Minä taas käytän muun muassa sitä tekniikkaa, että tuon skannatun kuvan vektorigrafiikkaohjelmaan - en vektoroi tarkkaa bittikarttakuvaa, vaan pelkästään väritän vektoreilla.
Tämähän on se perinteinen koneväritystyyli, jota käytettiin ennen, ja käytetään edelleen jos koneesta ei löydy puhtia, kuten minulla.
Photarivärityksessä on se, että jos mielii todella säilyttää tarkat mustat, on koko kuva oltava vähintään se 300dpi, joka värillisenä aanelosena tarkoittaa... no, pirun isoa kuvaa pyöritettäväksi. Kun siihen lyödään kolme, neljä eri layeriä väritysvaiheessa, on minun ikivanha koneeni umpituubassa. Wacomikin hidastaa vielä toimintaa...
Usein kuitenkin teen niin, että vien vektoriväritetyn kuvan photariin erinäisiä säätöjä ja efektejä varten. Pitää vain olla hyvät hermot ja paljon kahvia, kun vanha masiina raksuttelee kuvan parissa.
Vielä vektoroinnista: sarjakuvasivun vektoroinnissa ei tosiaan ole juurikaan mieltä sillä sen minkä isolla vektorikuvalla ehkä voittaa levytilassa, häviää reilusti prossussa ja muistissa. Jos kuvaa pitää skaalailla, se pitää skannata vaan suuremmalla resoluutiolla. Pienissä kuvituskuvissa sen sijaan vektoroinnista on hyötyä, kun kuva on tällöin kevyempi pyörittää ja huomattavasti mukautuvampi esim. taitto-ohjelmien ym. kanssa.