Kivi ja Markku; Tarkoitin enemmän Takalon lyhyitä juttuja. Takalon joissakin sarjakuvissa raivo/turhautuminen tuntuu menevän sen verran yli, että se sanoma peittyy yksipuoleisesti näkyvään kerrontaan (nimim. "Erittäin tuttua jostain...!"). Mä ymmärrän kyllä motiivit tehdä tällasia sarjakuvia, mutta vastaavasti naisena hieman harmittaa, että jää jotain tärkeää miehiltä sisäistämättä, jos asenne on liian naisvetoinen.
Mua sinänsä näin 80-luvun lapsena kummastuttaa tuollainen mies/naiskerronta-ajattelu ylipäätänsä, kun suhtautuu tuollaiseen kahtiajakoon aina neuraalisti, jolloin motiivi kirjoittaa/piirtää sarjakuvia jotain korostuu väärällä tavalla (miesasiamiehet ja Rage Comic tuhosivat Forever Alone.giffin multa totaallisesti). Granted, se on ehkä keskeinen sävyero, joka muuttaa, millaisella tavalla tarina kerrotaan, mutta en mä nyt kokisi sen olevan syy siihen, että jos on selkeästi toista, se pitäisi sitten kehittää niin lukkoon, ettei toinen sukupuoli ymmärrä. Tätä ei tietenkään monet harrasta.
Marko; Mä asettelin tuon lauseen huonosti. Se ”vitsi” tai sanoma siinä tekee sen, mikä kyseenalaistaa naisen itsemääräämisoikeuden. Se, että sitä vielä romantisoidaan, saa sen vaikuttamaan hyvin…etovalta.
Tuipal; Niin, ihan pikselipaskaa tämä käninä on, ei vaikuta kehenkään tulevaan tekijään varoittavana esimerkkinä tai provokaationa ”Tee vittu paremmin”. Just like open dialog, you have to be one step ahead to be in control. Mä annan aina arvoa tekijöille, jotka onnistuvat voittamaan ihmiset puolellensa sillä, miten tekee sarjakuvaa kuin jatkaisi saman vääntöä vuodesta toiseen.