Minun taktiikkani on ollut pelata vain yhtä peliä kerralla. Jos pidät kovalevyllä vain yhtä peliä tai roudaat varastoon kaikki konsolipelit paitsi uusimman, etkä osta uusia pelejä kuin kerran parissa kuukaudessa, niin siihen yhteen peliin kyllä kyllästyy ennemmin tai myöhemmin oli se sitten kuinka hyvä tahansa, tai sitten sen pelaa läpi ja sen voi roudata varastoon tai poistaa kovalevyltä. (Paitsi jos se on nettirope, niihin tämä ei varmaankaan päde) Joka tapaksessa, jossain vaiheessa sitä sitten miettii että pelaisiko TAAS sitä samaa peliä vai tekisikö jotain muuta, ja tällöin se muu alkaa tuntua kerta kerralta houkuttelevammalta.
Mun isällä oli peliongelma, mun pikkuveljellä on peliongelma, minullakin, jos en taistele sen kanssa ja nyt kun vihdoin ja viimein pääsin tutustumaan Pleikka kolosen ihmeelliseen maailmaan, niin ne pirut ovat keksineet jakaa demoja liiankin helposti. Ne kirotut onnistuivat koijaamaan minua, rär.
Sinänsä olen tyytyväinen, että ettei minulla ole omille projekteille nyt aikaa ja kun työtä pukkaa joka luukusta, niin pakko on tehdäkin, mutta muuten...oon todennut, että komeronatsi olisi erittäin kätevä (sellainen oli, mutta karkas perkele Helsinkiin). Toisten asettamat deadlinet on kyllä sellaisia, mistä voisi kiittää ketä tahansa, ite vaan olen niin lusmu, ettei omat deadlinet tunnu vaivaavan omatuntoa laisinkaan.
