Ostatko kovat kannet

[Jarkko Sikiö]

Oivalsin juuri, että kovat kannet ovat hieman sama juttu kuin teräväpiirto elokuvien puolella.

Kun vuokraan elokuvan, valitsen aina Blu-rayn mikäli se on vain tarjolla. Elokuva ei kuitenkaan jää vuokraamatta, jos pelkkä DVD-versio on tarjolla.

[Matti Veekamo]

Mua suoraan sanoen vituttaa Arktisen Banaanin tempaus siirtyä kovakantisiseen Jeressä sun muissa. Kokoelma meni vituiksi ja formaatti ei vain toimi tuossa muodossa. Eli tässä tapauksessa jättäisi kovakantisen mieluusti ostamatta jos olisi perinteinen vaihtoehto mukana.

[Curtvile]

Eli tässä tapauksessa jättäisi kovakantisen mieluusti ostamatta jos olisi perinteinen vaihtoehto mukana.

se on vaan aika iso jos.
Kaupallisessa mielessä ei kannata julkaista sekä että, kuten ketjussa on jo mainittu. Arktinen banaanihan siirtyi myös kirjoissaan kovakantisiin, ratkaisu joka ei itseäni miellytä. Pokkariformaatti meni sitten makkeliksi.
Ratkaisuhan on osin, ei kuluttajien vaan kirjakauppojen sanelema.
Jos kirjakauppa sanoo että me ei oteta pokkareita tack ja on riittävän iso mutta kovakantisia ottaa vastaan niin yhtälö on valmis.

Asialla on juhlavuuden tai kestävyyden tai kuluttajan halujen kanssa tekemistä hyvin vähän.
kaupallinen saneltu juttuhan tämä on.
Varmaan jotain sukua valokuvakansille piirrettyjen/maalattujen sijaan.

[OM]

Heips Matti,

Kiinnostava ajatus sinulta tuo, että kovakantinen formaatti ei toimi tuossa muodossa kun vertaa pehmeäkantiseen. Tämähän ajatus sinulla oli eikö vain? En nyt oikein ymmärrä miten lukemasi kovakantinen sarjakuva-albumi ei toimisi yhtä hyvin kuin pehmeä-kantisena? Selitä please!
Ensiksikin....pehmeä kantisen heikkoudet ovat seuraavat:

1. Kansipahvi ajan kanssa taipuu ja rispaantuu piloille
2. Kirjan liima-selkä joutuu kovalle rasitukselle ja ajan kanssa sivut saattavat irrota ja usein irtoavatkin. Tämä tietysti riippuu siitä, millaista liimaa kirjapaino käyttää.
3. Pehmeäkantisen sarjakuva-albumin kannen pinnoite on erilainen kuin kovakantisessa painoksessa.
4. Pehmeäkantinen ostettaessa lahjaksi ei ole niin "juhlallisen" tuntuinen kuin kovakantinen ( tämän ajatuksen lainasin tästä samasta osiosta jonkun toisen suulla sanottuna).
Pehmeäkantisen hyviä puolia ei tunneta! (vitsi)
Ehkä plussaa siitä, että joidenkuiden mielestä se on sopivan paksu käteen.......ja silti ei niin iso !

Kovakantisen albumin heikkoudet ja vahvudet:

1. Kansipaperi kovakantisessa versiossa on päällystetty usein kirkkaalla kalvolla joka on helppo pitää puhtaana. Ja on kestävä.
2. Kovakantinen pysyy paremmin hyllyssä pystyssä kuin pehmeäkantinen
3. Kovakantista albumia lukiessa ei tapahdu kannen vääntöä luonnottomiin asentoihin. Tämä auttaa kirjaa säilytämään ryhtinsä kauemmin kuin jatkuvasti luonnottomasti taipuva pehmeäkantinen versio.
4. Kovakantisissa painoksissa on joskus extra materiaalia, joita ei ole pehmeäkantisessa versiossa
5. Kovakantisessa on joissakin tapauksissa käytetty parempilaatuista painopaperia ja enemmän sivuja johtuen noista extroista.
- Ja monia muitakin hyötyjä voisin kertoa lisää kovakantisen opuksen eduksi

Miinukset:
1. Ainoa mainitsemisen arvoinen miinuspiste kovakantiselle tulee silloin, kun teos on tavallista paksumpi. Kovat kannet jostain syystä tuovat kirjalle lisää painoa joka ei minusta ole kiva jos sitä joutuu lukemaan vaikkapa selällään maaten sängyssä kuten minä. Tästä esimerkkinä kirja AL Williamson Flash Gordon paksu opus(Flesk-kustantamo). Sitä on tosi hankala pitää kädessä maaten, koska paperi on niin painavaa ja kirjassa on liikaa sivuja, jotka on painettu ainakin yli 100 grammaiselle paperille, Ja niitä sivuja on paljon.

[Petteri Oja]

Kova- tai pehmeäkantinen, loppupelissä luulisi sisällön ratkaisevan. Ei kai kukaan OIKEASTI jätä ostamatta itseään kiinnostavaa sarjakuvaa siksi että kansimateriaali ei miellytä?

[EetuT]

1. Kansipaperi kovakantisessa versiossa on päällystetty usein kirkkaalla kalvolla joka on helppo pitää puhtaana. Ja on kestävä.

3. Kovakantista albumia lukiessa ei tapahdu kannen vääntöä luonnottomiin asentoihin. Tämä auttaa kirjaa säilytämään ryhtinsä kauemmin kuin jatkuvasti luonnottomasti taipuva pehmeäkantinen versio.

5. Kovakantisessa on joissakin tapauksissa käytetty parempilaatuista painopaperia ja enemmän sivuja johtuen noista extroista.
- Ja monia muitakin hyötyjä voisin kertoa lisää kovakantisen opuksen eduksi

1. Kovakantinen voi olla joissakin kansimateriaaliltaan aivan hanurista, eli sellainen mihin jää jäljet todella helposti.

3. Tapahtuu joskus, tosin tämä johtuu käsittääkseni valmistus virheestä.

5. Pthyi! Joissakin kovakantisissa on sisältö vessapaperia.

* Kovakantisissa on yleensä monessa kappaleessa valmistus virheitä verrattuna pehmeisiin.

Tässäkääkään asiassa en kritisoi kaikelta osin kovakantisia, se sopii mielestäni moneen asiaan, mutta monessa se on turha.

Mikä kovakantisissa on niin hienoia kustantajan kannalta? Tehdään pienemmällä yksikkö myynnillä sama tulos. Mielestäni suuremmalla yksikkö myynnillä ja samalla tuloksella oltaisiin huomattavasti terveemmällä pohjalla.

Ei kai kukaan OIKEASTI jätä ostamatta itseään kiinnostavaa sarjakuvaa siksi että kansimateriaali ei miellytä?

Saattaako joku olla aloittamatta sarjakuva harrastusta kovemman hintatason johdosta?
Voiko joku lopettaa sarjakuvien ostamisen kokonaan, kun alkaa hintapolitiikka vituttamaan?

[OM]

Petteri sanoi hyvin. Merkityksellisen asia puuttumatta opuksen kosmeettiseen laatuun ja ulkonäköön ja  joka vaikuttaa ostopäätökseen on sisältö ja tietysti hinta. Joku mainitsi tässä keskustelussa, ettei kovakantisen painaminen ole niin paljoa kalliimpaa kuin pehmyt kantisen. Mutta ei se kuitenkaan näy opuksien hinnoissa? Mutta suhteellisen edullisia kovakantiset kuitenkin Suomessa ovat kun vertaa siihen, että tilatessasi ulkomailta siihen rapsahtaa aikamoiset postimaksut, koska kovakantinen kirja painaa + paketti päälle. Ja varsinkin sitten, jos tilaat vain yhden kappaleen. Sitäpaitsi et koskaan voi olla varma sitä, että odottamasi sarjakuvalinen ilo saapuu kotiisi ehjänä. Kirjan matkatessa joko taivaalla tai vetten pällä maailman toiselta puolelta  sitä voidaan riepotella lähes millä tavalla tahansa. Tilasin kerran kirjan ja se oli kastunut matkan aikana. Ehkä joku salamatkustaja lentsikassa oli pissannut sen päälle... mutta se kismitti kyllä. Ja rahoja ei saa takaisin.  
 Mä annan akateemisen kirjakaupaun hoitaa tilaus-asiat ja uskon säästäväni jonkun euron tällä tavalla ku joutuisin sen ite tilaamaan jostain Nevadan liepeiltä olevasta epäilyttävästä tönöstä.

[Curtvile]

Kova- tai pehmeäkantinen, loppupelissä luulisi sisällön ratkaisevan. Ei kai kukaan OIKEASTI jätä ostamatta itseään kiinnostavaa sarjakuvaa siksi että kansimateriaali ei miellytä?

Petteri tähän on jo vastattu:

Saattaako joku olla aloittamatta sarjakuva harrastusta kovemman hintatason johdosta?
Voiko joku lopettaa sarjakuvien ostamisen kokonaan, kun alkaa hintapolitiikka vituttamaan?

nämä painavat vaakakupissa ihan yhtä lailla.
Kansiformaatti on vaaankieliasemassa ja ainakin minun kohdallani on tehnyt ratkaisun puolestani, viimeksi tuoreiden Piko & Fantasio-albumien kohdalla.
Sisältö vaikuttaa aivan täydeltä kympiltä enkä Tempon tai pehmytkantisen albumin muodossa miettisi täyttä sekuntia. Kovakantinen saa odottaa kauppiailla puolestani kirja-alea, hulluja päiviä, divaria, kirjastopoistoa tjs ihan periaatteen puolesta.
(tai ulkomaisten kustantajien kohdalla odottamaan sen puoli vuotta, vuosi pehmytkantista)

sarjakuva on sen verran verissä etten pystyisi lopettamaan, mutta omalta osaltani minun ei ole pakko tukea rakennetta joka on pakotettu ja epäterve.
Onneksi ei pieneen piiriimme lisää väkeä kaivatakaan.

[Jarkko Sikiö]

Asialla on juhlavuuden tai kestävyyden tai kuluttajan halujen kanssa tekemistä hyvin vähän.
kaupallinen saneltu juttuhan tämä on.

Olen sitä mieltä, että vaikka olet äänekkäästi tämän suhteen liikkeellä, olet kuitenkin kuluttajana vähemmistössä, ja tämänkaltaisissa mielipiteissä näkyy vain jokin ihmiskuvassasi perustavaa laatua oleva vinksahdus siitä, ettei ihmisellä olisi muka omaa tahtoa.

Vasta nyt oivalsin että tämän äänestyksen kahdessa alimmassa kohdassa, siis kovakantisiin kriittisesti suhtautuvia, on ainoastaan 15% äänestäjistä.

Jos kolmanneksi alin vaihtoehto, jonka mukaan tulee käyttää harkintaa, jätetään pois, on peräti 2/3 äänestäjistä valinnut vaihtoehdon, joka kertoo heidän suhtautuvan suopeasti kovakantisiin!

Minä, jonka voisit ehkä kuvitella äänestäneen toisin, olen antanut ääneni tuolle käytetään harkinnan mukaan -vaihtoehdolle.

Sarjakuvaa ostetaan massoittain pokkareina, jotka ovat sopivan edullisia uusien lukijoiden tutustua, joten eivät lukijat minnekään katoa tarjonnan vuoksi, vaan korkeintaan muiden medioiden pariin. Nämä tarjolla olevat pokkarit ovat tietysti mangaa ja lännenlukemistoja, koska supersankarit ja Pikot eivät käy kaupaksi.

Mitä kirjakauppojen kovakantisuustoiveisiin tulee, onhan se selvä että kuluttaja pintapuolisesti tarkistaa hyllykappaleen ja vaihtaa nuhjuisen parempikuntoiseen ja sen puutteessa käy viereisessä kirjakaupassa etsimässä sitä parempikuntoista. Ei siinä mitään salaliittoa tarvita.

Jos vertaan sarjakuvan tilannetta vaikka kaksikymmentä vuotta sitten vallinneeseen tilanteeseen, kirjakaupassa julkaistiin melkoisesti albumeja, jotka tuskin suhteessa liikkuivat hillittömästi paremmin koteihin kuin nykyisin kovakantiset. Olivathan nekin aivan eri hintaluokkaa kuin lehtihyllysarjat.

Nyt näitä samaisia albumeja näkee risaisina divareissa, kun puolestaan kahdenkymmenen vuoden takaiset kovakantiset kirjat, joita on kädessä taatusti hiplattu enemmän tunteja kuin nopeammin läpiluettavia sarjakuvia, näyttävät edelleen hyvältä.

[Curtvile]

Olen sitä mieltä, että vaikka olet äänekkäästi tämän suhteen liikkeellä, olet kuitenkin kuluttajana vähemmistössä, ja tämänkaltaisissa mielipiteissä näkyy vain jokin ihmiskuvassasi perustavaa laatua oleva vinksahdus siitä, ettei ihmisellä olisi muka omaa tahtoa.

ymmärrät väärin. Ihmisillä on oma tahto, mutta jos tuote on liian kallis tai liian hankalasti saatavilla he eivät osta sitä.
Jokainen kovakantinen, lehden, albumin tai pokkarin sijaan on askel samaan suuntaan.

miksi Suomi on Aku Ankan luvattu maa? Siksi koska täällä se tulee (tai on tullut) käytännössä joka talouteen.
Vastaavaa  ei ole monessakaan päin, Italiassa toki Dylanit, Texit ja Diabolikit pitävät puotia pystyssä Topolinoa vastaan ihan omatoimisesti, mutta sori vaan täällä se juna on mennyt jo pari kertaa eikä tämä nykyinen malli tarjoa valitettavasti mitään korjausta asiaan.

On syy miksi Mitä Suomi lukee-listasta jätetään pois Aku Ankan taskarit, niiden myynti murtaisi hentoisten kirjailijoiden itsetunnon kuin panssarikolonna yksittäisen heinänkorren.
Se pitää sarjakuvan hengissä sanomalehtien strippisivujen ohella.

Muu kuin Ankat ja sanomalehtien stripit? marginaalia, pisara meressä. Ja nykyinen buumi on omiaan pienentämään lukijakuntaa entisestään.
Kaikki eivät vieläkään asu suurissa taajamissa, kaupunkejahan ei Suomessa oikeastaan ole yhtään, joten kirjakaupat eivät ole mikään itsestään selvä asia.
Toiseksi kirjakaupat eivät osta kaikkea, vain mitä veikkaavat myyväksi/mitä tarjotaan.
Voit kokeilla tätä vertaamalla Suomalaista kirjakauppaa fyysisenä liikkeenä ja nettikauppana. Ei kaikki eivät syrjäseuduillakaan aina heti tajua että "kas jos kaupassa ei ole niiden natiikaupassa voi olla"
Ja vaikka kirjastopalvelu oivallinen onkin niin talouden ja psykologian realiteetit sielläkin pätevät.
On sellainen asia kuin kirjastomääräraha, joka on kuntakohtainen ja siitä hankitaan kaikki ja varsinkin pienemmillä paikkakunnilla se on kiinni henkilökunnan osaamistasosta ja mitä heille on markkinoitu.
Kaikkea ei voi saada.

Eli Suomeksi: kvaak ei ole universaali totuus jonka foorumiäänestys kuvastaisi koko ostavaa väestöä, joista enin osa ei miellä vieläkään sarjakuvaa muuksi kuin linja Ankat, Asterix, karvinen, Fingerpori, Viivi&Wagner, Kiroileva siili ja tietää ehkä vielä  yhden kaksi muuta jos tuuri käy.

[Jarkko Sikiö]

Jokainen kovakantinen, lehden, albumin tai pokkarin sijaan on askel samaan suuntaan.

Jos sarjakuvaa onkin saatavilla, se ei tarkoita automaattisesti sen menevän kaupaksi, muutoinhan Damian tai Piko ja Fantasio olisivat vielä lehtihyllyllä. Monesti näkee sellaisen ajatuksen, että sarjakuvaa pitäisi ajaa markkinoille 7 päivää -lehden tavoin, mikä tietysti on kovin epärealistinen vaatimus. Kustantajat kokeilemalla selvittävät mikä menee kaupaksi ja karsinnasta selviävät ovat riittävän elinvoimaisia pysyäkseen hyllyllä.

Kvaakin lukijoista osa meidän tavoin ostaa Black Lagoon -pokkarin ja Blacksad-kovakantisen, mutta keskimäärin kyse on aivan eri lukijoista. Ensimmäisen lukijat tuskin tahtoisivat kovakantista ja huippulaatuista julkaisua, kun jälkimmäisen suhteen sitä päinvastoin vaaditaan.

[Reima Mäkinen]

Curtvile tuossa hyvin puolusteli sitä miksi kovakantiset ovat sarjakuvakulttuuria väärään suuntaan vievä trendi. (Ihan niin kuin oli siirtyminen usein ilmestyvistä ohuista nittiselkäisissä lehtipistelehdistä pelkkiin albumimaisiin liimaselkälehtiin) Tämä kehitys johtuu tosiaan minunkin näkemykseni mukaan siitä että kauppa (R-kioski, lehtipiste, Suomalainen Kirjakauppa) haluaa nostaa myytävien tuotteiden yksikköhintaa. Näin kuvitellaan saatavan enemmän voittoa. Kovakantisuus todellakin merkitsee useimmille laatua, mutta samalla se toisaalta sotii toista vihertävää megatrendiä (kuluta vähemmän, vähennä pakkauksen osaa tuotteessa) vastaan.

Veikkaan kuitenkin että jossain vaiheessa kirjakaupassakin (siinä Suomalaisessa) otetaan järki käteen kun huomataan että kovakantinen merkitsee sitä että tuotteen pitäisi olla joko puolet kalliimpi tai sen pitäisi kiertää puolet nopeammin kuin pehmeäkantisen.  Myös myös kaupan hyllyssä kovakantinen (48-64-sivuinen albumi) nimittäin vie ainakin puolet enemmän tilaa kuin pehmeäkantinen. Ja tästähän kaupoissa on kyse, vuosi vuodelta halutaan enemmän myyntiä (euroissa) vaikka myymälän lattiapinta-ala pysyisi samana. Tai sitten se tarkoittaa sitä että nimikkeitä laitetaan puolet vähemmän näytille. (Käytännössähän asia ei tietenkään mene noin kuin kärjistyksessäni, sillä iso osa kovakantisista on paksumpia kirjoja joissa kansien osuus ei ole 60% tuotteen volyymistä kuten normi ranskiksissa ja koska sarjakuva ilmeisesti on onnistunut valtaamaan lisää hyllytilaa kirjakaupoista.)

kahdenkymmenen vuoden takaiset kovakantiset kirjat, joita on kädessä taatusti hiplattu enemmän tunteja kuin nopeammin läpiluettavia sarjakuvia, näyttävät edelleen hyvältä.

Kirjoitin tästä jo Egmont-ketjussa. Mutta yksi kovakantisten ongelma on siinäkin että ne eivät minusta oikein toimi käytettyjen markkinoilla siis divareissa. Varsinkaan pöytäkirpparien myyjät eivät osaa hinnoitella niitä, mutta samaa voi sanoa myös käytettyjen kirjojen kaupoista. Kovakantisesta pyydetään hassuja hintoja koska kirjat ovat arvokkaan näköisiä. Muistellaaan vaikka Aavekaupunkia, Leningrad Cowboys-alppareita ja  Nyrok Cityjä (vai mitä ne oli ne jotka eivät ole Kunnaksen tekemiä?). Noitakin surkeuksia voisi olla kiva lukea ja omistaa ihan kuriositeettina, mutta ei todellakaan kovakantiseen divarihintaan.

Itselläni vaan on sellainen ongelma, jota moni muu kerääjä ei täällä tunnusta. Tilanpuute. Nykyisellään se tarkoittaa käytännössä sitä että jos hankin yhden kovakantisen, minun pitäisi samalla luopua kahdesta pehmeäkantisesta, jotta saan uutukaisen mahtumaan hyllyyn. Sanomattakin on selvää, että tilanne alkaa muuttua mahdottomaksi.
Eli jätän todellakin kovakantisia enemmän kuin mielelläni ostamatta, kansien takia. Tämä kansiasia siten helpottaa tavallaan valinnan tekemistä, kaikkea ilmestyvää kun ei muutenkaan tulisi hommattua. Ja jos trendi jatkuu, kaukana ei ole ehkä sekään aika kun alan repiä niitä kovia kansia hittoon vähistä hankinnoistani. Sisältö se ratkaisee minullakin.  Mutta saa nyt nähdä.

[Jarkko Sikiö]

Mutta yksi kovakantisten ongelma on siinäkin että ne eivät minusta oikein toimi käytettyjen markkinoilla siis divareissa.

Tämä on yksi mielenkiintoisimpia kovakantisten elinkaareen liittyviä juttuja, joista on hauska nähdä, minne suuntaan asiat kääntyvät.

Kiistämätön hinnoitteluongelma divareille ovat myös uuden polven konsolipelit, jotka voivat olla 60–70 euroa ilmestyessään hyllyille, mutta putoavat nopeasti pariin-kolmeenkymppiin. Jos käytetty maksaa saman tai lähestulkoon saman, ei ole epäilystä että peli haetaan käyttämättömänä.

Itselläni vaan on sellainen ongelma, jota moni muu kerääjä ei täällä tunnusta. Tilanpuute.

Tämä on suurin henkilökohtainen ongelma minullakin. Tosin kovakantisten ansiosta tilanne hetkeksi on helpottanut, kun niitä voi pitää esillä hyllyssä, eikä sulloa kaappeihin.

[Curtvile]

Tilanpuute se täälläkin. Kun kirjoja ja sarjakuvia tulee sisään vähintään 10kpl/viikko +lehdet niin asiaa on pakko miettiä.
Kovakantinen syö tilaa, turhaan, minkä lisäksisen liki olematon muutaman euron hinnanero vaikuttaa.
Miten niin? jos ero on 12€ pehmytkantisesta ja 15€kovakantisesta(mikä olisi halpaa)
niin viidellä kovakantisella saisi jo kuusi pehmytkantista.

7 päivää veto oli näppärä psykologinen yritys syödä uskottavuutta, tarkoitukseni ei ole korvata laatua tiheästi ilmestyvällä roskalla.
Siitäkin näet iso osa julkaistaan kovissa kansissa.

Puhuin saatavuudesta. Siitä että jakeluverkon uupuessa, mainonnan loistaessa poissaolollaan niin pysytään tiukasti marginaalissa ja eliitissä.
Eli yhä harvempi maksaa niistä kovakantisista koska ne ovat harvempien saatavilla.
Tämä vaikutta suoraan sarjakuvan(yleisesti) lukijoiden määrään.

Sarjakuvan voi täysipäinen ihminen lukea vaikka satoja kertoja teoksen kunnon kärsimättä vaikka olisi pehmytkantinen.
Ja kovakantisen saa päreiksi ja tussilla/väriliiduilla/saksilla tuunatuksi jos päässä viiraa.
jos et usko mene töihin antikvariaattiin edes pariksi viikoksi

Tosin kovakantisten ansiosta tilanne hetkeksi on helpottanut, kun niitä voi pitää esillä hyllyssä, eikä sulloa kaappeihin.

hyllyjä on kai 19, voi olla 20, mutta lisää pitää rakentaa. Minulla on niissä pehmytkantisia ja lehtiäkin, kovakantiset ovat mahdollisuuksien mukaan vähemmistö.
Järjenkäyttö on sallittua

[Jarkko Sikiö]

7 päivää veto oli näppärä psykologinen yritys syödä uskottavuutta, tarkoitukseni ei ole korvata laatua tiheästi ilmestyvällä roskalla.

En minä aina ole niin kenkku tapaus. Tuo 7 päivää nousi mieleen siitä, että monesti lyhyen aikaa hyllyillä käyneen uutuussarjan kadotessa kustantaja saa hirmuisen viharyöpyn täällä niskaansa, vaikka on tarjonnut edes hetkeksi jotain uutta äimisteltävää, aivan kuin kustantajat olisivat lukijoiden vihollisia (tai kirjakaupat ja divarinpitäjät).

Tilanpuutteesta melkein tekisi mieli keskustella enemmänkin, koska se on ainoa sarjakuvakokoelmaani koskeva konkreettinen uhkatekijä. Olen nimittäin harkinnut sen eniten tilaa vievän, divarissakin arvottomana pidetyn massan siirtämistä taloyhtiön varastoon tai peräri niistä luopumista. En tahdo ajatellakaan tilannetta, jossa minun pitäisi muuttaa, mitä nyt tietysti haaveilen työhuoneesta, joka olisi vuorattu sarjakuvilla.