Itselleni kaikkein vaikeimpia piirrettäviä on jotkut teknis-mekaaniset monimutkaiset ja -tahoiset värkit ja vimpaimet. Yritin yhteen Irakin sotaa käsittelevään pilakuvaan kerran väsätä kuvaa Apache- helikopterista etuviistosta päin sillai, että se lentäisi ikään kuin kohti, mutta väistäisi sitten viime tipassa... ei tullu lasta eikä muutakaan... Piirtelin tuota varmaan pari kolme päivää jatkuvasti uusin luonnoksin, enkä voi käsittää itsestäni sitä, etten koskaan lopulta onnistunut saamaan sitä kohdalleen, lukuisista mallikuvista huolimatta. Läpipiirtelyyn en ylpeyttäni halunnut sortua, vaikka kerrankin olin sitä mieltä, että olisi sittenkin pitänyt...
No... luovuin siitä kopterista ja piirsin sitten Jenkkiläarmeijan perusyleisen tankin vyörymässä kohti dyynien takaa. Siis tämä oli vain osa kuvaa. Älkää vetäkö johtopäätöksiä pelkästä tankista...
Muutoin ei ole paljoakaan ongelmia. Kaikki elävä on nykyisin mulle aika helppoa ja menee yleensä halutulla tavalla kohilleen ennemmin tai myöhemmin. Enemmän mua ärsyttää ja raivostuttaa sellaiset piirrettävät, joita ei saa koskaan kohalleen vaikka niitä kuinka säätäis. Ei vain yksinkertaisesti hiffaa sen rakennetta täysin. Ainakin luulen, että se johtuu ilmeisesti juuri tästä asiasta. Joitain kuvia pitää säätää huomattavasti kauemmin kuin muita, mutta kyllä mulla useimmat kuvat jonkinlaisen väsäämisen jälkeen menee suht halutulla tavalla. Kyse on kai juuri silmän ja käden yhteispelistä, kuinka käsi tottelee sitä kuvaa, minkä mielessäs näet...
Joskus vähän monimutkaisemmat perspektiiviin sijoittamiset on vaikeita. Joskus ihmisten kohdalla vaikeat perspektiivit ja ennen muuta vaatteet. Vaatteet on mulla vielä aika heikko alue ja sitä tässä tällä hetkellä kehittelen. Piirrän kaikki ihmiset ensin alasti ja puen ne sitten vasta vaatteisiin. Tästä huolimatta niiden pukeminen on joskus älyttömän vaikeata ja tekis vain mieli jättää ne hillumaan ilkosilleen...
Enimmäkseen piirtämisen vaikeudet johtuvat kuitenkin harjoituksen puutteesta. Mulla se ainakin pätee suurimmalta osin, että se, mitä on piirretty eniten, on myös helpointen ja nopeinten paperille iskettävissä. Poikkeuksena ihmiset. Jostain syystä, vaikka aloitin ensimmäisten ihmisten piirtämisen vasta viime vuonna, ne menee suht vaivattomasti paperille. Vieläpä sellaisina, joihin useimmiten olen tyytyväinen. Ilmeisesti Läpi elämän jatkunut yleinen eläinten piirtäminen on kuitenkin kehittänyt jonkinlaista alitajuntaista anatomian ja hahmottamisen tajua ja ennen muuta käden, silmän ja mielen yhteistyötä. En ole mitään muuta oppinut piirtämään niin nopeasti ja vaivattomasti kuin ihmisiä. En siis piirrä ihmisiä kovinkaan nopeasti, mutta se kehitys tikku-ukoista realistisen näköisiin ihmisiin on ollut verraten nopeaa mun tapauksessa. On mulla silti ihmistenkin kansas välillä vaikeuksia. Riippuu ihan ihmisen ja sen asentojen monimutkaisuudesta, perspektiivistä yms. asioista. Edelleen on vaikeuksia tuottaa sama kuvitteellinen hahmo samannäköisenä lukuisista eri kuvakulmista. Yhtä säätämistä...
