Tuleeko sarjiksilla toimeen?

[Timo Kähkönen]

Ihmiset jotka uskovat menestyvänsä ovat juuri sitä kansanosaa jotka tekevät kolisevan konkurssin.

Tai tekevät isoja voittoja. Mutta ne jotka eivät usko menestyvänsä, eivät myöskään tee isoja voittoja, mutta eivät myöskään kolisevaa konkurssia.

[Veli Loponen]

Ulkomaille tekemisen hyvistä puolista sen verran, että sieltä löytyy enemmän mahdollisuuksia ja monessa maassa sarjakuvan tekeminen (jopa realistisen seikkailusarjan)  on kannattavaa päätyönä, mikä Suomessa on jo vähän hankalampaa.
Toki ulkomaille oman idean myyminen on vaikeampaa kuin kotimaahan ja muutenkin kilpailua on enemmän (tai ainakin tarpeeksi suhteutettuna työmahdollisuuksiin). Ulkomainen kustantaja ei siis välttämättä ole taivas, mutta voi olla parempi kuin kotimainen.

[roju]

Ulkomaille tekemisen hyvistä puolista sen verran, että sieltä löytyy enemmän mahdollisuuksia ja monessa maassa sarjakuvan tekeminen (jopa realistisen seikkailusarjan)  on kannattavaa päätyönä, mikä Suomessa on jo vähän hankalampaa.

Totta. Jos alkaa ranskalaiseksi (=opettelee suurinpiirtein kielen ja asuu paikan päällä, mieluiten Angoulemessa - siellä on oikein pitkäaikainen taiteilijaresidenssi tätä varten!), voi ihan hyvin päästä ison kustantamon palkolliseksi, esim. värittäjäksi. Niillä liksoilla kyllä ihan elää. Siellä on sitäpaitsi vähän halvempaa ja halvemmat verot kuin Suomessa.

Säästöillä kyllä pitää elää alussa arvaamaton aika ja sen lisäksi tarvitsee lahjoja ja tuuria ja suhteidenluomiskykyä.

Mutta tylsähköä hommaahan semmoinen värittäminen on (minusta), ja perhe ja ystävät kaukana. Ehkä parin vuoden päästä, kun kontaktit olisi luotu,  voisi palata Suomeen. Ja onhan noita ankkapiirtäjiäkin.

[JanneT]

Yhdysvaltalaiset suuret syndikaatit hyväksyvät vuosittain noin puoli promillea vastaanottamistaan sarjakuvista jakeluun. Lähetetyiltä töiltä odotetaan myös virheetöntä kieltä - en tiedä, löytyykö joukosta ainoatakaan ei-amerikkalaista sarjakuvantekijää. Mahdollisuus saada itsensä lyötyä sinne läpi ei siis ole juurikaan nollaa suurempi.

Mutta jos poltteet maailmanmarkkinoille ovat suuret niin eipä se näytekappaleiden postittaminen tietysti kauhean suuri vaiva ole.

Kyllä Timppa minusta oikeassa on. Jos ei yritä, ei mitään taatusti tapahdukaan. Konkurssipelko ei ole minusta sarjakuvantekijän suurin painajainen, ei se muste niin kallista ole. Mutta tuotteen sekä sen markkinointisuunnitelman täytyy olla kyllä pirun hyvä.

Säästöillä kyllä pitää elää alussa arvaamaton aika ja sen lisäksi tarvitsee lahjoja ja tuuria ja suhteidenluomiskykyä.

Mutta tylsähköä hommaahan semmoinen värittäminen on (minusta), ja perhe ja ystävät kaukana. Ehkä parin vuoden päästä, kun kontaktit olisi luotu, voisi palata Suomeen. Ja onhan noita ankkapiirtäjiäkin.

Suhteet ovat kyllä todella tärkeitä. Senhän myös Ville Ranta & kumppanit ovat tajunneet ja tulosta on alkanut syntyä. Tämä ei poista sitä, etteivätkö tekijöiden albumit olisi erinomaisia. Mutta jokaista löydettyä lahjakkuutta kohden löytynee ziljoona lahjakasta tekijää ja teosta, jotka eivät koskaan lyö itseään läpi kun eivät osaa muodikkaasti ilmaistuna verkostoitua/markkinoida itseään. Tai onni ei vain ole ollut myötäinen.

Omakohtaisen kokemuksen kautta voisin sanoa että Aku Ankan tekijäksi pääseminen ei kyllä  ole mahdottoman hankalaa - ainakin se lienee huomattavasti helpompaa kuin albumilla läpilyöminen Ranskassa tai strippisarjakuvan tekijäksi pääseminen suurille kansainvälisille markkinoille. Mutta ei siinä vielä rikastumaan pääse - tekijöitä on huomattavasti enemmän kuin julkaisutilaa lehdissä. Käytännössä tarinoita ei siis voida ostaa suurimmalta osalta tekijöitä riittävästi, että he pystyisivät elättämään sillä itsensä.

[roju]

Yhdysvaltalaiset suuret syndikaatit hyväksyvät vuosittain noin puoli promillea vastaanottamistaan sarjakuvista jakeluun.

Japanissa ja Ranskassa on suuremmat markkinat. Japani voi olla kyllä vielä tuota USA:kin vaikeampi markkina. Tiedä sitten jos erottautuisi jotenkin.

[Timo Kähkönen]

Ja arvoisat piirtäjät tai piirtäjiksi aikovat, tämä kannattaa aina muistaa, kun sarjakuvan teko tuntuu vaikealta/hitaalta/pessimismi iskee tms:

Sarjakuva on tuote, jossa samaa työtä (sen käyttöoikeutta) on mahdollista myydä yhä uudelleen ja uudelleen. Varsinkin sanomalehtikentällä. Jos tuote on hyvä, sitä on mahdollista myydä myös ulkomaille. Ja tehdä siitä albumeita.

Työn laatuun kannattaa siis panostaa!

(Jos olet marketin kassalla, et saa kuin sen kk-palkan, eikä ole toivoakaan saada mitään muuta.)

[Hazart]

Japani voi olla kyllä vielä tuota USA:kin vaikeampi markkina. Tiedä sitten jos erottautuisi jotenkin.

Jos tekis mangaa, kun se on muodis...

 

[villeranta]

Jaa nyt te sitten puhutte, että millaista sarjakuvaa sitä alkais tekemään, että pääsis liksoille. Että millaisella kynällä, millainen tarina, kuinka pitkää, millainen ruutujako, millaiset värit... Kun oikeat löytää, niin rahantuloa ei voi estää! Paras perustaa se yritys heti, niin saa sitten pitää suuremman osan niistä mahtavista tuloista, joita alkaa kohta virrata.

Eikö olisi kivempaa mennä johonkin sellaiseen työpaikkaan, joka on oikeasti olemassa?

Mä rakastan veroja. Oli ihanaa, kun sain ison tekijänpalkkion Ranskasta ja sain korvata tälle yhteiskunnalle pienen osan siitä, millä se on pitänyt mua ja mun perhettä elossa vuodesta 2002, kun rupesin taiteilijaksi.

Vielä ihanampaa oli tietysti sitten, kun ne rahat oli käytetty, ja seuraava kaupallinen albumi torjuttiin. Asumistuki 199 e/kk
lastenhoidontuki lisineen 420 e/kk ja niin edelleen...

Ei haittaa, vaikken saa vähentää hankkimaan "tarpeellisia" tavaroita verotuksessa. Ei ne vähennykset sitä paitsi kovin autuaaksi tee, jos rahat menee ruokaan.

Eläköön hyvinvointivaltio!

[JanneT]

Eikö olisi kivempaa mennä johonkin sellaiseen työpaikkaan, joka on oikeasti olemassa?

Turha puhua mistään todellisesta sarjakuvantekijöille. Piirrä kato suuremmat silmät siihen sun alppariin ja suuntaa Japaniin. Siellähän ne suuret markkinat kuulema oli.

[Doc Lomapäivä]

Jaa nyt te sitten puhutte, että millaista sarjakuvaa sitä alkais tekemään, että pääsis liksoille. Että millaisella kynällä, millainen tarina, kuinka pitkää, millainen ruutujako, millaiset värit... Kun oikeat löytää, niin rahantuloa ei voi estää! Paras perustaa se yritys heti, niin saa sitten pitää suuremman osan niistä mahtavista tuloista, joita alkaa kohta virrata.

    (Laittaisin toisenkin jos ei Kvaakin netiketti kieltäisi.)

Kyl määki veroi rakastan. Näillä tuloilla ei ole päässyt syntymään riitaa verokarhun kans. Kirjastoa tai sen tarjoamia ilmashyödykkeitä käytän päivittäin joten ei passaa valittaa. Ei vaikka yhteiskunta kerran jättikin mut vuodeksi rahatta. Hyvinvointivaltio on pelkkä ohut kuori.

Sitä minä en käsitä että sarjakuvantekijöiden pitää ensin tehdä näytteet ja katsoa sitten myykö se. Elokuvapuolella kukaan ei pistä rikkaa ristiin ennen kuin rahat on kourassa. Siellä puhutaan aina ensisijaisesti palkkioista, ja vasta sitten töiden aloittamisesta. Miksei sarjakuvamaailmassa ole näin?

[sebastian]

Asiaa sivuten: löysin tietoa siitä, mitä eräs ruotsalainen sarjakuvapiirtäjä sai syndikaatin kautta. Euroissa suunnilleen 2€/strippi.

Jos yksi vuosi on 24*12 strippiä = 288 strippiä, syndikaatin kautta myyty sarjakuva tuottaa vuosittain 576 euroa. Päästäkseen 25000 euron vuosituloihin, strippiä pitää julkaista yli 40 lehdessä.

Repikää siitä huumoria, kun suunnittelette äveriästä sarjakuvapiirtäjäuraanne. :-)

Sebastian

[JanneT]

(Laittaisin toisenkin jos ei Kvaakin netiketti kieltäisi.)
Sitä minä en käsitä että sarjakuvantekijöiden pitää ensin tehdä näytteet ja katsoa sitten myykö se. Elokuvapuolella kukaan ei pistä rikkaa ristiin ennen kuin rahat on kourassa. Siellä puhutaan aina ensisijaisesti palkkioista, ja vasta sitten töiden aloittamisesta. Miksei sarjakuvamaailmassa ole näin?

Hyvä pointti. Täytyypä kokeilla!

-Helsingin Sanomien kulttuuritoimitus, Eeva Lepistö puhelimessa.
-Janne täällä moro! Kuule ostatteko multa sunnuntaisarjiksen jos teen siitä tosi hyvän?
-Hmmm onko sulla mitään näytteitä...?
-Näytteitä?? Minullako?! Hah, älä naurata! Rikkaakaan en pistä ristiin ennenkuin on rahat kourassa! Haloo..?

[J. Suominen]

Elokuvapuolella kukaan ei pistä rikkaa ristiin ennen kuin rahat on kourassa. Siellä puhutaan aina ensisijaisesti palkkioista, ja vasta sitten töiden aloittamisesta. Miksei sarjakuvamaailmassa ole näin?

Njaa, että käsikirjoittaja saa idean vasta sen jälkeen kun tilillä kilisee?

[sebastian]

Sitä minä en käsitä että sarjakuvantekijöiden pitää ensin tehdä näytteet ja katsoa sitten myykö se. Elokuvapuolella kukaan ei pistä rikkaa ristiin ennen kuin rahat on kourassa. Siellä puhutaan aina ensisijaisesti palkkioista, ja vasta sitten töiden aloittamisesta.

Hmm, kenen palkkioista siellä puhutaan? Kannattaa muistaa, että elokuva-alalla uudet tulokkaat tekevät paljon työtä ilmaiseksi, kun kilpailu on niin kova.

Rahoituksen saaminen on kovaa työtä elokuva-alallakin eikä kukaan kiellä toimimasta samalla lailla sarjakuva-albumin kanssa. Sarjakuva-albumin tuotto-odotukset ovat vain niin pienet verrattuna elokuva-alaan, että rahoittaminen etukäteen kannattaa tosi harvoin. Jos vuoden verran rahoittaa yhden käsikirjoittajan ja yhden piirtäjän työt, niin se maksaa jo 40,000€. Lisää tähän markkinointikulut, painokulut, jakelu ja kustantajan hallinnolliset työt albumiin liittyen, niin albumia pitäisi myydä ainakin 10,000 kpl jotta puhuttaisiin kannattavasta liiketoiminnasta. Ja silloin piirtäjä ja käsikirjoittaja ovat jo palkkaansa saaneet ja vasta 10,000 kappaleen jälkeen alkaisi tulla provikkaa per myyty albumi.

Näin esimerkinomaisesti.

[Doc Lomapäivä]

Njaa, että käsikirjoittaja saa idean vasta sen jälkeen kun tilillä kilisee?

Ei kun käsikirjoittajaa ei vielä edes ole. Tuottaja on tehnyt puolen sivun synopsiksen ja nimennyt ohjaajan ja pari muuta työryhmäläistä, ja saa Elokuvasäätiöltä 50.000 euroa esittelyvideon tekemiseen jolla haetaan lisärahoitusta lopullisen projektin kasaamiseen.

Ja sitten elokuvalle pitäisi muka antaa lisätukea.

Edit: Janne T ja Sebastian, ei kustantajien ja lehtien tarvitse tekijää tukea, vaan apurahajärjestelmän. Kaikki samalle viivalle eikä elokuvalle noin isoa etua.

Sarjakuvat pitäisi pystyä sopimaan lehden kanssa niin, ettei sinne ensin lähetetä viittä valmista sivua jotka lehti piirrättää kokonaan uusiksi, vaan niin että sovitaan hinta ja kehitellään yhdessä hahmot ja sisältö.