Tuleeko sarjiksilla toimeen?

[sebastian]

Ja ottaako isot ja keskisuuret kustantajat riskejä? Ei ota. Ketju on suunniteltu painokoneesta divarin alelaariin saakka, se on itse asiassa trusti, eli yhtiöllä on kaikki tuotannon osat hallussaan.

Mitä sitten noiden kustantajien pitäisi tehdä eri tavalla? Minua otti aluksi pattiin kustantajien konservatiivisuus, "ei kukaan osta sarjakuvia, emme usko että tuota voi myydä niin paljon", mutta toisaalta heidän täytyy pitää firmansa voitollisena ja varovaisuus on ihan ymmärrettävää. Ei heillä ole mikään velvollisuus edistää sarjakuvien myyntiä. Jos itse on sitä mieltä, että osaa myydä sarjakuvia paremmin kuin he, voi julkaista sarjakuvia itse - niin minä päätin tehdä.

Seuraavat kohdat ovat minusta varsinaiset ongelmat, ei apurahojen niukkuus tai olemassaolevien kustantamojen nuiva suhtautuminen sarjakuviin:
1) Kaupalliset mediayhtiöt ovat yhä isompia ja taloudelliset intressit ohjaavat mielestäni yhä enemmän heidän kulttuuriuutisointia ja arvosteluja, joten näkyvyyttä on vaikea saada ilman tuntuvaa markkinointibudjettia ja suhteita.
2) Minun kannaltani, jakelu Ruotsissa (sarjakuvani ovat ruotsinkieliset) on hyvin keskitettyä eikä suosi pienkustantajia, suorastaan välttää meitä.

Pienemmät lehdet ja YLE suhtautuvat taas kokemukseni mukaan hyvin suopeasti kulttuuri- ja taidealan pientoimijoihin. YLE:ltä toivoisin tosin entistä enemmän ohjelmia kulttuurin marginaali-ilmiöistä, joihin esimerkiksi iso osa sarjakuvatekijöistä kuuluu. Laajat kaupalliset ilmiöt saavat huomiota joka tapauksessa.

[keijoahlqvist]

Maaseudun Tulevaisuus 14.2.2007 (Tilojen talous heikentynyt lisää -artikkeli etusivulla):
"Viljelijäperhe ansaitsee keskimäärin 1250 euroa kuukaudessa, palkansaajien kuukausiansiot ovat keskimäärin noin 2500 euroa. Tuntipalkoiksi muutettuna ero vieläkin huimempi. Viljelijän tuntipalkka oli viime vuonna arviolta kaksi euroa. Yksityisellä sektorilla palkansaajien tuntiansio oli yli 12 euroa vuonna 2005."

En usko että noin räikeä soopa on eduksi viljelijöiden äänenkannattajalle. Siihen provosoituvan on helppo vastata, että jyväjemmari tekee tulonsa eteen  kaksi viikkoa vuodessa töitä eikä maksa veroja.

[ARock]

Tarvittaisiinko "sarjakuvasäätiö"?

...

Miksipä ei - ei ollenkaan paha. Vaikkei sitten varmasti jokaikinen sarjiksenvääntäjä siitä elantoaan saisikaan, niin jo pelkästään arvostuksen eleenä jotakin laajempaa huomiota soisi alalle. Samoin kun käytännössä minimaalisilla verotuksen muutoksilla pyritään ohjailemaan kansan kulutusta, niin tuokin voisi vähintään sillä tavoin toimia.

Mutta ennen kaikkea tarvittaisiin varmasti monen täälläkin kuuluttamaa alan vimmaista "markkinointia" joka suuntaan. Ja toiseksi tarvittaisiin valtionjohtoon hlöitä, jotka olisivat kulttuurisuuntautuneita / joilla olisi jotakin alan osaamista...

Asialla on kyllä varmasti laajaa merkitystä, sillä kuten ainakin yksi tuntemani lehden toimituksen johdosssa oleva on sanonut: "Jos lehdestä ei muuta lueta, niin sitten ainakin sarjis".

[Timo Ronkainen]

Tuo on kiinni sekä kirjoittajan että piirtäjän tyylistä.

Toki tuon voi piirtää tikku-ukkoina. Mutta sitten pitää olla tekstilaatikko jossa lukee "Argentiinalainen tatuoitu  asepukuinen eversti käveli täpötäyteen Pariisin Savoyhin ja kohotti Luger-pistoolinsa." 

Kirjailijat joutuvat leventämään leipäänsä kirjoittamalla kolumneja ja muuta toimituksellista tekstiä lehtiin yms. koska heidän kirjansa eivät tuota kylliksi rahaa ruokaan. Strippi- tai yhden sivun sarjakuvaa voisin verrata lehden kolumniin. Kovin moni strippisarjakuvantekijä ei jaksa tehdä alpparia sen lisäksi, että pitää olla hauska 360 kertaa vuodessa. (Juban uusin Minerva-alppari, joo... mutta millonkas tekijältä tuli aiempi ei-V&W-kokooma-alpumi? EDIT: no joo, työn sankari P. Hiltunen jaksaa väsätä rahaa tuovaa Väinämöistä ja sen ohella oikeita suoraan albumeiksi suunniteltuja albumeita).
Tosin se kirjailija saa kolumnistaan yleensä paljon enemmän kuin sarjakuvapiirtäjä saman tilan vievästä sarjakuvasivustaan - joka on usein kuitenkin se päätyö.
Toinen käytti kolumniinsa näppiksen naputtelua tunnin ehkä? Sarjakuvapiirtäjä istui pöytänsä ääressä 16-20 tuntia. Molemmista poistettu ideointiin käytetty aika, koska sitä ideointia voi tehdä vaikka pytyllä istuissaan, tai kaupan kassajonossa. Kaupan kassana ollessaan ei voi ideoida, voi tulla väärä luku kuittiin.
"Voisitsä jo ottaa nää rahat mun ostoksista?" - "Oota ny hetki, kun kirjoitan tän mun kässäri-idiksen muistiin, mihisse vihkko nyt tuli". 

Timo

[Antti Vainio]

Muistelen lukeneeni jostain että manner-Euroopassa palkkiot jaetaan niin että 1/3 kakusta on käsikirjoittajalle ja 2/3 piirtäjälle, olisiko jollain parempaa kuin tämä mutu-tieto?
Kyllähän piirtäjä joutuu yhden sivun eteen tekemään enemmän töitä kuin kirjoittaja vaikka olisi kuinka anaalisen tarkasti kuvaileva senttari  tahansa joten toi kuulostaisi mahdolliselta

[rama]

2) Minun kannaltani, jakelu Ruotsissa (sarjakuvani ovat ruotsinkieliset) on hyvin keskitettyä eikä suosi pienkustantajia, suorastaan välttää meitä.

Ruotsissa jakelu on lähes täydellisesti Bonnierin käsissä.

Käsitinkö oikein että kustannat itse? Kannattaisi varmaankin hankkiutua sellaisen suomalaiskustantajan listoille jolla on yhteistyökumppani Ruotsissa. Esm WSOY tekee muistaakseni yhteistyötä juuri Bonnierin kanssa.

[tertsi]

Antti:
Ainakin Franquin-Jijé: Createur de la bande dessinée-kirjassa on samanlainen tieto tuosta tulonjakamisperiaatteesta.

Tillieux otti Natashoista vielä vähemmän

[Anssi Rauhala]

... Ja kaikki joilla on alle 60 tunnin työviikko ei tarvi tulla neuvomaan miten, missä tai koska mun pitäisi töitäni tehdä.

Asiaa!

Muistelen lukeneeni jostain että ... ... 1/3 kakusta on käsikirjoittajalle ja 2/3 piirtäjälle, olisiko jollain parempaa kuin tämä mutu-tieto?

Se lienee aika tavallinen jako, minkä takia kirjoittajat mieluusti tekevätkin kässäreitä useammille eri piirtäjille. Vaikkapa, öö, Lewis Trondheim...

Käsittääkseni siinä ollaan jokseenkin aina henkilötasolla tehtävien sopimusten varassa. Joku kirjoittaja, jolla ei ole niin rahasta kiinni, on tosiaan saattanut joskus huolia  vähemmänkin, kuten Tertsin mainitsema Tillieux (20%!!) ja Peyo (25%). Mutta he olivatkin jo luoneet asemansa maailmassa. Rauha heidän muistolleen.

Ei maars, pitää kai lähteä tästä takaisin töihin.

[sebastian]

Käsitinkö oikein että kustannat itse? Kannattaisi varmaankin hankkiutua sellaisen suomalaiskustantajan listoille jolla on yhteistyökumppani Ruotsissa. Esm WSOY tekee muistaakseni yhteistyötä juuri Bonnierin kanssa.

Jes, kustannamme itse vaimon kanssa. On ehkä jakelija, eivät ole vielä varmistaneet mutta viimeisten tietojen mukaan näyttää hyvältä. Saas nähdä!

[Markku Myllymäki]

Gmurf vaan kaikille.

Irtopaloja trollaamaan lisää keskustelua:

Vedottiin onneen. Hyvä. Jos ostat arvan, voit voittaa. Jos ostat sata, voittomahdollisuustesi satakertaistuu. Jos oletetaan, että sarjakuvan piirtämisellä menestyminen toimii samoin, kannattaisi varmaan hukuttaa kustantajat yritelmiin. 

Ramalle: Ei kaikki Nokialla ole matemaatikkoja, tiesitkö, että Nokialla on runsaasti ihmisiä joiden murheena on esim. muotoilu, julkaisujen taitto tai grafiikka/visualisointi? Isopalkkaisiakin, jotkut. Eli taiteella (noh, väljästi määriteltynä) voi rahastaa melkein missä vaan.

Realistinen sarjakuva myy aivan hyvin. Täytyy vaan olla maailman paras. (Keskustelussa oli realismi vs. yksinkertaistettu strippityyli.) Se on vähän paljon vaadittu, tietenkin. Mutta joillakin teistä on ainakin potentiaalia.

Nyt menen katsomaan saanko Supreme Commanderin ahdettua koneeseeni. Jos onnistuu, voipi olla että vapaa-aika on taas kuukausiksi mennyttä, unenpuute hälyttävissä lukemissa ja avioliitto ritisee liitoksistaan.

[JanneT]

Realistinen sarjakuva myy aivan hyvin. Täytyy vaan olla maailman paras. (Keskustelussa oli realismi vs. yksinkertaistettu strippityyli.) Se on vähän paljon vaadittu, tietenkin. Mutta joillakin teistä on ainakin potentiaalia.

Hyvä pointti. Vaikka hyvän pallonenäisen strippijäljen tekeminenkin on taitolaji niin kyllä se vaan niin on että on helpompi tehdä ammattimaisen näköisiä palluroita kuin korkeatasoista ja kriittisemmänkin katseen kestävää ööh... sarjakuvarealismia. Pelkistetyn jäljen tekijää ei tule välttämättä heti verrattua Franquiniin, mutta realismin hallitakseen välttävästi pitäisi olla vähintään Byrne. Eikä siitä kait voi ketään syyttää, ihminen vain on niin mutkikas ja me nähdään toisiamme aivan liikaa, silmä oppii kriittiseksi.

"Ai se Hiltusen Väinämöinen? Joo! Sehän oli oikein ammattimaisen näköistäkin!"

"Ihan OK toi Hiltusen Praedorin jälki, mutta kyllä Frank Miller piirtää hienommat polvilumpiot."

Ehkä realistisen lammassarjakuvan tekijältä ei vaadittaisi yhtä paljoa. Ellei kohderyhmänä ole karjatilalliset.

[JJ Naas]

Hyvä pointti. Vaikka hyvän pallonenäisen strippijäljen tekeminenkin on taitolaji niin kyllä se vaan niin on että on helpompi tehdä ammattimaisen näköisiä palluroita kuin korkeatasoista ja kriittisemmänkin katseen kestävää ööh... sarjakuvarealismia.

Totta. Realistinen tyyli tuo säälimättä esiin kaikki piirrustustekniset heikkoudet ja anatomian tuntemuksessa olevat puutteet. Pelkistetyllä tyylillä piirtäessä omia heikkouksiaan on helpompi vältellä ja piilottaa.

[Antti Vainio]

Luin juuri muksulle  ääneen yhden Leppäsen piirtämän Mustanaamion ja se on kyllä teknisesti aivan loistava kaveri. Mutta kun näitä pakon sanelemana joutuu aika usein lukemaan niin alkaa kyrsiä se että a) kaikkien naamat on aina samannäköisiä ja b) ne tarinat on päivän muotitermiä käyttäen todella puuduttavan geneerisiä. On aina mukavaa jos poika on sillä tuulella että se haluaa kuulla mieluummin jonkun Mustiksessa  olevan Tom Strongin. "Emme ole palomiehiä vaan teknokonnia!"

edit. Rupesin tuota geneeristä miettimään, wikipedia antaa vihjeen  Generic mood, a grammatical mood used to make generalized statements like Snow is white.

Tuohon törmää silloin tällöin, yleensä se on halveksiva ilmaus joka tarkoittaa yksilöllisen ja omaperäisen vastakohtaa

[Timo Kähkönen]

Vedottiin onneen. Hyvä. Jos ostat arvan, voit voittaa. Jos ostat sata, voittomahdollisuustesi satakertaistuu. Jos oletetaan, että sarjakuvan piirtämisellä menestyminen toimii samoin, kannattaisi varmaan hukuttaa kustantajat yritelmiin. 

Ehkäpä tuolla onnella tarkoitetaan pikemminkin sitä, että rahakirstun päällä istuva sattuu ottamaan yhteyttä juuri sinuun ja pyytämään sarjakuvaa. Miksi juuri sinuun? Olet tehnyt hyviä sarjakuvia, niitä on julkaistu eri foorumeilla, olet tunnettu. Todennäköisyys saada hyvä kauppa on sitä suurempi mitä parempi ja tunnetumpi tekijä on. Kyllähän tässä voi auttaa hukuttaminenkin, sillähän Wattersonkin sai sen tärkeän kaupan.

Realistinen sarjakuva myy aivan hyvin. Täytyy vaan olla maailman paras. (Keskustelussa oli realismi vs. yksinkertaistettu strippityyli.) Se on vähän paljon vaadittu, tietenkin. Mutta joillakin teistä on ainakin potentiaalia.

Jos verrataan myydyimmän realistisen sarjakuvan myyntiä myydyimmän pallonenäsarjan myyntiin, olen lähes 100% varma, että pallonenän myynti voittaa. Tai ainakin, jos otetaan useampi sarja mukaan vertailuun. Ainakin Suomessa.

[Doc Lomapäivä]

Mitä sitten noiden kustantajien pitäisi tehdä eri tavalla?

Tarjotut sopimukset antavat tekijälle voitosta 15 % ja kustantaja saa 85 %. Eikö sen pitäisi olla 50/50 kun kyse on puhtaasta voitosta? Jotkut tekijät saa enemmän, mutta parhaimmillaankin voitto jaetaan 30/70. Menestyneet huippukirjailijat saa voittonsa teoksen ovh:sta, mutta se ei koske sarjakuvantekijöitä paitsi Mauri Kunnasta. Tuskin edes Jubaa. Pidän tästä asiasta meteliä koska muutosta ei tapahdu jos kukaan ei vaadi sitä.

1) Kaupalliset mediayhtiöt ovat yhä isompia ja taloudelliset intressit ohjaavat mielestäni yhä enemmän heidän kulttuuriuutisointia ja arvosteluja, joten näkyvyyttä on vaikea saada ilman tuntuvaa markkinointibudjettia ja suhteita.

Ikävän totta. Arvostelujakin ajetaan alas, niistä yritetään vääntää yhä enemmän mainoksia. Ällöttävin piirre on jutuiksi naamioidut mainokset. Tampereella ilmestyy 3 viikottaista "mainosjuttu"-ilmaisjakelulehteä.

YLE:ltä toivoisin tosin entistä enemmän ohjelmia kulttuurin marginaali-ilmiöistä, joihin esimerkiksi iso osa sarjakuvatekijöistä kuuluu.

Niin minäkin toivoisin. Pitäisi alkaa kehitellä konseptia. Tunnen tuottajia, suunnitelman kanssa olisi helppo kävellä TV2:een. Ideoita?

Muistelen lukeneeni jostain että manner-Euroopassa palkkiot jaetaan niin että 1/3 kakusta on käsikirjoittajalle ja 2/3 piirtäjälle, olisiko jollain parempaa kuin tämä mutu-tieto?
Kyllähän piirtäjä joutuu yhden sivun eteen tekemään enemmän töitä kuin kirjoittaja vaikka olisi kuinka anaalisen tarkasti kuvaileva senttari tahansa joten toi kuulostaisi mahdolliselta

Kirjoittajan ja piirtäjän työmäärä riippuu ihan tehdystä työstä. Teos saattaa vaatia kirjoittajalta todella paljon taustatyötä kun taas piirtäjä toteuttaa jutun tikku-ukoilla. Jakoprosentti voi olla jopa 40-60 tai 50-50 jos käsikirjoittaja tekee tarkat kuvakäsikset ja hoitaa markkinoinnin.

Vedottiin onneen. Hyvä. Jos ostat arvan, voit voittaa. Jos ostat sata, voittomahdollisuustesi satakertaistuu.

Jos heität nopalla 1,2,3,4 ja 5, onko seuraava 6?