Ilman naista

[J.M:salo]

edit:


Bla bla aivan ilmiselvästi naiset eivät halua aitoja miehiä/ihmisiä vaan ovat kakkapäitä jotka haluavat muuttaa miehessä kaiken blaa.

Tuossa stripissä näkyy aika selvästi sarjan aloitus "Naisen kanssa"-stripin parodiana. On nimittäin aika yksi yhteen useammankin tuolloin ilmestyneen stripin kanssa. Vain hullu tiedemies puuttuu.

[Marko K]

Mon of Olay; ensimmäinen reaktio kaveriltani:"Mä en koskaan enää mene bussiin". Mä sentään psytyin osaltani samaistumaan niihin, mutta esitystapansa takia ne ovat luotaantyöntäviä. Se, että yritetään kuvata jotain suloisesti paljastamalla, että näin alistetaan naisen itsemääräämisoikeutta omasta itsestänsä, on tahditonta, se enemmänkin romantisoi sitä.

Täytyy ihan kysyä ja varmistaa, jotta ymmärsinkö oikein tuon lauseesi, että esimerkin stripissä miehen miettiessä vieressään istuvaa naista niin tämä alistaa naisen itsemääräämisoikeutta?

[Emppu]

Kivi ja Markku; Tarkoitin enemmän Takalon lyhyitä juttuja. Takalon joissakin sarjakuvissa raivo/turhautuminen tuntuu menevän sen verran yli, että se sanoma peittyy yksipuoleisesti näkyvään kerrontaan (nimim. "Erittäin tuttua jostain...!"). Mä ymmärrän kyllä motiivit tehdä tällasia sarjakuvia, mutta vastaavasti naisena hieman harmittaa, että jää jotain tärkeää miehiltä sisäistämättä, jos asenne on liian naisvetoinen.
Mua sinänsä näin 80-luvun lapsena kummastuttaa tuollainen mies/naiskerronta-ajattelu ylipäätänsä, kun suhtautuu tuollaiseen kahtiajakoon aina neuraalisti, jolloin motiivi kirjoittaa/piirtää sarjakuvia jotain korostuu väärällä tavalla (miesasiamiehet ja Rage Comic tuhosivat Forever Alone.giffin multa totaallisesti). Granted, se on ehkä keskeinen sävyero, joka muuttaa, millaisella tavalla tarina kerrotaan, mutta en mä nyt kokisi sen olevan syy siihen, että jos on selkeästi toista, se pitäisi sitten kehittää niin lukkoon, ettei toinen sukupuoli ymmärrä. Tätä ei tietenkään monet harrasta.

Marko; Mä asettelin tuon lauseen huonosti. Se ”vitsi” tai sanoma siinä tekee sen, mikä kyseenalaistaa naisen itsemääräämisoikeuden. Se, että sitä vielä romantisoidaan, saa sen vaikuttamaan hyvin…etovalta.
 
Tuipal; Niin, ihan pikselipaskaa tämä käninä on, ei vaikuta kehenkään tulevaan tekijään varoittavana esimerkkinä tai provokaationa ”Tee vittu paremmin”. Just like open dialog, you have to be one step ahead to be in control. Mä annan aina arvoa tekijöille, jotka onnistuvat voittamaan ihmiset puolellensa sillä, miten tekee sarjakuvaa kuin jatkaisi saman vääntöä vuodesta toiseen.

[jinroh]

Enpä ole hetkeen lukenut yhtä kummallista tulkintaa minulle tutusta sarjakuvasta. Emppu on valinnut feministisen heräämisensä kohteen todella oudosti, sillä eihän IN ole naisvihamielinen sarjakuva. Ei se ole ylipäätäänkään kovin vihamielinen.

[Nanna]

Oma feministinen maailmankuvani on sitä mieltä, että IN vaikuttaa paikoin ihan sympaattiselta, vaikka sen perusasetelma kieltämättä asettaa sen alttiiksi tällaiselle keskustelulle, jota tässä nyt käydään. Mutta mun mielestä on ihan ok tehdä sarjakuvaa epäjohdonmukaisesti tai seksistisesti käyttäytyvistä miehistä, naisista, lapsista tai eläimistä, whatever. Voisin kuvitella lukevani "Ilman miestä" tai "Ilman kissaa" sarjakuvaa. Ehkä joku suomalaisen sarjakuvan tulevaisuudessa vielä tekee tällaisia versioita?

Itse jopa hörähdin jollekin stripeille noita silmäillessäni. Joidenkin esimerkkien kohdalla tuli lähinnä mieleen sellaisia tuntemuksia kuin "heh, miesparka" ja "en minäkään pitäisi siitä, jos nainen kohtelisi minua tuolla tavalla". Onhan sarjakuvan naiskuva todella yksipuolinen, mutta toisaalta sarjakuva veisi pohjan omalta huumoriltaan, jos se myöntäisi, että maailmassa on kaikenlaisia naisia ja sen oman paremman tai huonomman puoliskonsa voi löytää mistä vaan.

[Emppu]

Enpä ole hetkeen lukenut yhtä kummallista tulkintaa minulle tutusta sarjakuvasta. Emppu on valinnut feministisen heräämisensä kohteen todella oudosti, sillä eihän IN ole naisvihamielinen sarjakuva. Ei se ole ylipäätäänkään kovin vihamielinen.

Ei ollut Dilbertkään ennen kuin Scott Adams päätti hieman avata käsityksiä itsestänsä. Ja siinä sentään oli selkeät hahmot, IN on pelkkien tapahtumien selittämistä ilman vakituisia hahmoja. Se entisestään korostaa tietenkin aihetta, mutta se onnistuu hyvin korostamaan tekijöiden motiiveja tehdä just tällainen strippi just tälleen rajattuna, koska mitään kiintymistä hahmoihin ei ole. Kuten aikaisemmin sanoin, ne motiviitovat aika tulkinnanvaraisia, riippuen näkeekö stripin ironisena vai itseironisena. Ja koska suomalaiseen tapaan tekijät eivät halua netissä mitenkään kommunikoida faniensa kanssa, se jää lukijalle etsittäväksi ne motiivit.
Mä käsittääkseni luen sen verran paljon paskaa sarjakuvaa netistä, etten sanoisi tätä mitenkään heräämiseksi, enemmän surulliseksi tapaukseksi, että kyllä Suomessakin osataan.

[jinroh]

Onhan sarjakuvan naiskuva todella yksipuolinen, mutta toisaalta sarjakuva veisi pohjan omalta huumoriltaan, jos se myöntäisi, että maailmassa on kaikenlaisia naisia ja sen oman paremman tai huonomman puoliskonsa voi löytää mistä vaan.

Villakoiran ydinhän on siinä, että kaikki tapahtuu tuon yksinäisen miehen harhaisessa päässä, jonka naisenkaipuu on sekoittanut. Vihollinen on se systeemi, joka näyttäisi hallitsevan niin naisia kuin miehiäkin ja estää häntä luomasta suhdetta vastakkaiseen sukupuoleen. Vähitellen tästä harhakuvasta muodostuukin miesparalle todellinen este.

[jinroh]

Ja koska suomalaiseen tapaan tekijät eivät halua netissä mitenkään kommunikoida faniensa kanssa, se jää lukijalle etsittäväksi ne motiivit.

Onhan käsikirjoittaja kommentoinut jo tätäkin ketjua.

[JussiP]

Onhan käsikirjoittaja kommentoinut jo tätäkin ketjua.

Ja piirtäjäkin.

[jinroh]

Ja piirtäjäkin.

No niinpäs onkin ja hyvin onkin.

Empun vuoro. Nyt kannattaisi panostaa sisällön analyysiin.

[Emppu]

Niin, IN:sta yleisöhän on AIVAN sama kuin tätä ketjua lukeneet ihmiset. On täysin kohtuutonta pyytää vaikkapa ironista pitchausta sarjakuvasta sarjakuvan omalle sivulle, tai edes jotain interaktiota tekijöiden persoonista, että voisi todeta "Jaa, perseilijöitä, huonoja sellaisia, moving on". Onhan se hirveä panos tähän ketjuun, että toinen kommentoi sanoja sanojen vuoksi ja toinen vaatii esimerkkejä, näistähän tulee esimerkillisen hienosti esiin, mikä tekijöiden syyt ja motiivit tehdä ko. sarjakuvaa on.
Olen ennenkin kritisoinut suomalaisia tekijöitä, etteivät he halua netin ihmemaailmassa suoranaisesti kommunikoida yleisönsä kanssa. Sarjakuvapäiväkirjat on siinä ja siinä, luoko ne itse sen interaktionsa yleisön kansssa, mutta loppupeleissähän ihmiset lukevat sarjakuvia myös tekijöidensä takia. Ei tämäkään ole mikään poikkeus.

[Aura]

Ja koska suomalaiseen tapaan tekijät eivät halua netissä mitenkään kommunikoida faniensa kanssa, se jää lukijalle etsittäväksi ne motiivit.

En nyt usko että tekijät eivät haluaisi kommunikoida faniensa kanssa, tietääkseni päin vastoin lukijoilta on tuhottoman vaikea saada palautetta yhtään mistään. Ihmiset harvoin reagoivat tykkäämiinsä asioihin samalla innolla kuin niihin asioihin, jotka ärsyttävät.

Tuollainen palautekulttuuri tuntuu olevan vallalla lähinnä Tumblrin kaltaisissa paikoissa, joissa kuuluisat (fanart)piirtäjät ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa faniensa kanssa. Mutta sarjakuvaan tämä ei tunnu ulottuvan, ainakaan mangaympyröiden ulkopuolella. (En tiedä mikä tilanne on siellä.) Mutta onhan se niinkin, että kun tosissaan piirtää, ei aina ole aikaa vastata jokaiselle - vaikka kuinka haluaisi.

Tällaiset tulkintatilanteet ovat hankalia, kun osa näkee asiat yhdellä ja toiset toisella tavalla. Ilmeisesti ongelma on se, että sarjakuvan voi tulkita joksikin muuksi kuin parodiaksi, koska se ei tarpeeksi selkeästi tuo esiin sitä että kyseessä on parodia, eikä tekijöiden omat mielipiteet maailmasta? Tämähän on ollut klassinen ongelma kautta aikojen.

Vertailun vuoksi jonkun nuorille tytöille suunnatun romanssisarjan voi nähdä esimerkiksi niin, että "tässä nyt kerrotaan lukijoille läheisistä asioista, ja sitten tulee ihana poika joka pelastaa pulasta ja tässä nyt toteutetaan fantasia jonka mukana elämästään epävarma lukija voi elää..." Tai sitten niin, että "tässä taas vahvistetaan stereotypioita että tytöt ovat heikkoja ja eivät pärjää missään ilman (miehen) tukea." Kaikkeahan voi aina tulkita miten tahtoo. Niinku jotkut fundamentalistiuskovaiset näkevät pikkuponeissa ja Disneyn piirretyissä kaikkea perverssiä ja saatanallista. Tai toisaalta voi olla sokea sille, miten muut jonkun asian kokevat.

[Emppu]

Kun tilanne ei välttämättä ole se, että lukijoiden pitäisi reagoida, vaan tekijällä on se pallo sen suhteen, millaista linjausta vetää. Yleisestihän on tiedossa, miten yhä vähemmän ja vähemmän kommentoidaan mm. blogeihin, mutta se ei tarkoita, että tekijän pitäisi passivoitua. Onhan Tumblr-ADHD-spämmäily oma asiansa, mutta suurin osa hyvistä nettisarjakuvien tekijöistä osaa jollain tavalla suoltaa jotain hyödyllistä. Spike Trotmannin aivopierut kerronnasta Google Plussassa, Evan Dahmin pohdiskelut maailmojen rakentamisista, Jason Brubakerin bisnesasenne, Aaron Diazin pohdiskeluja töittensä kautta, jada jada jada. Eikä se tarkoita, että pitäisi olla oikeassa, jos osaa esittää ideansa tai mielipiteensä diplomaattisesti, se kyllä luo keskustelua ja näkyvyyttä skenessä.

[tuipal]

Olen ennenkin kritisoinut suomalaisia tekijöitä, etteivät he halua netin ihmemaailmassa suoranaisesti kommunikoida yleisönsä kanssa.

Kävin juuri pikaisesti laskemassa ja minun suomenkielisessä (sarja)kuvablogissani kommentoi 0,04 % kävijöistä. Niistäkin yli puolet on sellaisia, että he tuntevat minut. Eli jos blogissani käydään yli kaksituhatta kertaa, eri osoitteesta, niin yksi kommentoi ja hänkin on todennäköisesti tuttu.
 

[Emppu]

No kun se käyttäjäinteraktio ei tarkoita vain kommentoimista, vaan myös sitä, että sarjakuvia jaetaan eteenpäin. Facebookit, Twitterit, pikaviestimet, jadajada, se on kuitenkin aktiivisuutta puhtaimmillaan. Se, että ylenkatsotaan se, että monet jakavat sarjakuvia eteenpäin myös senkin perusteella, kuka sen on tehnyt kuin välttämättä ihan juuri sen sisältönsä takia, on vain typerää. Se on kuitenkin yksi perustavanlaatuinen ilmiö, miksi sarjakuvablogeja edes voi tiedostaa skenen ulkopuolella.