakuvapiirränässä joltain toiselta piirtäjältä. Olis ehkä aika keksiä jokin uusi tapa tehdä korvat.

Oon alkanu pitää "käsikirjastoa" eli piirrän lehdistä tarpeellisen näköisiä käsiä läpi hiilipaperilla. Niitä voi sitten käyttää mallina tarpeen tullen, ja itse läpipiirtäminenkin jo auttaa hahmottamaan käsien rakennetta.

Digikamera on myös osoittautunut käteväksi apuvälineeksi. Nappaan omasta kädestä kuvan ja käytän sitä mallina.

[rama]

Käsien lisäksi korvat on vaikea piirtää, piirrän vieläkin Mort Walker-tyyppisiä korvia, ensimmäinen asia minkä kopioin sarjakuvapiirränässä joltain toiselta piirtäjältä. Olis ehkä aika keksiä jokin uusi tapa tehdä korvat.

Korvat on pirullisia kunnes pääsee juonesta kiinni. Sen jälkeen ne ovat yksi ihmiskehon helpoimpia osia. Jujuna on valita harkiten mitkä viivat pirtää ja jättää loput mielikuvitukselle. Jos jäljentää valokuvamaisen tarkasti niistä tulee jotenkin suttuiset ja ne pistävät silmään (näin siis ainakin minulla, tämä tietysti riippuu myös tyylistä)...

[Sika]

Jos haen realistista tyyliä piirtämiseen, niin kaikki on vaikeaa.
Muulloin vaikeaa on talot,kulkuneuvot,kädet, kaikki erikoiset perspektiivit.

[KeBa]

Oon alkanu pitää "käsikirjastoa" eli piirrän lehdistä tarpeellisen näköisiä käsiä läpi hiilipaperilla. Niitä voi sitten käyttää mallina tarpeen tullen, ja itse läpipiirtäminenkin jo auttaa hahmottamaan käsien rakennetta.

Tota taidan itsekin kokeilla...

[Hege]

Viime päivinä kaikki, kun on talven piirtänyt elävää mallia niin mielikuvituksesta ei saa nykäistyä yhtään mitään ja kaikki räpellyksetkin sisältävät outoja virheitä kun ei ole silmä-käsi työpari tottunut tähän tyhjästä nyhjäisyyn.

Sitten on vielä työn alla ollut piirtää semmoinen hieman kieron oloinen iloinen vauhdikas pikku veruri cartoon-tyylillä, kaveri tämän tilasi moottoripyöränsä kylkeen, ja ei v---u tuo cartoon tyyli ole minun hanskassani tippaakaan, eikä sen veturin piirtäminen muutenkaan ole ihan helppoa, --tun perspektiivi. Taitaa olla aika luovuttaa tämän osalta.

[JiVi]

Meri. Tai isot vesialueet. Ja siis mustavalkoisena. Varsinkin jos myrskyää.

Yritin eräänä iltana piirtää mahtipontista kuvaa neidosta, joka seisoo myrkyssä kivellä keskellä merta. No eihän siitä tullut mitään, meri vaan ei suostunut myrskyämään.

[Tuuk42]

Yritin eräänä iltana piirtää mahtipontista kuvaa neidosta, joka seisoo myrkyssä kivellä keskellä merta. No eihän siitä tullut mitään, meri vaan ei suostunut myrskyämään.

Tälläisiin auttaa jos on käytössään joku kuvankäsittelyohjelma ja internet. Aina välillä kannattaa etsiä esim. googlesta jotain referenssikuvia ja esimerkiksi vääntää fotarilla tai vastaavalla kanavia siten että näkee kyvän täysin mustavalkoisena, siitä voi sitten ottaa vinkkejä tussaukseen.

[jokela]

.. Herge pelasti päiväni! Ongelmani ei niinkään ollut miten piirtää, vaan mitä jättää piirtämättä...

.. Vaikka piirtäen pelkkiä käsiä, sivumitalla täyteen, että rutiini kehittyy. / ... / Mitä tässä selittämään. Piirtäminen on vaikea työ. Ja harva sillä rikastuukaan.

Mallia ottamalla oppii, Rama joo ja piirtämättä jättäminen on taitolaji jo itsessään!

Mun olisi tarvinut jo ajat sitten (eihän se koskaan oo liian myöhäistä) alkaan kerään niitä "mallikuvia". Herge (tai apulaiset) taisi olla jollain lailla maanisia kuvien keräilijötä. Kaikki kerääntyneet silput kun saan kohta siivottua, järkkään käyttökelpoisista kuvista "mallikansioita".
Muuten (huomioin täänkin ihan äsken), hieman raakarasterisesta m/v (sanomalehti)kuvasta on paljon helpompi ottaa mallia vaatetukseen kuin värikuvasta, niissä on parempia kontrasteja.

Niin ja Anssi .. rikastumisen uhkaa ei kaiketi ole lähiaikoina mullakaan. Katson kuitenkin että (mikä tahansa) piirtely "rikastaa" ainakin mua "henkisesti"! Ja kehittää (huomaamattakin) rutiinia, tarvisi vaan ne ittekritiikki-pirun vikinät tukahduttaa lopullisesti ..

 -- j --

[JiVi]

Minä tuskailen aina piirtäessäni käsiä. Niille on niin vaikeaa keksiä mitään järkevää tekemistä, mutta jos ne piirtää vain suoriksi tönköiksi roikkumaan, ne näyttävät usein typeriltä (ainakin omissa räpellyksissäni). Toinen ongelmakohtani ovat taustamiljööt. Yritän muka piirtää niitä omasta päästä, vaikka voisi olla järkevämpää katsoa suoraan mallia valokuvista.

Kiinnitä joku päivä aktiivisesti aina tasaisin väliajoin huomiota omiin käsiisi, missä ne luonnollisesti milloinkin ovat. Tai piirrä hahmo vaikka raapimaan selkäänsä tai tekemään muuta vastaavaa luonnollista. Tuo kummasti elävyyttä.

Taustat ovat ongelma itsellä kanssa, niitä ei oikein koskaan tule tarpeeksi harjoiteltua. Calvin ja Hobbes, eli kotoisammin joko Paavo ja Elvis tai Lassi ja Leevi sisältää monasti hienoja mutta suht yksinkertaisesti piirrettyjä laajoja maisemia kuvattuna vaikka kukkulan huipulta. Niistä oon itse ottanut mallia.