Minä ainakin kuulun siihen kastiin, joka ostaa kaikki kiinnostavat suomenkieliset sarjakuvat, vaikka ne löytyisivät jo englanniksi omasta hyllystä. Pitäähän suomenkielistä sarjakuvaa sen verran tukea. Minulta löytyy kaikki Preacherit englanniksi, mutta kuitenkin harmitti, kun Egmont lopetti niiden kääntämisen kahden albumin jälkeen. Mielelläni olisin sen suomeksikin lukenut.
Viikonlopun divarikierroksella tein myös sellaisen huomion, ettei käytettyjä sarjakuvia enää liiku samalla tavalla kuin esim. 80-90-luvulla. Divareiden sarjakuvalaareissa pöyrivät samat läpyskät eikä uusia tule juuri ollenkaan. Suht uusia nimikkeitä löytyy todella vähän, joten olen päätellyt, että suurin osa uusista lehdistä päätyy keräilijöiden kammioihin, joista ne lähtevät liikenteeseen vasta vuosien päästä, jos silloinkaan. Vaikuttaa myös siltä, ettei divareiden lehtiä käydä edes paljoa pläräämässä, sillä löydän lehdet samassa järjestyksessä, kuin mihin olen ne jätin paria viikkoa aiemmin. Myyjät sitten vahvistivat epäilyni; sarjakuvat eivät enää kiinnosta nuorempaa väkeä.
Meni nyt vähän ohi aiheen, mutta minulle on jäänyt sellainen mielikuva sarjakuvan kiinnostavuudesta, etten uskalla povata millekään julkaisulle pitkää ikää. Paitsi Aku Ankalle. Olen Lönkän kanssa samoilla linjoilla: (supersankari)sarjakuvat ovat vanhojen pierujen juttuja. Ehkä sarjakuva ei enää pärjää kilpailussa sähköisen median kanssa, kun lehdet näyttävät niin tylsiltä liikkuvaan kuvaan verrattuna, eikä niissä pääse leikkimään sankaria kuten peleissä.
Tämä vuodatus menee maanantai-aamun väsymyksen piikkiin. Ei se tilanne ihan näin toivoton ole, osoittaahan sen jo Kvaakin nuoret jäsenetkin.
Sitten ketjun aiheeseen: Tähän asti DC-spesiaali on ollut erinomaisen laadukas julkaisu ja ilolla olen kaikki numerot lukenut, vaikkei painojälki ole aina ollutkaan parhaasta päästä. Minulle ei ole ollut väliä kenen sankarin toilailuja seurataan, kunhan tarinat ovat vain olleet hyvin tehtyjä. Batmanin seikkailut kiinnostavat eniten, joten innolla odotan Morrisonin tarinoita.
