*Luomishäiriöistä* kärsin juu .. tai oikeammin eräänlaisen työkurin puutosta. En tuolle ole löytänyt [vieläkään] mitään hyvää keinoa päästä siitä eroon. Ne tulee, ne *blokit* .. mutte ne myös menee! .. Siihen oon vaan oppinut että JOS SE tosissaan on .. vie aikansa ennen kuin huvittaa mitään taasen tehdä. Pari päivää, viikkoja, kaksi kuukauttakin .. Mutta koska tiedän sen että se on vain tilapäistä, en nykyään herpaannu siitä!
Oiretta voi lieventää tekemällä tosiaan täysin jotakin muuta .. joskus luin kirjoja viikon päivät, piirtämättä mitään. Näpertelen myös ajoittain pienoismalleja tai rakentelen Lego-palikoilla .. kolmiulotteisesti kehittäväähän sekin on. Ei niin ajan tuhlausta kuin esim. pelien rassaaminen tai täälä Kvaak-illa [tai muilla foorumeilla] hilluminen .. Voi myös koittaa vaihteluksi ihan eri tekniikka mitä yleensä käyttää. Vaikka muovailla savimöykkyä tai veistellä kaarnaveneitä. Suttailla hiilinpalasilla silmät kiini .. Mikään ei ole turhaa eikä *kynä* ole mikään se ainoa pyhä.
Ja en allekirjoittaisi V. Loposen *Schulz*-lainausta .. tulleepa ne *blokit* ammattilaisillekin, koska yksilöllistä se kuitenkin on!
Oiretta, omaa *blokkiani* kevennän nykyään että lähes joka päivä [aamiaisella, päiväteellä, mutta ei muuten syödessä] mulla on aina kynää ja paperia keittiön pöydällä esillä. Ja siinä sitten puolivahingossakin aina tuhertelen .. Luulen että *huijaan* hieman itseäni, piirteleen! Muuten työpöydälle välineiden esiin ottamisella ja *pakkotekemällä* EI SIIS tuu yhtikäs mitään .. Mutta aina kun ideoita sattumoisin synttyy, suttailen ne heti ylös.
Pakosta vaan ei mitään synny. Oli se sitten työhommaa tai omaa huvia. Mutta sitten kun taasen kaikki luistaa, sitä voi puuhailla vuorokauden ympäri.
-- j --
