Motivaatio hukassa

[Tuukka Saturi]

Kismittää. Minulla olisi reillu 100 strippiä odottamassa piirtämistään, ja kasa muita uusia ideoita jotka kiljuvat tulla toteutetuksi. Mutta saako sitä mitään aikaiseksi? No ei. Helvata että voi olla ihmiten välillä selkärangaton. Joulukuun jälkeen ei ole saanut taas mitään aikaiseksi. Kemin sarjakuvakisakin meni, että humpsahti ja tajusin sen vasta 2 kk jälkikäteen. Noh, ehkä ensi vuonna sitten, jos saisi projektin vaikka edes aloitettua. Perskeleen peliaddiktio! Heti kun on vähänkin tsäänssiä pelata pleikalla tai pc:llä niin eikös tämä herra suunnista niiden suuntaan.

Kuinka sitä saisi potkittua itseään perseelle, että saisi aikaiseksi taas jotain luovaa, eikä vain videopelien tahdissa hyytyneitä aivosoluja?

Kuinka usein muut kvaakilaiset kärsivät "luomishäiriöistä"? Mikä on teidän konstinne?

[Timo Ronkainen]

Jos elanto on siitä kiinni saako 100 strippiä tai minkä vaan valmiiksi, niin kyllä sen tekee. Työn tekeminen huvikseen jää usein tekemättä. 

[Doc Lomapäivä]

Perskeleen peliaddiktio! Heti kun on vähänkin tsäänssiä pelata pleikalla tai pc:llä niin eikös tämä herra suunnista niiden suuntaan.
 --
Kuinka usein muut kvaakilaiset kärsivät "luomishäiriöistä"? Mikä on teidän konstinne?

Kärsin samasta taudista. Konstina on ollut että PC:ltä on hävitetty myös Windowsin mukana tulleet pelit ja Pleikkaria en ole hankkinut vaikka mieli on tehnyt. Kummipojalla on molemmat joten lomavisiiteillä saa toteuttaa tätä puolta.

Sekin pitää muistaa että motivaation puute ei aina ole pahasta. Mulla ainakin haluttomuus paljastuu usein tekstin heikkoudeksi, eli työ ei ole alunperinkään kiinnostanut siksi että idea on ollut raaka. Jalostumisen jälkeen työkin maittaa.

[JJ Naas]

Minun taktiikkani on ollut pelata vain yhtä peliä kerralla. Jos pidät kovalevyllä vain yhtä peliä tai roudaat varastoon kaikki konsolipelit paitsi uusimman, etkä osta uusia pelejä kuin kerran parissa kuukaudessa, niin siihen yhteen peliin kyllä kyllästyy ennemmin tai  myöhemmin oli se sitten kuinka hyvä tahansa, tai sitten sen pelaa läpi ja sen voi roudata varastoon tai poistaa kovalevyltä. (Paitsi jos se on nettirope, niihin tämä ei varmaankaan päde) Joka tapaksessa, jossain vaiheessa sitä sitten miettii että pelaisiko TAAS sitä samaa peliä vai tekisikö jotain muuta, ja tällöin se muu alkaa tuntua kerta kerralta houkuttelevammalta.

[Helena]

Kuinka sitä saisi potkittua itseään perseelle, että saisi aikaiseksi taas jotain luovaa, eikä vain videopelien tahdissa hyytyneitä aivosoluja?

Kuinka usein muut kvaakilaiset kärsivät "luomishäiriöistä"? Mikä on teidän konstinne?

Itselleni motivaation puute ilmestyy, kun pitäisi tehdä kuva, mutta ei ole ideaa. Nahjusfiilis valtaa. Sitten kun idea tulee, tulee intokin.

Jos tuo on porkkana, niin keppiversio motivaation nostattajasta on deadline. Tänä iltana pitää saada sarjakuva tehtyä. Ja teen sen. Piste. (Tosi vakuuttavaa. Mitä minä täällä Kvaakissa pöpötän, kun pitäisi piirtää? Oikeasti olen kokoushuoneessa odottamassa erään kokouksen alkua. Eli tulevana yönä menee myöhään...) Keppiversio on siitä huono, että jos idean pusertaa väkisin, on piirtäminenkin vähän väkinäistä. Mutta valmista tulee.

Tietokonepelit eivät minua häiritse, koska olen niiiiiin  vanha, että vain Tetris saattaa joskus koukuttaa. Tv-ohjelmatkaan eivät hetkauta, koska en omista televisiota. Kätevää.

Jos Sinulla ei tahdo yksin deadline riittää, kokeile yhteistyötä. Kun tekee jonkun kanssa sarjakuvia yhteistyönä tai vaikka kumpikin yhtaikaa itsenäisesti, ei kehtaa lipsua deadlinestä (vrt. lenkkeilyharrastus ja/tai laihdutus porukalla ).

[Tuukka Saturi]

Kaipa se tyhjän paperin kammo on eräs kynnys. Voisi myös auttaa jos saisi kopiokoneella printattua valmiita A3:sia joissa on valmiit strippiruudut (tai se yksi iso pitkulainen ruutu) niin kaipa sekin auttaisi.

BTW, ostin äsken Prismasta Civilization IV:n uuden lisäosan.

Huoh...

[vesa saarinen]

Kaikessa luomistyössä aloittamiseen liittyy iso kynnys. Erilaisilla taiteilijoilla on omat niksinsä. Monet kirjailijat - joiden menetelmistä sattuneesta syystä satun jossain määrin mukamas tietämään - käyttävät yksinkertaista eristys- ja pakotusmenetelmää: virikkeet pois ympäriltä ja paukuttamaan vaikka väkisin.

Esimerkiksi Juha Ruusuvuorella taisi olla sellainen tapa, että mies käveli aina jonkin matkaa ulkona ennen siirtymistä työhuoneelleen, jossa mitään virikkeitä ei enää ollutkaan. Itselleni vähän samanmoinen ulkoilumetodi on tuottanut jonkun sortin tuloksia: kotoa poistuessani saan aikaan, kotona ei tule tehtyä sitten yhtään mitään.

[Petteri Oja]

Itselläni työntekoa häiritsee eniten internet. (Nytkin on kiireellisten töiden teko kesken.) Kvaak on ainoa foorumi, jota seuraan säännöllisesti, joten ei sekään vielä pahaksi ongelmaksi ole noussut.

Televisiosta luopuminen on todella kannatettava asia, pelikonsoleista nyt puhumattakaan. Niin ja kannattaa olla sen verran paska tietokone, ettei sillä tule yritetyksi pelata mitään.

Viimeisimpänä keinona olen itsekin päätynyt Timon neuvoon...

[pertti jarla]

Esimerkiksi Juha Ruusuvuorella taisi olla sellainen tapa, että mies käveli aina jonkin matkaa ulkona ennen siirtymistä työhuoneelleen, jossa mitään virikkeitä ei enää ollutkaan. Itselleni vähän samanmoinen ulkoilumetodi on tuottanut jonkun sortin tuloksia: kotoa poistuessani saan aikaan, kotona ei tule tehtyä sitten yhtään mitään.

Sattumoisin kävin just ulkona "hakemassa" sarjisidean. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että parhaat ideat tulee liikehtiessä, huonot väkisin pers penkissä väkertäen.

PC-pelit on deletoitu.

[Jukka]

Mulla on ollut motivaatio kadoksissa viimeisen kuukauden. Nimenomaan piirtämisen suhteen. Kirjoittanut oon kyllä kaikkea paskaa kuin pieni eläin, mutta heti kun pitäis tarttua kynään niin huh huh että alkaa ahistamaan.

[W]

Mulla on ollut piirtämisputki päällä jostain Toukokuusta.
Olen saanut tehtyä monta sarjakuvaa. Yksi Mun ongelma on yleensä se loppuunsaattamisen pelko.

Pakollahan nyt on puserrettu yotämyöten,
kun deadlinet pukkaa viikottain päälle.
Tänäänkin tein ensimmäisen tietokoneväritetyn sarjakuvani.
Mua on motivoinut juuri uusien asioiden oppiminen ja kokeileminen.

Olen vasta viimeaikoina ahkerasti käyttänyt luonnosteluvihkoa apuvälineellä kun suunnittelen sarjakuvaa. Kädet saa tekemistä ja ideat eivät ole vain päässä.

Ma en olisi kyllä saanut mitään tehtyä kotona. Ihmiset ja aina loppumattomat kotityät (olen niitä ihmisiä, jotka voi siivota koko päivän eikä ahdista mitenkää) ja helppous karata kavereiden kanssa illalla (varsinkin kesäisin), vievät huomiokyvyn.
Kaipaan siis paljon aikaa, tilaa ja  vähemman ihmisiä.. niin mä saan aikaiseksi.

[Tuuk42]

Nyt kun taas tehnyt muutamaa sellaista sarjakuvaa jotka vaativat paljon kärsivällisyyttä suunnittelussa ja piirtämisessä, niin on todella huomannut kuinka tehokkaaksi tuo blogin pitäminen on osoittautunut. Sen lisäksi että siinä oppii tiivistämään paljon tapahtumia pieneen tilaan, siinä on oppinut ohimennen myös tekemään rennommalla otteella, ja päässyt liiallisesta itsekritiikistä.

Kyllähän se piirtämisen aloittaminen aina ne samat rituaalit vaatii. Ensin pitää plarata kaikki nettisivut läpi ja tarkistaa sähköpostit, sitten asetella välineet siististi pöydälle. (Jos aloittaa uutta projektia, muussa tapauksessa ne on pöydällä jo valmiiksi levällään.) Sitten syö paljon, unohtaa mitä oli tekemässä ja joskus monen tunnin päästä lopulta istahtaa siihen pöydä viereen ja piirtää kunnes huomaa vuorokauden vaihtuneen tai meinaa uupahtaa nälkään. 

[pertti jarla]

Työhön liittyvien kuvitusten ja sarjisten kanssa olen ottanut tavaksi, että alan tehdä niitä heti aamiaisen valahdettua kurkkuun. Ei ehdi pähkäilemään, ja joskus saa päivän pakolliset kuviot puoleenpäivään mennessä tehtyä. Motivaatiota ei kannata edes miettiä, saati sitten odotella.

(edit: edellisen viestin vakuuttavuutta saattaa syödä se, että se on kirjoitettu töiden lomassa)

[Hazart]

Hyvä keskustelu tämä. Sitä elää niin fiiliksellä, että sellainen systemaattinen tekeminen tahtoo jäädä. Sitten ei saa oikein mitään aikaiseksi, vaikka hetkittäin on ihan liekeissä jostain prokkiksesta. Olen ajatellut, että pitäisi ottaa työhuone jostain tai tehdä tämä nykyinen huone virikevapaaksi alueeksi. Jos siirtäisi netin pois, työteho lisääntyisi varmaan aivan huikeasti. Mutta ei sitä viihti, kun tämä on niin helppoa. Työyhteisö voisi olla kanssa kova sana. Yksin tehdessä kukaan ei potki perssiille tai kannusta. Kaikki pitää aina repiä itsestä. Ja yritäppäs potkia itseäs...

Tilattujen töiden deadline on paras motivaattori. Omat projektit jää yksi toisensa jälkeen unholaan, kunnes mies muuttuu jämäkämmäksi. Siitä ei taida päästä mihinkään.

Telkkari tai pelit ei ole kyllä koukuttanut minua koskaan, vaikka vähän pelailenkin välillä. Että jotain hyvääkin kait...

 

[Tuukka Saturi]

Jos töikseen tekisi noita, niin voisi edes deadline toimia pelokkeena, mutta kun huvikseen tekee harrastupohjalla niin ei ole minkäänlaista talutusnuoraa. Kaipa sitä pitäisi vaan yrittää psyykata isteään kaikin keinoin.