Hyvä, Wade! Informatiivinen, innostunut ja innostava omakohtainen arvostelu Batmanista. Isä – poikasuhteen analysointi on mainio näkökulma. Vertailu Willereihin ja Isä-Kubertiin on tarkkaa ja kiintoisaa.
Se, että et ole juurikaan lukenut supersankarisarjoja, mahdollistaa sen, että et mainitse maineikkaan käsikirjoittajan Grant Morrisonin nimeä lainkaan ja että et vertaa tätä spesiaalia hänen aiempiin töihinsä. Et myöskään puhu Batmanin jatkumosta ja kaanonista, ”Son of the Demon” -albumista, Taliasta ja Ra’s al Ghulista ym. jargonista mitään toisin kuin moni supersankarifani olisi tehnyt. Näissä suhteissa sinulla on viattoman lukijan näkökulma, jota tarvitaan myös. Luultavasti moni supersankareita ei niin tunteva saa arvioinnistasi paljon.
Yksi spekulaatiosi sivuheitto jäi hieman mietityttämään. Seikkailun alkuperäisotsikkohan on ”Batman and Son”. Englannin kielessä on kaksi sanaa ”pojalle” toisin kuin suomen kielessä. ”Son” on pääsääntöisesti fyysinen jälkeläinen toisin kuin pojan yleisnimi ”boy”. (Mieleeni tulee esimerkki, jossa nämä sanat sekoittuvat täysin, mutta se taitaa mennä viidakon valtiaan kankean kielitajun piikkiin. Erään vanhan Weissmüllerin ja O’Sullivanin Tarzan-leffan nimi on ”Tarzan Finds a Son”. Siinä Tarzan löytää pojan eikä kutsu tätä Korakiksi, mutta ei myöskään ”Soniksi”, vaikka se on filmin otsikossa, vaan ”Boyksi”.)
EDIT: Wade kyllä mainitseekin Morrisonin nimen arvostelussa, mutta ei hänen "nimeään" eli mainettaan.
