Eli sarjakuvapiirtäjät eivät pääsääntöisesti piirrä koska haluavat rahaa, vaan koska haluavat piirtää. Kustantamoilla on siis varaa valita.
Ja sun mielestä se on ihan jees? Onko teos itsessään päämäärä vai sillä eläminen? Minusta tehdystä työstä pitää saada palkka riippumatta siitä mikä on työhön ryhtymisen motivaatio. Tämä on se vanha ongelma mihin aina törmätään: koska taiteilija on kutsumusammatissa ei hänelle tarvitse maksaa palkkaa.
Toiseksi albumin pitää myydä aika paljon, jotta se tuottaisi kustantajalle voittoa. Ymmärtääkseni kirja-alalla aika monet kirjat tuottavat tappiota ja muutamilla suurmenestyksillä kustantamot tekevät voittonsa ja julkaisevat muita kirjoja.
Päinvastoin. Isoilla ja keskisuurilla kustantamoilla on kirjoille valmiit reitit. Ensin kirjakauppaan ja sitten kirja-aleen (jota varten usein otetaan ylisuuria- tai erikoispainoksia), siitä divareihin yms alekirjakauppoihin. Alemyynnista ei makseta tekijälle joten painokulut kuittaantuu sillä. Voittoa ei välttämättä tule mutta omat saadaan aina pois. Pienkustantamot toimivat sun esimerkin tapaan.
Käännösmateriaalin kohdalla tehdään myös niin, että jos teosta ei myydä tarpeeksi ennakkoon, julkaisua siirretään sopivampaan ajankohtaan tai se perutaan kokonaan. Seuratkaapa keskisuurten sarjakuvakustantajien listoja.
Jos voitonjakomalli muuttuisi 50-50:ksi, kustantamot ottaisivat myös pienempiä riskejä eli käytännössä panostaisivat entistä enemmän vain varmoihin kortteihin kuten Aku-pokkareihin ja Ilkkaremeksiin. Ja entistä vähemmän uskaltaisivat julkaista uusia tekijöitä tai kirjoja/albumeja, joiden kaupallista menestystä epäillään.
Mikä olisi hyvä, sillä kukaan ei ole Ilkka Remes syntyissään vaan tarvitaan kustannustoimittajaa. Kustantajat ottavat listoilleen nuoria, räväköitä kirjailijoita mutta teoksia ei toimiteta eikä markkinoida. Kokeillaan vaan josko teoksesta tulisi hitti, jos ei muuten niin oikeussalin tai kirjailijan pärstän kautta. Jos hittiä ei tule, toista teosta ei kustanneta.
Hyvän kotimaisen sarjakuvan leviämisen este ei ole manga, vaan kirjakauppatuotteiden nimikkeiden määrä. Jos teosten määrän sijasta keskityttäisiin toimittamiseen ja laatuun, yhä useammalla taiteilijalla olisi mahdollisuus kasvaa tekijänä ja elää teoksillaan. Nyt kaikki hukkuu toistensa tuottaman paperisaasteen alle.
Vasta hyvin menestynyt piirtäjä/kirjailija voi vaatia itselleen parempaa sopimusta. Ainoa mahdollisuus tilanteen muuttamiseksi näen oman kustantamon perustamisen.
Luutuneet asenteet eivät muuta rakenteita. Oman kustantamon perustaminen ei ole ainoa vaihtoehto, joskin hyvä sellainen. Sen ongelmana vain on Kirjavälitys ja Suomalainen kirjakauppa, jotka on suorassa kytkyssä isojen kustantamojen kanssa. Pienkustantaja ei pysty antamaan niiden vaatimia alennuksia joten hyllymyynnissä teosten hinnat kohoavat mahdottomiksi.
Sopimuksissa ei myöskään ole tekijällä irtisanomissuojaa. Tekijä tekee uransa alussa huonon sopimuksen pienellä prosentilla, teos myy hyvin ja kustantaja ottaa siitä aina uusia painoksia. Tekijä ei saa vanhoista teoksista yhtään enempää vaikka kuinka olisi hittitekijä. Tätä eräskin kotimainen hittikirjailija kiroili. Siksi sopimukset pitäisi pystyä irtisanomaan ja niissä pitäisi olla painosten mukaan nouseva prosentti.
Pienkustantajien pitäisi kehittää kokonaan uusi jakelukanava jolla sekä Kirjavälitys että Suomalainen kirjakauppa pystyttäisiin kiertämään mutta silti saataisiin teokset leviämään laajalti.
