Ostatko kovat kannet

[Ossi Hiekkala]

Olen usein nähnyt, että vedokset ovat mustesuihkaritulosteita. Mitä niistä näkee.

Timo

Eipä mitään. Minä saan vedoksia myös PDF-tiedostoina...

[tertsi]

Mä kuulin Hesan festareilla, että (sähköisen) vedoksen voi tarkistaa seuraavasti.

Adobe Acrobatissa, pro-versiossa, poistaa viivat näkyvistä ja katsoo mitä niiden alla on. Väriä vai tyhjää.

[Timo Ronkainen]

Jep, laitoin niille em. blogiin ohjeet. 

Timo

[pertti jarla]

Ymmärtääkseni painoksen koko määrittää osittain tuota hintaa, jos on pieni painos, kalliimpi hinta, mutta kyllähän tietenkin löytyy isojakin painoksia joissa on korkeahko hinta.

Ainakin eräs kustannusalalla toimiva tyyppi vuosia sitten oli vankasti sitä mieltä, että kovien kansien lisäksi kirjalle pitää luoda arvokkuuden tuntua pyytämällä siitä riittävän isoa hintaa. Siis riippumatta tuotantokuluista. Voi olla että hän edusti jotain pientä kulttia, mutta mielipide on jäänyt mieleeni värittämään käsitystäni joidenkin qustantajien ajattelusta.

Mihin "näyttöön" tarkalleen ottaen viittaat?

Viittaan siihen, että myydyimpien sarjakuvien joukossa on niin paljon kovakantisia, niitä ei siis näköjään yleisö vierasta. Minä käyttäisin ilmausta "ajaa kuin käärmettä pyssyn piippuun" vain silloin, kun jotain tehdään väkisin vaikka monikaan ei tunnu asiaa haluavan. Kuten Natojäsenyys.

[Ossi Hiekkala]

Mä kuulin Hesan festareilla, että (sähköisen) vedoksen voi tarkistaa seuraavasti.

Adobe Acrobatissa, pro-versiossa, poistaa viivat näkyvistä ja katsoo mitä niiden alla on. Väriä vai tyhjää.

Minun kohdallani vain homma on ihan älytön, kun kyse on maalauksista ja pitäisi nähdä kunnon vedos ihan paperilla, jotta osaisi lopulta sanoa, kannattaako värejä korjailla ja miten. Jotkut asiakkaat lähettävät, useimmat eivät vaivaudu, ja se sitten näkyy lopputuloksessa, joka voisi olla parempi, jos olisi vaivauduttu ihan pikkuisen. PDF:t tai jiipegit eivät siinä kauheasti auta.

[Timo Ronkainen]

Sivuraiteille mennään, mutta ainakin ennenmuinoin tuommoisista väritöistä otettiin kromaliinit, eli kunnolliset korkalaatuiset värivedokset (ei halpaa). Mitä saa näppiin nykyään? Suihkaritulosteen? "Tästä oli nyt väri vähän lopussa, mutta kai tosta ny näkee?"

Timo

[EetuT]

Viittaan siihen, että myydyimpien sarjakuvien joukossa on niin paljon kovakantisia, niitä ei siis näköjään yleisö vierasta.

Onko listalla ollut muita kovakantisia kuin Banaanin tykit? Niillä on etuna se, että ne ilmestyy strippeinä sanomalehdissä ja ostajia on huomattavasti enemmän kuin melkein kaikilla muilla kovakantisilla tuotteilla yhteensä (poislukien Ankka). Mainostettiin niitä tai ei. Lisäksi niiden myynnistä vastaa Huttunen, joka myisi niitä paljon vaikka niissä ei olisi kansia laisinkaan.

[pertti jarla]

Onko listalla ollut muita kovakantisia kuin Banaanin tykit? Niillä on etuna se, että ne ilmestyy strippeinä sanomalehdissä ja ostajia on huomattavasti enemmän kuin melkein kaikilla muilla kovakantisilla tuotteilla yhteensä (poislukien Ankka). Mainostettiin niitä tai ei. Lisäksi niiden myynnistä vastaa Huttunen, joka myisi niitä paljon vaikka niissä ei olisi kansia laisinkaan.

Kaikkien hyvinmyyneiden kirjojen menestyksen takaa löytyy muita syitä kuin kansien kovuus. Mutta F-porien, Wagnereiden ja Siilien jälkeen on vaikea uskoa että kovat kannet olisivat haitallisia myynnille. Kukaan ei ole koskaan tullut valittamaan minulle, kun Fingerporien kannet ovat niin kovat. Hinnoittelu on ongelma, ei kannet, sanoisin minä.

[Jukka Koivusaari]

Keskustellaan ainakin silloin kun puhutaan pokkarien suosiosta. Kirjoissahan homma on vain mennyt niin että ensin tulee se kovakantinen ja pehmeäkantinen vasta myöhemmin, jos tulee.

  Halpaa massalaitosta ei kannata teettää, ennekuin tietää onko sille massamenekkiä. Jos vähemmän suosittuja kirjoja  yksittäinen myymälä ottaa kerralla ehkä pari kappaletta, yksikköhinnan pitää olla korkea jotta se kattaa rahdin ja käsittelyn. Silloin on tuotteen suotavaa olla kalliin näköinen.   

Eivätköhän sidokset ja nidokset mahdu kummatkin tähän maailmaan...

Siis pehmeät ja kovat? Näyttää että sarjakuvan kohdalla eivät mahdu, kuten Egmont-ketjussa muutamat kaupan todellisuutta tuntevat kertoivat.

 Disneytä ainakin saa molemmilla tavoin.  Samaa sisältöä kyllä harvemmin. Vaikka esim. Aku Ankan jättikirjoja tai Don Rosan koottuja voisin kuvitella hommaavani jonkinlaisina pokkarilaitoksina.

Ainakin eräs kustannusalalla toimiva tyyppi vuosia sitten oli vankasti sitä mieltä, että kovien kansien lisäksi kirjalle pitää luoda arvokkuuden tuntua pyytämällä siitä riittävän isoa hintaa. Siis riippumatta tuotantokuluista.

   Taidekauppaa. Nolla perään hintaan ja kauppa käy. 
 Varsinkin erikoisempaa sarjakuvaa on hassua kaupata kioskiromaanin hinnoilla. Vertailukohtana voisi ajatella enemmänkin grafiikkavedoksia.
 Ja tuotantokuluissa on huomiotava myös tekijän työn jälleenmyyntiarvo.

[Veli Loponen]

Mitenkä oli, ranskankielisissä versioissahan noita ei näkynyt?

Mutta sehän ei välttämättä muuta Egmontilta tullutta lausuntoa. Heidän saamansa materiaali on saattanut olla erilaista tai sitten ranskalaisen ja suomalaisen painoksen painot ovat käsitelleet materiaali eri tavoin.

[EetuT]

Hinnoittelu on ongelma, ei kannet, sanoisin minä.

Mielestäni tämä on ongelma suurelta osin oli kannet pehmeät tai kovat. Sarjakuvan yleinen hintataso sulkee suuren määrän ostajia pois. Tässä tulee kyllä toisessa päässä vastaan se, että mitä kaiken työn teettäminen nykypäivänä maksaa, pitää olla pelivaraa jos tulee huteja ja kyllä sitä voittoakin on tultava.

Noissa esittämissäsi nimissä taitaa olla Suomen suurimmat painokset (poislukien Ankka) ja niitä menee heti ilmestyttyyään paljon kaupaksi, eli kierto on nopea. Voitaneen olettaa, että suurella painoksella ja nopealla myynnillä hintaa saadaan puristettua alaspäin. Jos verrataan johonkin toiseen kovakantiseen jonka painos on esim. 2000 ja tuota painosta myydään 2-3 vuotta.

[Petteri Oja]

Onko listalla ollut muita kovakantisia kuin Banaanin tykit?

Kiroileva siili, Voiko tälle edes nauraa, Simpsonit, Simonin kissa. Mitään muita kuin kovakantisia sarjakuvia ei itse asiassa ole tainnut listoilla hetkeen ollakaan.

Paitsi Pikku-Fingerporit! Nehän ovat käytännössä lehtiä, joskin ne myydään albumeina.

[Curtvile]

Viittaan siihen, että myydyimpien sarjakuvien joukossa on niin paljon kovakantisia, niitä ei siis näköjään yleisö vierasta. Minä käyttäisin ilmausta "ajaa kuin käärmettä pyssyn piippuun" vain silloin, kun jotain tehdään väkisin vaikka monikaan ei tunnu asiaa haluavan. Kuten Natojäsenyys.

lainauksen loppuosasta samaa mieltä kanssasi, käyttäisin samaa ilmausta asiasta ja varmasti täst edes käytänkin, mutta kiinnittäisin yhteen asiaan huomion.
Totta, myydyimpien joukossa on Paljon kovakantisia, mutta niin on alelaarituotteissakin.
Tiedättehän niissä jotka eivät myy vaikka tekisi mitä.

tietenkin mikäli jostain ei tehdä pehmytkantista versiota on pehmytkantista versiota vaikeampi silloin ostaa.

mutta hyvä jos kovakantiset ovat löytäneet kannattajansa, eiväthän kaikki Nato-jäsenyyttäkään vastaan olleet

[tolppis]

Simpsoneita kovissa kansissa  Hyvä tv-sarja (tai ainakin aiemmin oli) mutta sarjiksena kovissa kansissa...

[TOSA]

Vastauksena otsikon kysymykseen ostan kovat kannet. Se onkin sitten eri asia että millä hinnalla ne ostan.
Aloin oikein miettimään mitä olen ostanut täydellä hinnalla ja ainoat jotka muistan ostaneeni ovat Marvels, Hämähäkkimies Sininen ja 11kpl Aku Ankan näköispainoksia. Eli noin 20% omistamistani julkaisuista joissa on kovat kannet olen ostanut täydellä hinnalla ja kaikki muut alennusmyynneistä, divareista, huuto.netistä ja kirpputoreilta. Hinta ratkaisee minulle enemmän kuin sisällön laatu.