Väritys

[[kivi]]

Mä tein tälläsen kun mun oli kiire saada jotain valmiiksi, ja tietokoneella roimitut harmaasävyt toi jotain sisältöä viivojen väliin. Hyvä esimerkki siitä, että koneella tehty on vitun kalseeta ja kliinistä.

Ei kai se klinisyys tuossa ole ongelma, vaan se, ettei harmaasävyillä ole sisältöä. Ne eivät seuraa valoa eivätkä varjoa, eivätkä sitä miten vaatteen väri muuttuu valosta varjoon ja ennenkaikkea, ne eivät kerro tarinaa eivätkä ohjaa katseen kulkua. Piirrostyöltään ja juoneltaan tuo on muuten ihan hyvä sarja (olen lukenut kaikki sivut).

Et ole yksin tuon ongelman kanssa. Sen jälkeen kun amerikkalaisissa sarjakuvissa siirryttiin koneväritykseen, tuli värityksen "standardiksi" sellainen valon ja varjon sotku, että se haittaa jo tarinoiden kerrontaa. Tunnustan rehellisesti, että kaipaan aikaa jolloin väripinnat olivat tasaisia, 20% portaina tehtyjä PMS-rastereita.

Mutta rasterista saa kyllä tietokoneella yhtä rosoista ja rajua kuin käsin ja kalvolla. Tietokone on vain väline, on käyttäjästä kiinni miltä se näyttää. Photoshoppia kehiin.

[Valtteri]

Lähinnä just se, että tietokoneella tekstuuria pitää hakemalla hakea ja keinotekoisesti valmistaa, paperihommissa se tulee yleensä luonnostaan. Mä haluaisin ajatella sillai puhtaasti, että löytäisin sellaisen konevärityksen, joka ei kaipaa keinotekoista tekstuuria. Laitoin just galleriaan yhen sellasen kuvan - tekstuuria tosin tulee siksi, että viivat ovat lyijykynällä.

[Omenapoika]

Mä haluaisin ajatella sillai puhtaasti, että löytäisin sellaisen konevärityksen, joka ei kaipaa keinotekoista tekstuuria.

No sepä se, kun pikseleillä ei ole luonnollista tekstuuria
Melkoinen lohikäärmeen metsästys siis käynnissä.

Noista mainituista harmaasävyistä. On tosiaan tekijästä kiinni että miten ne saa näyttämään hyvältä. Monesti on mukavempaa nähdä piirtolätkällä tehtyä harmailua kuin asiansa juuri ja juuri ajavasti leikattua rasterikalvoilua. Tietokoneella tietysti on ne helpommat tiet (jotka on toki helpompia kuin käsin löydettävät helpot tiet, joten varsinkin netissä ovat muuttuneet standarditasoakin apeammiksi), mutta toteutustapaa kuin toista voi käyttää hienosti.

[WQ]

Terve!

Tässä taannoin piirsin erään kuvan joka piti sitten värittää. En siittä juurikaan pidä ja siksi en olekkaan koskaan opetellut mitään tekniikkaa, käsin enkä koneella. Lähdin sitten hakemaan ehkä helpoimman kautta, eli puuväreillä. Lopputulos olikin yllättävän hyvä (suhteutettuna taitoihin) mutta kun skannasin sen kuvasta tuli jotenkin haale ja läpikuultava. Värikerros ei ole paksu, jos puuväreillä nyt koskaan on, mutta paperikaan ei skannaantunut puhtaan valkoisena vaan jollain tavalla kellertävänä. Käytin siis ihan jotain normi tulostus paperia. Missä siis vika, minussa kynissä skannerissa vai kaikissa yhteensä?

[maisonterre]

Ei noissa välttämättä mitään vikaa ole, asetuksia voi koittaa säätää jo ennen skannaamista, mutta skannattua kuvaakin joutuu yleensä säätämään jälkikäteen.

[Reima Mäkinen]

Mä tein tälläsen kun mun oli kiire saada jotain valmiiksi, ja tietokoneella roimitut harmaasävyt toi jotain sisältöä viivojen väliin. Hyvä esimerkki siitä, että koneella tehty on vitun kalseeta ja kliinistä.

Joo, kyllä siihen sävyttelyynkin kannattaa uhrata ajatus tai pari ja hieman aikaa. Kannattaa myös muistaa, että sävyillä tai väreillä ei juuri pysty korjaamaan viivapiirroksen anatomia-tai perspektiivirheitä. 

Tunnustan rehellisesti, että kaipaan aikaa jolloin väripinnat olivat tasaisia, 20% portaina tehtyjä PMS-rastereita.

Tarkoittanet CMYK-rastereita? Eli syaanista, magentasta ja keltaisesta rastereiden avulla blandattuja sävyjä.

[[kivi]]

Tarkoittanet CMYK-rastereita? Eli syaanista, magentasta ja keltaisesta rastereiden avulla blandattuja sävyjä.

Ei kun PMS-värejä, http://fi.wikipedia.org/wiki/Pantone_Matching_System jotka tehtiin kirjapainossa numeroitujen ja rajattujen alueiden mukaan. Joka kirjapainolla oli oma PMS-likiarvokarttansa joka oli painettu juuri sillä käytettävällä koneella, ja sitä sitten verrattin Pantone-viuhkaan jossa oli "kansainväliset" Pantone-sävyt pinnoitetuille ja mattapinnoille.

PMS-värejä voitiin käyttää kompaktiväreinä, eli niistä voitiin sekoittaa jokin lisäväri joka painettiin rasterilla tai ilman, mutta niistä voitiin myös tehdä oma värikarttansa jolla tavalla väritettiin sarjakuvia esimerkiksi kahdella lisävärillä CMYKin sijaan. Samalla tavalla kuin Tommi Musturi on nykyäänkin tehnyt duotone-sarjakuvaa.

CMYK-värejä käytettiin kuten PMS-värejä, esimerkiksi kirkas prosessipunainen löytyi keltaisen ja magentan PMS-kartan kulmaruudusta, kohdasta 100/100.

Se oli silloin se, kun isä lampun osti.

Kivi

[Reima Mäkinen]

Tämä siis värierottelusta ja painamisesta. Ei enää ketjun aiheesta.

Ei kun PMS-värejä, http://fi.wikipedia.org/wiki/Pantone_Matching_System jotka tehtiin kirjapainossa numeroitujen ja rajattujen alueiden mukaan.

Tämä nyt on moneltakin kantilta vähän hämärä juttu. Ensinnäkin 4-väripainoprosessia (ja sen sellaisia hommia) alettin keksiä jo abaut 150 vuotta sitten. On aika epäselvää missä vaiheessa ns. CMYK-väripainatus menetelmänä ja toisaalta käsitteenä vakiintui? Alettiinko siitä puhua enemmän kun siirryttiin kivipainosta peltioffsettiin? Erilaisia CMYK-sarjoja (luonnollisesti eri nimillä) on kuitenkin ollut pitkään käytössä eri puolilla. Pantone (jenkkiyhtiö) perustettiin 60-luvulla ja sen PMS-systeemi alkoi käsittääkseni vakiintua ennen Pantone Process Color Systeemiä (johon ilmeisesti yllä viittaat)?

Joka kirjapainolla oli oma PMS-likiarvokarttansa joka oli painettu juuri sillä käytettävällä koneella, ja sitä sitten verrattin Pantone-viuhkaan jossa oli "kansainväliset" Pantone-sävyt pinnoitetuille ja mattapinnoille.

Veikkaanpa että painoilla ei ollut kaikkia 1114 väriä joilla ne olisivat painaneet jokaisesta kompaktin pinnan. Sen sijaan Pantonen spottivärikartan (PMS) sijasta tähän kytettiin Pnatonen prosessivärikarttaa.
Tämä on ehkä parempi linkki Pantonen systeemeihin.

PMS-värejä voitiin käyttää kompaktiväreinä, eli niistä voitiin sekoittaa jokin lisäväri joka painettiin rasterilla tai ilman, mutta niistä voitiin myös tehdä oma värikarttansa jolla tavalla väritettiin sarjakuvia esimerkiksi kahdella lisävärillä CMYKin sijaan.

Taas menee tuossa Prosessivärikartta (näytteet 3010:stä CMYK-sekoiteväristä) ja PMS-kartta (1114 spottiväriä) sekaisin.

Se oli silloin se, kun isä lampun osti.

Eikö kirjapainoilla ole edelleen omat CMYK karttansa? Ainakin isommilla. Tämä siis liittyy lehtityöhön. Vai onko vihdoin päästy siihen että kaikissa painoissa käytetään samaa paperia ja saman valmistajan väriejä sekä yhden tietyn valmistajan tismalleen samalla yhtenevällä tavallla säädettyä painokonetta? Väriprofiilithan on erottelussa toki standardoitu.

No, mut joo. Wikipedia on näköjään kehittynyt ja nyt sieltä vihodin löytyy myös selvitystä Ben-Day Dotseista. Asia, jota täältä piskuisesta Suomesta käsin oli mahdoton selvittää kun kirjapainoalan konkaritkaan eivät osanneet auttaa.
Tämä Wikiartikkeli viittaisi siihen että Ben-Day pisteväritys liittyisi nimen omaan rasterikalvoihin. Selitys:

Ben-Day dots differ from halftone dots in that the Ben-Day dots are always of equal size and distribution in a specific area.

Ei kauheasti valaise, mutta rivien välistä saattaa lukea että siinä missä normaali valokuvan rasterointi synnyttää sävyvaihtelun (pisteiden koko) Ben-day rasteroinnissa sävyn vaihtelu hoidetaankin pistekoon sijasta linjatiheyttä muuttamalla (ja pistekoo säilyy siis samana). ...Mistä päästäänkin siihen että Ben-Day-menetelmä on siis ns. taajuusmoduloitu rasterointitapa ihan kuin stokastinenkin.  

[[kivi]]

Selitys:  Ei kauheasti valaise, mutta rivien välistä saattaa lukea että siinä missä normaali valokuvan rasterointi synnyttää sävyvaihtelun (pisteiden koko) Ben-day rasteroinnissa sävyn vaihtelu hoidetaankin pistekoon sijasta linjatiheyttä muuttamalla (ja pistekoo säilyy siis samana). ...Mistä päästäänkin siihen että Ben-Day-menetelmä on siis ns. taajuusmoduloitu rasterointitapa ihan kuin stokastinenkin.  

Mitä väreihin tulee, niin oon aika lailla sen varassa mitä koulussa painopinnanvalmistustunneilla opetettiin. Se ei välttämättä oo nyt 20-30 vuotta myöhemmin kovin validia tietoa, ja epäilemättä myöhemmät keksinnöt kuten Internet ovat standardoineet niin metodeja kuin termejä.

Mä olen aina ajatellut, että benday on ns. kirjapainorasteria, eli sitä, mitä vanhan polven taiteilijat kuten Kari Suomalainen merkkas sinisellä ja punaisella originaaleihinsa ja kirjoitti halutun prosentin viereen. Kyseessä ei ole siis harmaan sävyjen mukaan muuttuva rasteri, vaan joka sävy valotetaan erikseen omaksi filmikseen oman benday-rasterikalvon läpi. Eli ihan kuten leikattava tarrarasteri, paitsi et se tehdään valolla. Ainakin amerikan vanhat piirtäjät puhuu bendaysta aina kun tarkoittavat tasaista rasteriharmaata.

[Reima Mäkinen]

Ben-Daysta puhutaan myös useissa teksteissä jotka liittyvät n. 50 vuotta vanhoihin amer. sarjakuvalehtiin tai vaikkapa Lichtensteinin maalauksiin. Ja siksi sitä on pitänyt ihmetellä. Että mikä amerikan ihme?

Nyt siis ekan kerran näin tuolla wikipediassa teknisen selityksen joka edes jotenkin avaa eroa siihen mikä meillä tunnetaan vaikkapa nelivärierottelun rasterina. Ja ilmeisesti ero on juuri se että vaikka sävy tehtäisiin tarrakalvon sijasta kuvaamallakin, niin Ben-Day-rasterissa ei ole (missään osavärissä) minkään sortin sävysiirtymää, vaan se muodostaa väriltään tasaisen pinnan. ...Sikäli kun painokoneen käyttäjä on säätänyt telansa ja värimääränsä kohdileen. 

[[kivi]]

Ben-Day-rasterissa ei ole (missään osavärissä) minkään sortin sävysiirtymää, vaan se muodostaa väriltään tasaisen pinnan. ...Sikäli kun painokoneen käyttäjä on säätänyt telansa ja värimääränsä kohdileen. 

Juuri näin mä myös tuon näkisin.

[Emppu]

Hölmö kysymys, mutta miten työ pitäisi värittää tietokoneella, jos haluaa painattaa mustan värin sijaan jonain erikoisvärinä? Vähän niin kuin noi Musturin Toivon Kirjat.

[Curtvile]

jos en nyt ihan täysin väärin ymmärrä niin teet ihan mustana ensin ja sitten korvaat mustan sillä halutulla värillä.
kannattaa tietty ottaa painosta selville tapauskohtaisesti

[Timo Ronkainen]

Pyydät painon painamaa K-filkan (CMYK) jollakin tietyllä määrätyllä värillä. Yleensä siis spottiväri. Tulee kalliiksi. Voit tietty värittää mustan ääriviivan photarissa jollakin värillä: ruksi pois "contiguous" -kohdasta ja kaikki musta värittyy juuri sillä samalla värillä. Pidä toleranssi arvossa 1. Tulee halvemmaksi, mutta ei näytä yhtä hyvältä kuin em.

Timo

[JanneT]

Pyydät painon painamaa K-filkan (CMYK) jollakin tietyllä määrätyllä värillä. Yleensä siis spottiväri. Tulee kalliiksi. Voit tietty värittää mustan ääriviivan photarissa jollakin värillä: ruksi pois "contiguous" -kohdasta ja kaikki musta värittyy juuri sillä samalla värillä. Pidä toleranssi arvossa 1. Tulee halvemmaksi, mutta ei näytä yhtä hyvältä kuin em.

..Vielä edelliseen viestiin viitaten esim. lehtikuvituksissahan nuo värilliset ääriviivat ovat varsin tavallisia juuri tuolla Timpan mainitsemalla paintbucket-tekniikalla, jolloin viivan resoluutioksi ei tule enää mustan 1-bittisen viivan mahdollistamaa korkeaa resoluutiota vaan lehden rasterointiin käyttämä painoresoluutio, yleensä 200-300dpi.  300dpi väriviivalla huokealle paperille ei kuitenkaan juuri irvistä silmään toisin kuin mustalla viivalla hyvälle paperille. Mutta jos esim. sarjakuva-albumia olet suunnittelemassa niin saatat tahtoa sitä laadukkaampaa jälkeä.