Hergéllä oli selvästikin ilmeisiä vaikeuksia (vai oliko se tietoista) tehdä näkyviä tai vahvoja naishahmoja tarinoihinsa, saati femme fataleja. Tintit ja V & T & J:t ovat kauttaaltaan vahvasti miehisiä maailmoja vaikkakin aika pitkälti sukupuolettomia. Isona poikkeuksena on La Bianca, mutta hän onkin vedetty hahmona ihan ääripäähän: nainen, jonka ympärillä koko maailman on pyörittävä (vrt. myös Peggy Alcazar). Muut naishahmot ovat lähinnä sivuosakoristuksia, kuten Tintin vuokraemäntä, romanityttö Miarka, Biancan kamarineiti Irma tai Veikon ja Teten äiti ”rouva Legrand”. Olisiko joku Mata Hari -hahmo jossain tarinassa vienyt liikaa tilaa ja vakavoittanut kerrontaa? Vastapainoisesti mieshahmot saattoivat esiintyä aika feminiinisesti, kuten Chang, insinööri Wolff tai joskus jopa Tuhatkauno, mutta en halua vetää liikaa linjoja homoseksuaalisuuden suuntaan.
Siis näin naistenpäivänä tuli mieleen…
