Tämä siis värierottelusta ja painamisesta. Ei enää ketjun aiheesta.
Ei kun PMS-värejä, http://fi.wikipedia.org/wiki/Pantone_Matching_System jotka tehtiin kirjapainossa numeroitujen ja rajattujen alueiden mukaan.
Tämä nyt on moneltakin kantilta vähän hämärä juttu. Ensinnäkin 4-väripainoprosessia (ja sen sellaisia hommia) alettin keksiä jo abaut 150 vuotta sitten. On aika epäselvää missä vaiheessa ns. CMYK-väripainatus menetelmänä ja toisaalta käsitteenä vakiintui? Alettiinko siitä puhua enemmän kun siirryttiin kivipainosta peltioffsettiin? Erilaisia CMYK-sarjoja (luonnollisesti eri nimillä) on kuitenkin ollut pitkään käytössä eri puolilla. Pantone (jenkkiyhtiö) perustettiin 60-luvulla ja sen PMS-systeemi alkoi käsittääkseni vakiintua ennen Pantone Process Color Systeemiä (johon ilmeisesti yllä viittaat)?
Joka kirjapainolla oli oma PMS-likiarvokarttansa joka oli painettu juuri sillä käytettävällä koneella, ja sitä sitten verrattin Pantone-viuhkaan jossa oli "kansainväliset" Pantone-sävyt pinnoitetuille ja mattapinnoille.
Veikkaanpa että painoilla ei ollut kaikkia 1114 väriä joilla ne olisivat painaneet jokaisesta kompaktin pinnan. Sen sijaan Pantonen spottivärikartan (PMS) sijasta tähän kytettiin Pnatonen prosessivärikarttaa.
Tämä on ehkä parempi linkki
Pantonen systeemeihin.
PMS-värejä voitiin käyttää kompaktiväreinä, eli niistä voitiin sekoittaa jokin lisäväri joka painettiin rasterilla tai ilman, mutta niistä voitiin myös tehdä oma värikarttansa jolla tavalla väritettiin sarjakuvia esimerkiksi kahdella lisävärillä CMYKin sijaan.
Taas menee tuossa Prosessivärikartta (näytteet 3010:stä CMYK-sekoiteväristä) ja PMS-kartta (1114 spottiväriä) sekaisin.
Se oli silloin se, kun isä lampun osti.
Eikö kirjapainoilla ole edelleen omat CMYK karttansa? Ainakin isommilla. Tämä siis liittyy lehtityöhön. Vai onko vihdoin päästy siihen että kaikissa painoissa käytetään samaa paperia ja saman valmistajan väriejä sekä yhden tietyn valmistajan tismalleen samalla yhtenevällä tavallla säädettyä painokonetta? Väriprofiilithan on erottelussa toki standardoitu.
No, mut joo. Wikipedia on näköjään kehittynyt ja nyt sieltä vihodin löytyy myös selvitystä Ben-Day Dotseista.
Asia, jota täältä piskuisesta Suomesta käsin oli mahdoton selvittää kun kirjapainoalan konkaritkaan eivät osanneet auttaa.Tämä
Wikiartikkeli viittaisi siihen että Ben-Day pisteväritys liittyisi nimen omaan rasterikalvoihin. Selitys:
Ben-Day dots differ from halftone dots in that the Ben-Day dots are always of equal size and distribution in a specific area.
Ei kauheasti valaise, mutta rivien välistä saattaa lukea että siinä missä normaali valokuvan rasterointi synnyttää sävyvaihtelun (pisteiden koko) Ben-day rasteroinnissa sävyn vaihtelu hoidetaankin pistekoon sijasta linjatiheyttä muuttamalla (ja pistekoo säilyy siis samana). ...Mistä päästäänkin siihen että Ben-Day-menetelmä on siis ns. taajuusmoduloitu rasterointitapa ihan kuin stokastinenkin.
