tuo on hyvä esimerkki kylläkin,
Minusta Viivi&Wagner lehden lopetus on
ainoastaan esimerkki siitä että
se ei tuottanut tarpeeksi voittoa kustantajalle. Jos jollakin on jakaa tietoa myynti- ja tilausmääristä, niin siitä vaan. Epäilen että ei ole. Toisaalta sisäpiiriläiset tietävät aina parhaiten (siis ne joilla on yhteys tai työsuhdekustantajaan).
Mutta eipä taidettu lehden formaattia myöskään yrittää viilata mihinkään suuntaan tänä kolmen vuoden aikana. (Toisin kuin Jysäyksen joka olikin sitten tässä suhteessa aivan päinvastaine tapaus, sisällöllisesti tuuliajolla). Itse ihmettelin hieman lehden verrattain korkeaa hintaa, mutta köyhänä en osaa sanoa, oliko se sitten lopulta kallis vai tuntuiko se vaan siltä.
Viivi & Wagner: Terassilla tarkenee myi 23 200 kpl vuonna 2008. Siis pehmeäkantinen.
Viivi & Wagner: Kuinka kasvissyöjä kesytetään myi 14 700 kpl vuonna 2009. Siis kovakantinen.
Mistä luvut ovat peräisin. Kuvaavatko ne tukkumyytiä vai kuluttajille menneitä kappaleita? Entä siirtyminen koviin kansiin? Ehkä kustantaja halusikin taistella vuosittain ilmestyvän tuotteen hupenevasta kappalemyynnistä syntyvää tulojen pudotusta vastaan keskittymällä sarjan vakiostajiin ja tarjoamalla näille varmoille asiakkaille kalliimpaa tuotetta? Ikään kuin vastattiin trendiin (laskeva myynti) toisella trendillä (kovakantisbuumi). Ja siitähän meillä ei ole tietenkään mitään havaintoa, mitä olisi tapahtunut jos v&W ei olisi siirtynyt koviin kansiin?
Mitä tulee kysymykseenpehmeäkantisen soveltumisesta lahjaksi... Minun on vaikea kuvitella etteikö Terassilla tarkenee -kirjaa olisi ostettu muutama tuhat myös lahjaksi?!
Pitänee muokata äänestystä että porukka pääsee vaihtamaan mielipidettään.
Tai aloittaa kokonaan uus. En todellakaan jaksanut käyttää päiväkausia noiden vaihtoehtojen miettimiseen. Mutta nyt jos jotain äänestystä ajattelisi, niin ehkä aikaa sopisi ei/kyllä jaosta jalostettu.
Suhteessa pehmeäkantisiin kovakantisia sarjakuvakirjoja ilmestyy
a) liian vähän
b) sopivasti
c) liikaa