Mitenköhän oli noiden toimittajien laita natsimiehityksen aikana. Olikohan heillä edes todellista mahdollisuutta kieltäytyä toimittajan hommista. Luulenpa, että natsit eivät suhtautuneet kovinkaan myönteisesti irtisanoutuviin toimittajiin, vaan pikemminkin päinvastoin.
Olivatko kaikki Le Soirin toimittajat natsimielisiä vai oliko osa heistä pakon edessä kyseisiä hommia tekeviä poloja?
Jutussa tosin mainittiin, että Hergellä olisi ollut mahdollisuus paeta Pariisiin, mutta hän ei tuota mahdollisuutta halunnut käyttää. Tosin olisivat ne natsit olleet Pariisissakin.
Jutussa on melko paljon puutteita, jollei suoranaisia virheitä.
Le Soir (volee) toimittajia ei tietääkseni ammuttu. Voin toki olla väärässäkin mutta selvisihän hengissä paitsi Hergé, niin myös Jacques van Melkebeke ja Raymond de Becker, joka sentään oli päätoimittaja. Becker tosin oli 1946 tuomittu kuolemaan, mutta tuomio muutettiin ensin elinkautiseksi ja sittemmin, 1951, hänet armahdettiin. Suunnilleen samakaltainen kohtalo oli Hergén kollegalla Paul Jaminilla.
Le Soir ei ymmärtääkseni ollut natsien johtama vaan Propaganda Abteilungin kontrollin ja sensuurin alainen, mutta belgien johtama "collabo" -lehti. Becker oli ennenkaikkea Rexisti, mutta kun Leon Degrelle liitti puolueen lähemmin natseihin, niin Becker erosi puolueen johtotehtävistä. Myöhemmin suhteet natseihin heikkenivät ja hän jätti myös Le Soirin 1943.
http://en.wikipedia.org/wiki/Raymond_de_Beckerhttp://fr.wikipedia.org/wiki/Raymond_De_BeckerHergé itseasiassa oli 1940 Ranskassa sotaa paossa muutaman kuukauden. Natsit lopettivat hänen vanhan lehtensä Le Petit Vingtièmen ja muistaakseni jo ennen miehitystä häntä oli houkuteltu Le Soiriin jossa hänellä oli entuudestaan tuttuja.
http://en.wikipedia.org/wiki/Herg%C3%A9 Edit: Tintti alkoi tammikuussa 1929, toinen maailmansota syyskuussa 1939, eli Hergé oli piirtänyt Tinttiä reilut 10 vuotta kun sota alkoi, ei 12 niinkuin Iltalehden jutussa kerrotaan...
