Vaihtoehtoja Gaimanin kovakantisiksi olisivat myös Black Orchid ja
Death-albumit: High cost of living/Time of your life. Violent Cases taitaa olla tähän settiin liian ohut.
Nämä ovat kyllä uskottavimmat vaihtoehdot: eli Death-minisarjat (joista jäi ihan peruspositiivinen maku, vaikka spin-offeja ovatkin) tai sitten kokoelma McKeanin kanssa tehtyjä töitä. Ainahan se on mahdollista, että saadaan jokin DC-sankarit-tyyppinen miksaus. Kaikki vaihtoehdot ovat kyllä omalla kohdalla vanhan uusimista, joten ennemmin olen kiinnostunut Ikuisista, jota en ole vielä lukenut.
Satunnainen kävijä jatkaa vaan kirjoittamistaan, Tanskan kuulumiset ovat mielenkiintoisia.
Mitä Egmontin kuvioihin muutoin tulee, Morrisonin Teräsmies DC-spesiaalissa ja vielä aivan ajallaan oli hienoa toimintaa. Vastaavasti painojälki on sellaista kuraa, että harmittaahan se.
Valitettavasti omat tuntemukset vuoden ensimmäisestä DC-spesiaalista olivat samat kuin peruskuluttajalla: 70-luvun seikkailut ja tuntemattomat hahmot ovat heikko yhdistelmä. Nyt siis tiedetään, että ainakin puolet DC-spesiaaleista myivät heikosti, kun Byrnen numero ei vetänyt. Lisäksi kolmantena julkaistu Planetary on kysymysmerkki, joten on vieläkin mahdollista että epäonnistuneella julkaisusuunnitelmalla tapettiin DC-spesiaali, vaikka muuta väitettiin.
Pitää nyt kuitenkin tosissaan toivoa, että pessimististen ennusteiden julki lausuminen karkoittaisi pahan todellisuuden.