No nyt on Teräsbritti ostettu ja luettu. Ei näköjään ole Byrne piirtäjänä enää entisensä. Ja huumoriakin albumista löytyi, kauheaa!
Harmi vaan kun satun tykkäämään nimenomaan erityisesti sellaisista supersankaritarinoista joissa hahmoista ei yritetä tehdä mitään natsi-Saksan propagandamainosta arjalaisesta yli-ihmisestä vaan yritetään tuoda myös ne pimeät puoletkin esiin tai sitten lyödään reilusti leikiksi koko homma. Jo muinoin 80-luvulla tykkäsin Hämähäkkimiehessä eniten niistä kieli poskessa -tarinoista, joissa Hämis seikkaili tavallisessa lähiössä tai kohtasi Roskajengin. Muistelen että lukijapalautteesta päätellen moni muu ei niistä tykännyt.
No, mutta mitäpä tässä sen kummempia, tämä nyt vain on mielipiteeni. Nyt voitte taas rauhassa jatkaa Byrnen ja Teräsbritin haukkumista, sekä toivoa tulevaisuudessa julkaistavaksi parempia tarinoita, eli sellaisia joissa supervoimaiset sukkahoususankarit hakkaavat supervoimaisia sukkahousukonnia koko lehden alusta loppuun. Tietenkin jonkinlaista film noir-tyyliä jäljitellen, eli kaiken pitää yrittää vaikuttaa mahdollisimman synkältä ja ahdistavalta, eikä huumori kuulu asialliseen supersankariseikkailuun.
Offtopic: Tarvitsin tässä hiljattain uusia lakanoita, joten menin lakanakauppaan. Heidän poistokoristaan löytyi hieno Teräsmies-lakanasetti. Nyt voin sitten nukkua hienossa Teris-lakanassa ja nähdä unia paremmasta maailmasta. Maailmasta, jossa Ryhmä-X:ää ei olisi olemassakaan ja Byrne piirtäisi yhä Teristä ja Ihmenelosia. Ja Nemi saisi Finlandia-palkinnon.
