Uusin Tex Willer *aihe spoilaa aina kulloinkin uusinta Willeriä*

[Gothicus]

^Makuasioitahan nämä ovat pelkästään, mutta itse olen täysin päinvastaista mieltä oikeiden historiallisten hahmojen osuudesta fiktiossa. Todelliset henkilöt linkittävät fiktion tosielämän kontekstiin ja tekevät - oikein käytettyinä - tarinasta siten elävämmän ja kiinnostavamman.

Esimerkiksi Asterix ilman Caesaria ja muita karrikoituja historian hahmoja olisi rutkasti köyhempää sarjakuvahupailua ja mielestäni siitä puuttuisi jotain oleellista. 

[Lurker]

Eikös Texissä ole alusta alkaen ollut historiallisia henkilöitä kuten Daltonit -- ja jotkut parhaista seikkailuista liittyvät johonkin oikeaan tapahtumaan tai henkilöön?

Mitä niitä nyt on... Custer nyt ainakin? Ja tietenkin: KIT CARSON.

EDIT: Kappas, on tällainenkin ketju: Historia sarjakuvan aiheena.

[The Spirit]

Kiitos täältäkin sille kenelle kiitos kuuluu. Painojälki ja paperi on ollut huomattavasti parempaa muutamassa viime nummerossa.

Hieno juttu on myös se, että on tulossa pidempiäkin seikkailuita. Minkähänlainen piirtäjä tuo Dotti on? Taas ihan uusi nimi ainakin minulle. Täytyypä yrittää etsiä kuvanäytteitä, kolme ja puoli pokkaria on aika pitkä aika kestettäväksi, jos piirtäjä onkin onneton raapustelija.

[Hannu]

Tuolla Bonellin uusillla sivuilla niitä näytteitä on näytillä: http://www.sergiobonellieditore.it/scheda/10382/El-Supremo.html

Tässä yksi sivu Dottia:

[Secos-Bill]

^Makuasioitahan nämä ovat pelkästään, mutta itse olen täysin päinvastaista mieltä oikeiden historiallisten hahmojen osuudesta fiktiossa. Todelliset henkilöt linkittävät fiktion tosielämän kontekstiin ja tekevät - oikein käytettyinä - tarinasta siten elävämmän ja kiinnostavamman.

Esimerkiksi Asterix ilman Caesaria ja muita karrikoituja historian hahmoja olisi rutkasti köyhempää sarjakuvahupailua ja mielestäni siitä puuttuisi jotain oleellista. 

Periaatteessa en vastusta todellisten henkilöiden käyttöä, mutta tämä tuomari Bean olisi ollut helppo korvata keksityllä hahmolla. Jos käytetään todellista henkilöä, niin pitäisi tapahtumienkin sitten olla jotenkin linkitetty henkilön todelliseen historiaan. Esim Custerin käyttö Little Big Horn-jutussa kuuluu ilman muuta asiaan. Lurkerin ( seuraavassa viestissä ) mainitsema Daltonit oli taas huono tapa. Ja näissä seikkaileva Kit Carsonhan ei ole sama kuin historiallinen Kit Carson.

Caesar Asterixissa onkin jo eri asia, kuten huumori yleensäkin ( Lucky Lukessa ei haittaa tippaakaan, vaikka todelliset henkilöt tekevät täysin älyttömiä juttuja ). Mutta todelliset henkilöt 'realistisessa' ympäristössä vaatisivat minusta aidompaa käsittelyä. ( esim Deadwood oli loistava tv-sarja, vaikka hahmot pohjautuivat todellisiin monia sivuhahmoja myöten, eikä se häirinnyt yhtään. )

Mutta itse tarinasta, ettei mene täysin offiksi; erittäin lupaava alku ja muutamia yllätyksiä. Toivottavasti juttu ei hyydy lopussa ( ja toivottavasti sinne ei ängetä kohtaamista Lily Langtryn kanssa    )

[Hannu]

Seuraavan numeron kannen perusteella Secos-Billiä odottaa pettymys. Näyttää että ihanainen Lily todella tavataan.

[Hannu]

Tavanomaisesta poiketen luin uusimman muutamassa pätkässä, en ahmaissut kerralla niinkuin yleensä. En tiedä johtuiko tästä vai mistä mutta tarinakin tuntui vähän pätkittäiseltä; Tex jahtaa konnakoplaa, saa kiinni viimeisenkin, ja sitten uusi käänne, jossa toiset roismot tulevat kostamaan tuomari Beanille, ja sitten kun tilanne on ohi, Tex ja Carson palaavat Beanin luokse jne. Minusta ainakin aika erikoinen liikkeellelähtö.

Detalji: se kirje minkä Bean sai. Selvästi annettiin ymmärtää että tämä on rosvokoplan juonia. Mutta käsiala: kuka halvatun konna osaisi kirjoittaa tuollaista kaunokirjoitusta?

Frisendan piirrosjäljestä en ollut niin haltioissani kuin jotkut muut; Patagonian veroista tämä ei kyllä ollut, ja Texin & co kasvoissa olisi kyllä ollut parantamisen varaa. En tiedä, Frisendalla ei ehkä ollut samanlaisia edellytyksiä tätä tarinaa piirtää kuin Patagoniaa, olisiko aikataulu ollut tiukempi ja vaatimukset erilaiset? 

[Janne]

Frisendan piirrosjäljestä en ollut niin haltioissani kuin jotkut muut; Patagonian veroista tämä ei kyllä ollut, ja Texin & co kasvoissa olisi kyllä ollut parantamisen varaa. En tiedä, Frisendalla ei ehkä ollut samanlaisia edellytyksiä tätä tarinaa piirtää kuin Patagoniaa, olisiko aikataulu ollut tiukempi ja vaatimukset erilaiset? 

Huomasin saman ilmiön Brindisin suuralbumissa ja sitä seuranneessa normi-Texissä. Suuralbumeihin todellakin panostetaan ja kaikki tehdään vimpan päälle. Tuskin mikään kiire kuitenkaan on ollut, koska niin monta kuvittajaa on samaan aikaan puuhassa, että aina on jotain julkaistavaa. Ellei sitten itse ole halunnut saada nopeammin valmiiksi, koska liksahan maksetaan sitten, kun työ on tehty. Kauheesti ei kannata viivytellä, jos haluaa elantonsa ansaita. Voi olla, ja on varsin todennäköistäkin, että suuralbumeista maksetaan paremmin, joten silloin voi tehdä niin huolellista työtä kuin vain kykenee.

[ilmari]

Mun mielestä Frisenda on kyllä huippupiirtäjä, enkä löydä kyllä kasvoistakaan juuri moitittavaa. Ainoastaan sivun 97 toiseksi viimeisessä ruudussa se dynamiittilatinki täytyy olla liimattu meksikolaisen käteen, eihän hän purista sitä ollenkaan. Ei tämä kuvitus nyt ihan Patagonian veroista ilotulitusta ihan ollut, mutta parhaasta päästä joka tapauksessa.

Tarinan alku tuntui, kuten Hannu totesi, vähän osiin jaetulta. Ei se kuitenkaan menoa haitannut, ja omalla kohdallani historialliset henkilöt sarjakuvassa toimivat aina. Kyllä se jotenkin tuntuu mielenkiintoisemmalta, kun tarinassa on tuomari Roy Bean vs. joku keksitty tuomari.

Normi-Texin taso on muuten vaihteeksi nousussa. Nyt on tullut muutama hieno tarina peräkkäin: Nizzin onnistunut viimeinen tarina, mainio seikkailu Tombstone Epitaph ja nyt Beanin alkuosa. Tuskinpa nuo tulevat normaalia pidemmät tarinatkaan mitään kuraa ovat, samaa toivoen almanaccojen osalta. 

[Janne]

Roy Bean -tarina kantoi mukavasti loppuun saakka. Tuli sellainen mukava hyvän tarinan lukeneen jälkitunnelma. Olihan siinä niitä Bosellin maneereja riittämiin, mutta nyt tuli jostain syystä ummistettua niille silmänsä ja nautittua vain tarinasta.

[Mosabacka]

Täytyy myöntää, että menin halpaan lopussa olevan Roy Beanin unen kanssa. Tämä tarina jää varmasti muistiin tavanomaista poikkeavana tarinana. Frisendasta tulee hieman mieleen Marcello.

Pari pikku huomiota. Miksi Lily Langtry ei näyttänyt kertaakaan livenä kasvoja, vaan oli koko ajan selin tai surunaamiossa? Miksi kansikuvan sallitaan täysin harhaanjohtava kuva, sillä eihän Tex ollut lähimaillakaan katsomoa?

[Lurker]

Miksi kansikuvan sallitaan täysin harhaanjohtava kuva, sillä eihän Tex ollut lähimaillakaan katsomoa?

Kansikuva on usein "temaattinen" ja liioiteltu, ei se Texissä(kään) aina toista aivan suoraan sisältöä. Tämähän on ihan sarjakuvan perusjuttuja.

Onko sarjakuvan lukutaito häviämässä?

[AlkoTanko]

Kansikuva on usein "temaattinen" ja liioiteltu, ei se Texissä(kään) aina toista aivan suoraan sisältöä. Tämähän on ihan sarjakuvan perusjuttuja.

Onko sarjakuvan lukutaito häviämässä?

Joo, montako kertaa on nähty kannessa Tex tilanteessa joka tapahtuu tarinassa mutta eri henkilön kanssa?

Tarina itsessään ei ollut hullumpi, mitä nyt pientä irrallisuutta tuntui edellisen numeron tapahtumien ja tämän kanssa. Myös fakeout-lopetus taitaa olla ensimmäinen kerta kun sitä käytetää Willerissä? Frisendan piirrosjäljestä pidän yhä, mutta ei ole mielestäni niin näyttävää kuin Patagoniassa (lopun taistelu kanjonissa on yhä mielestäni yksi parhaiten piirrettyjä kohtauksia lehden historiassa).

[Mosabacka]

Kansikuva on usein "temaattinen" ja liioiteltu, ei se Texissä(kään) aina toista aivan suoraan sisältöä. Tämähän on ihan sarjakuvan perusjuttuja.

Onko sarjakuvan lukutaito häviämässä?

Ihan kuin en sitä olisi huomannut, että kannet eivät ole aina sama kuin sisältö. Sopivasti sinne päin on ihan ok. Pidän silti oman mielipiteeni siitä, että pahasti tarinan ohi menevä kansikuva on epäonnistunut tekele, vaikka olisi kuinka hieno tahansa. Ei tässä ollut kyse lukutaidosta, vaan mielipiteestä.

Herkempi loukkaantuisi vihjauksesta sarjakuvan lukutaidon heikkouteen.

[ilmari]

Olen Mosabackan kanssa samaa mieltä. Uusimman kansikuva oli jo melkoisen räikeästi itse tarinan tapahtumista eroava. Suurimmassa osassa, ei toki kaikissa, uudemmista (Villan) kansista kuitenkin mennään yhtenevästi sisällön kanssa.

Tarina itsessään oli, kliseisesti sanottuna, "ihan hyvä". Ei noussut tarinallisesti niin korkealle tasolle kuin olin ehkä odottanut. Vähän helpolla Tex ja Carson pelasivat Morientesin ja kumppanit pois pelistä. Frisenda puolestaan on loistava, lisää tarinoita vain herran piirrettäväksi. Pientä huolimattomuutta(?) tosin siinä kohdassa, jossa roistot hyökkäsivät Lily Langtryn hotellihuoneeseen; tainnutetulla hotellivirkailijalla on aluksi hiukset, mutta Texin ja Carsonin saapuessa mies onkin kalju...