Sandman

[Jarkko Sikiö]

ettei jää kesken tällä kertaa, niinkuin moni muu on vuosien saatossa jäänyt.

Muistetaan toki, että RW on niin nuori, ettei siltä ole vielä Suomessa jäänyt sarjoja kesken...

[Miqz]

Muistetaan toki, että RW on niin nuori, ettei siltä ole vielä Suomessa jäänyt sarjoja kesken...

No enpä sitä kyllä tarkoittanutkaan, RW tässä lähinnä korjaa muiden jälkiä. Mm. Sandman ja Rämeen Olento, Batmanin Zero Year, Preacher on luvattu, ja nämä ja monia muita on aiemmin jätetty Suomessa kesken.

[Toni]

Asiasta puheenollen, eikös pari vuotta sitten tullut
jotain uutta materiaalia? Onko suomennokseen tulossa?

Justhan tuota uutta Sadmania paraikaa ilmestyy. Eli The Sandman: Overture, joka on 6-osainen minisarja. Hienosta taiteesta vastaa J. H. Williams III, mutta aika hitaasti tuo on edennyt.

Eka numero ilmestyi jo lokakuussa 2013 ja vuodessa piti tulla valmista - nyt ollaan kuitenkin vasta numerossa 5. Eli hiukkasen myöhässä ollaan. Lupailevat tosin, että parin kuukauden päästä olisi vikakin osa käsillä.

Overturen jenkkilänen deluxe-kokoelma on vuorossa sitten loppuvuodesta.

http://www.vulture.com/2015/05/neil-gaiman-sandman-overture-interview.html

[JV]

Mitä mieltä Sandman-tietäjät ovat Dreaming-sarjasta?

On ihme, ettei DC ole siitä puskenut tradeja ulos - vaikka Sandmanin vanavedessä sillä luultavasti menekkiä olisi. Itse en ole lukenut sarjaa, kun on ollut ikuisuusprojektina ensin lukea Sandman uudestaan (mutta se hiipui viimeksi siinä Season of Mistsin jälkeen).

Lucifer-sarjan ensimmäiset n. 30 numeroa oli loistosarjakuvaa, Carey otti tarinan hienosti haltuun ja rakensi uutta juonikudelmaa Gaimanin stoorin päälle, mutta sen jälkeen tuntui hiljakseen kompastuvan liioiteltuun megalomaanisuuteen.

[KaiketsuZ]

Molemmat Dreaming-kokoelmat löytyvät hyllystä. Epätasaista menoa, kuten jatkuvasti vaihtuvalla porukalla tehdyillä lehdillä on tapana olla. Pidän siitä konseptista, että Sandmanin lopun aikoja vaivannut pömpöösi paatoksellisuus on jätetty pois ja keskitytty taas lyhyempiin juttuihin, jotka voivat olla mitä tahansa; seikkailua, draamaa, jännitystä, huumoria... välillä tulee enemmän mieleen Books of Magic kuin Sandman, mikä ei siis ole ollenkaan huono juttu. Toinen hyvä idea on Sandmanin sivuhenkilöiden nostaminen monien tarinoiden päähenkilöiksi.

Beyond the Shores of Night -kokoelman ensimmäinen tarina The Goldie Factor on mahtava aloitus. Cain & Abel matkuvastavat ympäri Uneksuntaa etsien kadonnutta Goldieta, joka on lähtenyt todella epämääräisen taikurin matkaan. Kaikki suosikkihahmoni (C+A, Goldie, Lucien, Matthew) ovat mukana ja toinen toistaan paremmin ideoituja tapahtumapaikkoja riittää. Valitettavasti kokoelman toinen pitkä tarina, The Lost Son, on aika pitkäpiimäinen ja lisäksi todella raskaslukuinen. Dialogi on kirjoitettu pitkälti puhekielellä ja Mad Hettiellä on tässä tarinassa paljon asiaa, mikä käy todella hermoille. "An' besides, he carn kip down wiv me."  Okei. Lopuksi on vielä hyvä, lyhyehkö Cain & Abelin tarina.

Toinen kokoelma Through the Gates of Horn and Ivory on tasalaatuisempi, mutta tällä kertaa mukana ei ole The Goldie Factorin tasoista ässää. Eniten pidin aika synkästä tarinasta, missä Matthew & Korinttilainen jäljittävät sarjamurhaajaa - kiinnostavan epätodennäköinen kaksikko pääosassa. Lucienin nuoruudenseikkailuista ei saada läheskään yhtä paljon irti kuin olisi pitänyt. Väritys on ainakin näissä kahdessa kokoelmassa paljon parempaa kuin Sandmanin alkupuolella, taiteen taso vaihtelee edelleen aika hurjasti.

Sandman Presents -kokoelma Taller Tales on käytännöllisesti katsoen lisää sitä samaa, vaikka jutut onkin yhtä Dreaming-lehden tarinaa lukuun ottamatta kerätty Sandman Presentsin sivuilta. Tällä kertaa mukana ei ole yhtään vakavampaa tarinaa, vaan kokoelma on alusta loppuun varsin kevyttä seikkailua & huumoria. Merv Pumpkinheadin Bond-parodia on aika ala-arvoinen, viimeiseksi säästetty Everything You Always Wanted to Know About Dreams... But Were Afraid to Ask taas hauskin. Satasivuinen The Thessaliad on vähän The Goldie Factorin tapainen eeppinen matka läpi Uneksunnan. Thessaly hahmona vaan ei ole suosikkejani.

Ostaisin näitä lisää, epätasaisuudesta huolimatta, jos vain olisi saatavilla. Tähtivaeltajassa muistaakseni joskus valiteltiin, että sittemmin Dreaming-lehti käännettin vähän väkisin synkempään suuntaan.

[Miqz]

Lohdullista huomata, että en ollut luulotautinen. Mutta pieniä kauneusvirheitähän nämä vain ovat, ja tunnelma oli kuitenkin unenomainen. En ehtinyt kuin selata kolmoskorjaa, se näytti mielestäni paremmalta. Tosin kolmoskirjassahan on aika iso osa sivuista ekstroja. Kiitos RW tästä sarjasta!

[Sampsa Kuukasjärvi]

Mainitsin RW:n supersankaritarjonta -ketjussa Sandmanien suomennoksista ja fonteista. Tässä yhdet kuvanäytteet siitä mistä on kyse.

Englanninkieliset näyteruudut ovat Sandman #9:stä. Absolute Editionin versiossa on uudet realistiset värit. Näyte on netistä.

Kustannus Jalavan versiossa on vanhat epärealistiset värit. Suomennos on tarkka kun vertaa alkukieleen, ja fontti (aito tekstaus) on samankokoinen kuin englannissa.

RW Kustannuksen versiossa (otin kuvan Vesa Saarisen kirjoittamasta arvostelusta täältä) on uudet värit. Käännös oikoo rönsyjä pois. Fontti on pieni verrattuna alkuperäiseen fonttiin ja muutenkin.

[JJalonen]

Tuohan näyttää mukavasti Valittujen palojen lyhentäen toimitetulta versiolta.

Sarjakuvaahan en ole milloinkaan pitänyt kirjallisuutena — edes innokkaimpana fanitusaikanani. Sarjakuvassahan teksti on aina alisteisessa asemassa kuvataiteelliseen ilmaisuun verrattaessa.

Silti on jotenkin surkuhupaisaa, kun alkuperäistä tekstiä typistetään kielen vivahteita huomioimatta. Jos käsikirjoittaja näkee vaivaa ja pyrkii kirjallisempaan ilmaisuun, niin olisi suotavaa, että myös käännöksessä huomioitaisiin kunnianhimoisempi sanojen helistely.

Ei silti, hienoa työtähän RW tekee Suomen kustannusympyröissä.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Minustakin alkutekstin tyyli olisi tuossa tärkeä säilyttää, koska a) siinä on suulliseen kertomukseen kuuluvaa toistoa ja koska b) siinä on yksityiskohtia, jotka ovat tehokeinoja. Tämähän siis on Gaimanin kässärissä suullinen afrikkalainen kertomus. RW:n käännös ei muistuta suullista kertomusta yhtä paljon kuin alkuteksti ja Jalavan käännös, ja riisuttuna se ei myöskään ole yhtä tehokas. Aina ei kannata kääntää vapaasti. Vastaavia kohtia löytyy Deluxe 2:sta monia muitakin. Kääntäjä on toki miettinyt mitä tuossa tekee ja on keksinyt kaksi uutta sanaa ”yskimisen” tilalle.

Aivan, jos jotakin kritiikkiä tulee, se ei suinkaan tarkoita sitä, että näiden julkaisemista suomeksi ei arvostettaisi. Kääntäjälle kiitos, että on uskaltanut tarttua klassikkoon, josta tulee helposti vain huonoa sanomista. Jotkin vapaasti käännetyt kohdat toimivat hyvin.

[Lurker]

Tuohan näyttää mukavasti Valittujen palojen lyhentäen toimitetulta versiolta.

Hyvältä, modernilta suomennokselta vaikuttaa. Vaikka on lyhyempää niin jollakin tavoin ytimekkäämpää - ja sävyjä. Tuo "Kysyi hän." soi korvaan todella hienosti.

[JJalonen]

Hyvältä, modernilta suomennokselta vaikuttaa. Vaikka on lyhyempää niin jollakin tavoin ytimekkäämpää - ja sävyjä. Tuo "Kysyi hän." soi korvaan todella hienosti.

Toivottavasti kukaan ei ryhdy kääntämään Raymond Chandleria samalla tavalla "modernilla suomennoksella".

[Curtvile]

Väännetty ihan siviilissäkin Jalosen kanssa monesti, mutta nyt ihan samoilla linjoilla joskin

Tuohan näyttää mukavasti Valittujen palojen lyhentäen toimitetulta versiolta.

Sarjakuvaahan en ole milloinkaan pitänyt kirjallisuutena — edes innokkaimpana fanitusaikanani. Sarjakuvassahan teksti on aina alisteisessa asemassa kuvataiteelliseen ilmaisuun verrattaessa.

ei nyt sentään. Sarjakuvaan tietty pätee sama kuin Alfred Hitchcocokille kreditoitu (vapaasti mukaellen)"Huonoista kirjoista saa hyviä elokuvia, parempia kuin hyvistä"
joka tietty pitääkin paikkansa niin kauan kuin sovittamass ON joku Hitchcock tai Kubrick, ei kuka tahansa riviohjaaja.
Hyvä kuvitus ei pelasta huonoa käsikirjoitusta.

Itse en ole ollut koskaan Sandmanin ystävä ja siinä myötäilen hieman Jalosen linjaa, mielestäni Sandmanissa alan parhaiden suorittama kuvitus pelastaa Gaimanin nahkan monesti.

Mutta tämä on silti sarjakuvan kestosuosikkeja ja niitä joka tuo sarjakuvan pariin yhä uusia lukijoita.
Siinä mielessä yksi (kuvainnollisen) hatunnostaja RWlle täältäkin.
Hienoa toimintaa, todella harmi suomennoksen suhteen.

Toivottavasti kukaan ei ryhdy kääntämään Raymond Chandleria samalla tavalla "modernilla suomennoksella".

Itse asiassa kyllä on.
100 Bulletsin Chandler-henkisen tekstin käänsi Egmontin Agentti X9n viimeisimpään inkarnaatioon juurikin Petri Silas.

Torso on kylläkin eri, Brian Michael  Bendiksen ja Marc Andreykon, sarjakuva mutta torsohan sekin oli.
100 Bullets on loistava sarja, mutta jos suomennos on tuo mieluummin jätetään sitten kokonaan väliin.

RWn kustannustoiminta on kerrassaan verrattomassa nosteessa ja piristysruisketta kustannuspuolessa mutta tämä on ihan oikea huomio.

Jos painossa olisi samassa suhteessa kätelty: olisi pikselöitymistä, värierottelutasot väärissä paikoissa , olisi leikattu sivuja pois kun eivät kuljeta tarinaa jne ihmiset olisivat barrikadeilla ja karjuisivat reklamaatiota tai verta, kumpaa nyt sitten tyytyisivätkään.
Mutta se on vain suomennos.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Joo, ei Sandmanin käännökselle voi antaa ihan puhtaita papereita, koska alkuperäisiä merkityksiä häviää. Sen sijaan 100 Bulletsissa on vaikeaa slangia, jonka suomentaminen on lähes mahdotonta, ja minusta AX9:ssä oli paljon heikompi esitys se yksi Modesty-käännös eri suomentajalta. (Näistä muista sarjoista kannattanee jatkaa toisessa ketjussa.)

Tämän lisäksi puhekuplien valkoisissa pinnoissa terävän reunan ympärillä on jotain pientä epätarkkuutta, samankaltaista kuin kovasti pakatuissa JPG-kuvissa.

Minusta pintojen epätarkkuutta ei huomaa helposti, mutta kyllä se totta on. En löytänyt italiankielisiltä foorumeilta keskustelua, että sitä ongelmaa esiintyisi italiankielisissä kirjoissa. Mutta siellä oli Sandmanin kakkososan kannessa jotakin häikkää, ja kirjasta otettiin siksi heti uusintapainos.

Koivumäki on joutunut täällä usein vastaamaan, ettei hän tiedä tarkoista ilmestymisistä. Italiassakin lukijat tuntuvat ihmettelevän sitä, että RW:n ilmestymisaikataulut heittelehtivät. Esimerkiksi Sandman 2 viivästyi siellä lähes puoli vuotta. Toisaalta kirjat saattavat ilmestyä myös yhtäkkiä etuajassa. Isoin ongelma Italiassa tuntuu olevan RW:n sarjisten painosten pienuus; kuulemma useat painokset myydään loppuun ennakkotilauksissa ja messuilla eikä niitä riitä enää kauppoihin.

Joku italialainen toimittaja kertoi Comicus-foorumilla, että Sandmanin viidettä osaa ollaan toimittamassa Italiassa, eli sarja on hyvin jatkumassa.

Itse sarjakuvastakin voisi keskustella, mutta ehkä se tehtiin jo 15 – 20 vuotta sitten?

[VesaK]

Sarjakuvaan tietty pätee sama kuin Alfred Hitchcocokille kreditoitu (vapaasti mukaellen)"Huonoista kirjoista saa hyviä elokuvia, parempia kuin hyvistä"

Tuohon "lainaukseen" törmää jatkuvasti, ja se on yhtä totta kuin Abraham Lincolnin toteamus ettei koskaan voi luottaa internet-sitaatteihin.
Kyseessä on "pakattu" versio dialogista, joka löytyy Truffautin Hitchcock -haastattelukirjasta.
Alkujaan Hiisiukko sanoo, ettei aio koskaan tehdä elokuvaa Dostojevskin Rikoksesta ja rangaistuksesta, koska kyseessä on niin tuhti ja taipumaton tarina, klassikko jonka sovittaminen eläviksi kuviksi olisi puisevaa. Hän sanoo pitävänsä kevyemmistä opuksista joita voi sorvata enemmän oman mielensä suunnan mukaan, ja toteaa lisäksi ettei itse edes katso käsikirjoitusta kun kuvaaminen on aloitettu.

Mutta Sandmaniin palataksemme, ongelmahan on sama kuin Mooren Swamp Thingin ja monen muun Mooren kohdalla. Pitäisi tuntea melkoinen määrä klassista kirjallisuutta ja ainakin Shakespearen näytelmät läpikotaisin. Gaimanin kohdalla varsinkin hänen lempikirjailijoidensa, kuten Gilbert Chestertonin, tuotanto.
 https://en.wikipedia.org/wiki/G._K._Chesterton

Kaikki ei käänny, eikä varsinkaan suoraan. Aika juoksee suomentajaa vastaan, ja näissä palapelikäsikirjoituksissa (ks. myös Asterixit) jää väkisin jotain pois / huomaamatta. Kääntäjän oma luovuus on koetuksella ja lopussa seisoo vielä armoton kvaak.


     

[vesa saarinen]

Varsinkin puhekuplista huomaa, että sotkua on. Itsehän oon sen verran puusilmä, että en tuota lukiessa huomannutkaan. Tai sitten olisi pitänyt lukea tätä muussakin valossa kuin sängynvieruslukulampun keltahehkussa.

Korjaanpa alkup tekstiäni tältä osin.