Väritys

[Korro]

Muistin yhtäkkiä että ostin ihönväri sävytykseen kuuluvat Promarkkerit. Eli on kokemusta näistä markkereista.( En vain muistanut eilen koko asiaa) Niin,pitää kattella jos halvalla saan niin sitten luultavasti ostan. Ainakin muutaman.

[Reima Mäkinen]

Inkillä piirtämisen jälkeen olen muutaman kerran yrittänyt värittää vesiväreilla,huonoin tuloksin. Kuvan yksityiskohdat peittyvät. Suorastaan katoavat,

Huopakynien väri on enimmäkseen läpikuultavaa, niin kuin tässä on jo todettukin.

Se on myös märkää eli lineartit, inkit ja mustat yleensäkin kannattaa antaa kuivua kunnolla ettei se liukea ja sottaannut. Tussin terä rassaa viivapiirrosta mekaanisesti viivan päälle värittäessä enemmän kuin vesivärisivellin ja siksi mustan liukenemista saattaa tapahtua... varsinkin kiiltävällä markkeripaperilla, joka ei hirveästi ime ääriviivatussia.

Itsekin olen sekoitelut eri valmistajien huopakyniä eikä siinä ole ongelmaa. Oikeastaan isoin miikka huopiksissa on se että kyniä (eri värisävyjä) tarvii paljon, koska yhdestä kynästä ei montaa vaaleusastetta saa irti. Mutta niitä voi tietenkin sekoittaa myös vesivärien kanssa. Itse laitaisin tässä tapauksessa alle vesiväriä ja päälle tussia. Kaiken päälle voi vielä sutata puuväreillä jos haluaa kuvaan vähän rouheampaa jälkeä tai korostaa jotain yksityiskohtaa.

[Omenapoika]

Minä en osaa värittää tietokoneella. Siis kyllähän se onnistuu jos on pakko, mutta aikaa menee älyttömästi ja ajattelen koko ajan "miten tämänkin olisi voinut tehdä sekunnissa käsin".

Peite- ja vesivärit ovat minun aivoille sopivimmat. Veden kanssa touhutessa saa tuntuman kaikkiin käsin piirretyn työn elementteihin. Vesiliukoiset huopakynät leviää todella makeasti vesivärien mukaan.
Digitaalisessa värityksessä kai eniten tökkii se että haluaisin peukalollani sörkkiä.

Haluaisin kuitenkin opetella digitaalista värittelyä ja koristelua enemmän, kun se on melko tärkeää työskentelyssä. Ja joudattais omiakin hommia kun sais digitaalisten julkaisujen fiksailut kerralla kuntoon. Skannauksen pikselit ei oo koskaan samat ku miten valo heijastuu lapulta...

[judea]

Minä en osaa värittää tietokoneella. Siis kyllähän se onnistuu jos on pakko, mutta aikaa menee älyttömästi ja ajattelen koko ajan "miten tämänkin olisi voinut tehdä sekunnissa käsin".

Peite- ja vesivärit ovat minun aivoille sopivimmat. Veden kanssa touhutessa saa tuntuman kaikkiin käsin piirretyn työn elementteihin. Vesiliukoiset huopakynät leviää todella makeasti vesivärien mukaan.
Digitaalisessa värityksessä kai eniten tökkii se että haluaisin peukalollani sörkkiä.

Haluaisin kuitenkin opetella digitaalista värittelyä ja koristelua enemmän, kun se on melko tärkeää työskentelyssä. Ja joudattais omiakin hommia kun sais digitaalisten julkaisujen fiksailut kerralla kuntoon. Skannauksen pikselit ei oo koskaan samat ku miten valo heijastuu lapulta...

Minulla tuo menee juuri päinvastoin. Peite- ja vesiväreillä jälkikin on hienoa, mutta minulle ei ole siunattu lahjoja niillä työskentelemiseen.

[OM]

Heips Omenapoika ja muut,

Tietokoneilla värittäminen on oma taiteen lajinsa.  Se vaatii osaamista ja värien ymmärtämistä.  Olen suuresti kiitollinen niille ystävällisille ihmisille, jotka ovat auttaneet minua saamaan värit kuvituksiini kun itse en siihen kykene. Arvostan suuresti teitä, jotka osaatte värittää. Olkaa onnellisia siitä taidosta, jonka Luojanne on teille antanut. Jokaisella meistä on oma osaamisalueensa, jossa voimme kehittää sisäistä lahjakkuutta.  

[JJ Naas]

Arvostan suuresti teitä, jotka osaatte värittää. Olkaa onnellisia siitä taidosta, jonka Luojanne on teille antanut. Jokaisella meistä on oma osaamisalueensa, jossa voimme kehittää sisäistä lahjakkuutta. 

Jos ajattelee että (digi)väritystaito on jotenkin tietyille ihmisille ennalta jaettu taito jota ei voi opetella, niin... ei sitä koskaan sitten opikaan.

[OM]

Kysymys ei  ole siitä, ettei voisi opetella asioita tai oppia.  JJNaas tulkitsi hieman väärin.  Mutta totuus on se, ettei kaikki hallitse värittämisen saloja. Jotta kuvaan saadaaan eläväksi väreillä, niin se ei tapahdu simpsala bim..... Kyllä se vaatii minusta myös lahjakkuutta ja oikeaa väri silmää nähdä kuva kokonaisuutena eri värisävyin.  Jollakin on taiteellista silmää ja jollakin taas ei. Joku osaa käyttää valoja ja varjoja joku taas ei. Joku osaa valita oikeat värit kuvaan ja joku ei. Näillä kaikilla on suuri merkitys lopputuloksen kannalta.  Jos kaksi ihmistä värittää saman kuvan, lopputulos on erilainen kummallakin.  Noita kahta kuvaa vertaamalla voidaan nähdä, osaako joku sommitella kuvaan sitä tulevat värit vai sotivatko valitut värit toinen toisiaan.
Väreillä on oma luonne sekä ominaisuudet ja tehtävät kokonaisuuden kannalta. Pitää hallita kuumat ja kylmät värit ja niiden yhdistely. Sitten on murretut värit. Valot ja varjotkin ovat tavallaan värejä, joita täytyy osata käyttää oikein. Eli mihin kohtaan laitetaan mitäkin. Jos käyttää kirkkaita värejä, niin on tunnettava tarkoin värien suhteet toisiinsa. Käyttämäsi haaleat värit korostavat osaltaan tummia sävyjä ja tummat taas vastaavasti valeaa. Väärin valitut värit  heikentävät toistensa vaikutusta.
Seuraava lainaus våäreistä:"
 Komplementtivärit eli vastavärit
ovat toisilleen täysin vastakkaisia värejä, joiden sekoituksesta syntyy harmaata.
Maalaustaiteessa on komplementtiväripapereilla aina ollut suuri merkitys, koska niiden vastavaikutus tehostaa voimakkaasti kumpaistakin väriä. Komplementtivärit vaikuttavat toisiinsa karkottavasti ja ovat luonteeltaan hyvin dynaamisia ja värähteleviä. Komplementtivärien ympärille vedetty musta rajaviiva lopettaa vastakkaisten värien rajapinnan väreilyn. "
Joten minusta värien maailma on hyvin laaja kokonaisuus eikä aivan yksinkertainen asia oppia.

Ja tietenkin kuvaan astuu mukaan myös erilaisten työkalujen hallinta, olipa sitten kyseessä Gimp, Photo-shop tai muu väritys ohjelma. Mutta kaikkihan ovat joutuneet opettelemaan erilaisten ohjelmien käytön ja harjoitus tekee mestarin tietenkin.

Ulkomailla useat sarjakuva piirtäjät eivät itse väritä ruutujaan, vaan työt on jaettu. Joku tiimistä piirtää puhtaaksi, joku tussaa ja joku värittää. Värien valinnalla ja sen toteutuksella on lopputuloksen kannalta hyvin tärkeä rooli.
Eräät sarjakuvataiteilijat ovat auliisti haastetteluissaan myöntäneet, että he mielummin antavat muiden värittää kuin ryhtyvät itse puuhaan.
Joten kysymys ei ole siitä, etteikö asioita voisi kuitenkaan oppia tai opetella. Mutta minusta se vaatii myös synnynnäistä lahjakkuutta tajuta värien pintoja, käyttäytymistä jne. Kaikki eivät kykene sitä hahmottamaan vaikka olisi kuinka hyvä piirtämään.

[maisonterre]

Puolihuolimattomasti lainatuista teksteistä (lähde?) joku saattaa kirjaimellisesti lukiessaan ymmärtää jotain turhaan väärin, joten mainitaan nyt tähän ettei vastaväreistä aina harmaata tule. Kylmät vastavärit murtuvat harmaaksi ja lämpimät kääntyvät ruskeaan, eikä homma silläkään vielä loppuunselitetyksi tule.

[Mara]

Ei minullakaan ole "lahjoja" värittämiseen yhtään millään välineellä. Mutta silti harjoittelen sitä koko ajan pienimuotoisesti, koska totuus on, että nykyään mustavalkokuvittamisella ei pääse mihinkään.

Autokoulussa opettaja sanoi kytkimen nostamisesta, että aluksi se voi tuntua vaikealta, kun on koko ikänsä katsonut miten vanhemmat ihmiset tekevät sen lähes ajattelematta. Itsellä se ei tietenkään suju alkuun sillä tavalla. Jätkä totesi, että kannattaa miettiä, miten monta miljoonaa kertaa ne vanhemmat kuskit ovat sen kytkimen nostaneet.

Eli just plain old practice. Väritys on ihan erilaista viivapiirtämiseen nähden. Aivot pitää kääntää kokonaan erilaiseen asentoon, että saa muodot kuvattua väreillä ja niiden eroilla. Kannattaa etsiä omasta mielestä hyviä väritysduuneja ja ottaa oppia niistä. Nykyaikana ei pitäisi ainakaan olla pulaa tarjonnasta. Lisäksi ulkona on kokonainen maailma, jossa ei ole viivapiirrosta, vaan värejä. Suosittelen sitäkin (vaikka myönnän, että harvoin pihalla tulee maalailtua).

[Omenapoika]

Eli just plain old practice. Väritys on ihan erilaista viivapiirtämiseen nähden. Aivot pitää kääntää kokonaan erilaiseen asentoon, että saa muodot kuvattua väreillä ja niiden eroilla. Kannattaa etsiä omasta mielestä hyviä väritysduuneja ja ottaa oppia niistä. Nykyaikana ei pitäisi ainakaan olla pulaa tarjonnasta. Lisäksi ulkona on kokonainen maailma, jossa ei ole viivapiirrosta, vaan värejä. Suosittelen sitäkin (vaikka myönnän, että harvoin pihalla tulee maalailtua).

Siinä tuli asiaa. Minäkin ruukasin sanoa että en osaa värittää siihen asti että rupesin värittämään.
Orjan Maylle, kyllä sulla näyttää tietoa kuitenkin olevan ihan reilusti, niin rupeat vaan soveltamaan. Ei jalkapalloakaan opita taktiikkapalavereja kuuntelemalla.

Sarjakuvien parissa kun värkkäilee niin eri vaiheet on tosissaan erilaisia. Kun lähden tekemään storyboardia tai laajamittaisempia luonnoksia, niin ruukaan napata pari olutta jouduttamaan. Ei ole niin kriittisenä ja tekee "hupsuja" ratkaisuja, mikä on luonnostellessa huippua.
Viivojen ja musteen kanssa sitten kahvia ja pitkiä tunteja, hommat kohdilleen nasevalla kritiikillä.
Värittämiseen kun päästään, niin menee ihan runoiluksi. Otan aina varmuuskopioita ja kokeilen eri välineitä ja papereita. Niistä tulee sitten ideoita vaikka sapluunoiksi tai muiksi, niinku "tuohon ku roiskahti niin näyttääpä hyvältä, mitä jos laittais spraymaalilla". Värityksen kanssa en pidä aikatauluja, vaan joskus se iskee niinkuin miehinen kankeus. Esteettömällä estetikoinnilla pääsee pitkälle, jos haluaa että värit erottuu omana osanaan eikä viivojen täytteenä.

Edit: Eli siis vähän niinku maailman parhaan juopumustarinan luonti.
Aluksi lähdetään kylille "luonnostelemaan". Aamulla sitten käydään läpi että mitä kaikkea sitä tuli tapahduttua, että päästään takasin viivoille. Ja sitten kun kerrotaan kavereille niin kaikki värit mukaan näytetään se koko ihmeellinen maailma.

[tertsi]

Orjan Maylle, kyllä sulla näyttää tietoa kuitenkin olevan ihan reilusti, niin rupeat vaan soveltamaan. Ei jalkapalloakaan opita taktiikkapalavereja kuuntelemalla.

Joskus liika teoriatieto haittaa itse toteutusta. Iskee kipsi päälle.
Tärkeintähän on kuitenkin vain tehdä  hyvännäköisiä kuvia.

Verrattuna vaikkapa vesiväritekniikkaan tietokoneella pystyy tekemään värityskorjauksia rajattomasti, aina siihen asti, että kuva näyttää hyvältä.

Simppeliä.   

[OM]

Onnenpoika ja Mara kirjoittivat hienosti. Tertsi osui naulan kantaan teoria asioista. Niistä on tietenkin hyötyä, mutta liika on aina liikaa. Harjoitella toki pitää, kuten moni on jo todennut. Olen toki kokeillut tietokoneella värittämistä itsekkin. Mutta jälki oli sellaista huttua, että menee alta riman. Siksi totesin asioita lähinnä omista fiiliksistäni, mikä ei ehkä välittynyt kirjoituksestani.
 Olen väritellyt vesiväreillä. Niiden käyttö on myös aika haasteellista. Guassi värejä en ole käyttänyt. mutta tässä osiossahan lähinnä puhuttiin tietokone värityksistä. Ja tusseilla olen väritellyt. On minulla kotona Copikin ja Neopikon tusseja. Mutta koin henkilökohtaisesti tietokoneella värittämisen vaikeaksi enkä voi sanoa, että annoin liian aikaisin periksi. Kyllä sitä itse vaan jotenkin alitajuisesti tietää, onko jokin oma juttu vai ei.

[Reima Mäkinen]

Joskus liika teoriatieto haittaa itse toteutusta. Iskee kipsi päälle.

Minä taas olen aina ajatellut niin että teoriasta ei ole haittaa. Enimmän aikaa sen voi unohtaa.

Hyötyä teoriasta sen sijaan on sillon kun ns. luovuus uhkaa loppua tai kun ei fiilispohjalta löydä sopivaa tai "oikeaa" väriä johonkin kuvan osaan.

[OM]

Piti vielä mainita, että pidän kovasti mustan ja harmaan-sävyistä, ja niiden antama vaikutelma paperilla miellyttää minua kovasti.  Mutta muuten en niin kovin innostu tusseilla piirtelemisestä ainakaan tällä hetkellä.   Tuo värimaailma miellyttää minua kovasti. Laitan pian uutta materiaalia galleriaani, joista yksi on tehty mustan ja harmaan värisävyillä. Joku varmasti osaa tehdä värityksen 100 kertaa  paremmin käyttämällä tietokoneita, mutta voin sanoa hallitsevani mustien ja harmaiden värien symmetrian perinteisillä työvälineillä.  Mutta muiden värien kohdalla minulla ei ole samaa näkemystä ja kosketusta. En osaa sitä selittää kun en oikein asiaa ymmärrä miksi on näin.
Mutta käytän tusseja, joista Copic ja Neopiko jo mainitsin. Ja niissä juuri harmaan eri sävyt. Sitten teen pintoja vesiväreillä ja lyijykynällä samoja sävyjä käyttäen.

  Olen yrittänyt etsiä kvaakin galleriasta kuvitusta, joka olisi tehty tietokoneella käyttäen musta ja harmaa-sävyjä verratakseni sitä, kuinka värisävyt eroavat toisistaan, kun ne tehdään tietokoneella tai käyttäen perinteisiä työvälineitä. Ihan mielenkiinnosta vaan, mutten löytänyt mitään sellaista kuvaa. Tosin kuvia galleriassa on niin paljon. etten kahlannut kaikkia läpi.

[Valtteri]

Suurin osa nykyajan rasterikuvatuotoksistahan on nimenomaan tietokoneella tehtyjä harmaasävyjä.

Mä tein tälläsen kun mun oli kiire saada jotain valmiiksi, ja tietokoneella roimitut harmaasävyt toi jotain sisältöä viivojen väliin. Hyvä esimerkki siitä, että koneella tehty on vitun kalseeta ja kliinistä.