Tietokone sarjakuvantekijän apuna?!

[jpan]

Korjaus edelliseen:
51megan EPS tiedostosta tuli 1.5 megan pdf tidosto Distillerillä pakattuna. Tarkistin juuri.

[Ossi Hiekkala]

Mikäli on kyse ihan mustavalkeasta viivakuvasta, sen saa todella pieneksi, mikäli ei ensin pakkaa LZW-pakkauksella, vaan tallentaa pakkaamattomana. Sen jälkeen ajaa sen vaikka WinZipin läpi. Tällöin koko putoaa radikaalisti. Sain päälle megan tiedostosta 130 kiloisen. Tälläkin tavalla voi tilaa säästää. Tosin viivakuvien kohdalla nyt ei puhuta monista megoista muutenkaan.

[Veli Loponen]

Tähän voin viitata taas tuolla Madsenin Kurt Dunder -haastattelulla. Musta bitmap-filu asemoidaan pagemakerissa toisen värit sisältävän filun päälle. Tuommonen bitmaphan on valkoisilta osiltaan läpinäkyvä taitolle vietynä.

No niin. Eli Timo on tuossa oikeassa. Tuo on paras tapa tehdä, jos haluaa tarkkaa jälkeä.
Eli viivapiirrokset kannattaa painomenetelmästä riippuen skannata vähintään yli 300 resoluutiolla (hyvä suositus on kuitenkin varman päälle 600).
Väritykset tehdään omaan tiedostoon, mistä viivapiirustus -osuus heivataan lopuksi pois. Värityksen voi huoletta tallentaa 300 tai vähän alle (lisää vain tiedostokokoa eikä loppujen lopuksi vaikuta enää laadussa).
Ja sitten toimitaan noin, kuin Timo tuossa sanoi, eli asemoidaan väri ja viiva yhteen taitto-ohjelmassa.
Eli näin kannattaa toimia, jos se sopii vain asiakkaalle.

Mutta lopputulokseen ja työtapoihin vaikuttaa paljon myös, missä työ painetaan. Esim. sanomalehtistripissä on turha tehdä samaa tasoa kuin jossakin kunnon paperille tehdyssä taidepainatuksessa. Sanomalehteen riittää hyvinkin jopa alle 200 resoluutio, jälkimmäisessä se on 300 ainakin.

[Veli Loponen]

Ja koska rasteroinnista toi Timon ja mun välinen jutska alkoi, niin jatkanpa siitä vielä vähäsen.
Eli miksi 1 -bittisen bittikartan (viivapiirros) resoluution pitää olla niin julmetun iso ja miksi helposti tulee sitä sahalaitaa?
Syy on nimenomaan rasteroinnin. Sävykuvissa (mv ja väri) vain harvoin tulee 1-bittisen kuvan tavoin jyrkkkää mustasta valkoiseen kontrastia. Eikä niissä mielellään käytetäkään täysin mustaa ja täysin valkoista ja silloin siirtymä tumman ja vaalean välillä on pienempi ja heikommallakin resoluutiolla jälki näyttää hyvältä (verratkaa vaikka ulkomainoksia, joissa on todella huono resoluutio ja kuinka teräviltä ne helposti näyttää).
Viivakuvassa siis kontrasti on kuitenkin kova. Sitten lyhyt esitelmä rasterista. Rasteripiste on käytännössä resoluutiosta riippuen tietynkokoinen neliö. Sävyn tummuus (eli rasteriprosentti) määrää sen, kuinka suuri osa tuosta neliöstä on täytetty. Esim. 10% rasteripiste on vain pieni piste rasterineliön keskellä. 100% (täysin musta) rasteripiste täyttää koko neliön.
Ja näistä kahdesta syystä (kontrasti ja rasteri) viivapiirros 1-bittisenä näyttää helposti sahalaitaiselta. Koska viivan pitäisi olla yhteinäistä mustaa aluetta se muodostuu täysin 100% rasteripisteistä (erotuksena sille, että saman kuvan harmaasävyversiossa reuna saattaakin olla 50% ja keskiosa sen 100%). Ja jos resoluutio on huono nämä rasteripisteet näkyvät paljaalle silmälle ja muodostavat viivan reunaan sahalaidan. Mitä parempi resoluutio on, sitä pienempiä ja vaikeammin havaittavia rasteripisteetkin ovat.

Oppitunti päättyy tähän

[O.K.]

Ja muistakaamme vielä selventää että kuvan resoluutio, tulostusresoluutio ja rasterin linjatiheys ovat ihan eri asioita vaikkakin naimisissa keskenään... Rasteripisteen koko riippuu linjatiheydestä, mutta pisteen tarkkuus kuvan resoluutiosta jne...

[Veli Loponen]

Rasteripisteen koko riippuu linjatiheydestä, mutta pisteen tarkkuus kuvan resoluutiosta jne...

Ja ihan vaan, että saan "viimeisen sanan" täytyy mainita/korjata sekin seikka, että jokainen rasteripiste muodostuu lukuisista pikseleistä. Eli liittyy tuohon rasteripisteen tarkkuuteen.
Mutta ei noista ota erkkikään selvää. Kuitenkin yleensä ppi (pikseliä/tuuma) on aina oltava n. 2 kertaa isompi kuin lpi (linjaa/tuuma).


Edit: Äh. Taas Timo sai viimeisen sanan.

[Timo Ronkainen]

Ja muistakaamme vielä selventää että kuvan resoluutio, tulostusresoluutio ja rasterin linjatiheys ovat ihan eri asioita vaikkakin naimisissa keskenään... Rasteripisteen koko riippuu linjatiheydestä, mutta pisteen tarkkuus kuvan resoluutiosta jne...

Aivan. Vain harmaasävy- ja värikuviin tulee linjatiheydestä riippuvainen rasteripiste. Mitä tiheempi on linjatiheys sitä tiheämmässä pisteet ovat ja sitä tarkempi kuva siinä mielessä.

Timo

[Esa]

En osaa käyttää tietokoneita, joka harmittaa kyllä! Sarjakuvien tekemiseen tietokonetta käytän ainoastaan, kun etsin jotain kuvia netistä. (viimeksi kerrostalo, omakotitalo, R-kioski..) Kuinka helppoa laittaa vaan kuvahakuun etsittävä kohde ja sitten melkein aina löytyy. Ennen Internettiähän jollain sarjakuvapiirtäjillä oli omat kuvakansiot ja räpläsivät kuvia melkein kaikesta.. Harrastetaanko sitä enää?

[Tero Mäntylä]

Ennen Internettiähän jollain sarjakuvapiirtäjillä oli omat kuvakansiot ja räpläsivät kuvia melkein kaikesta.. Harrastetaanko sitä enää?

Harrastetaan. Tosin enemmän internetin avulla. Eli kuvia tulee keräiltyä eri aiheista aika paljon ihan netinkin kautta ja sitten lajiteltua ja säilöttyä talteen. Mutta kyllä niitä kuvia tulee kerättyä myös muussa muodossa kuin digitaalisessa. Kumpikaan (digitaalinen ja paperi) kokoelma kuvia ei ole mitenkään erityisen hyvin organisoitu. Myös kuvakirjoja tulee joskus ostettua. Viimeisin oli The Grammar of Ornament jossa on siis koristekuvioita. Myös kirjat, joissa on kuvia vanhoista vaatteista ja arkkitehtuurista kiinnostavat. Kuten myös erinäisten konsoliroolipelien luonnoksia esittelevät teokset. Kalliita yleensä ovat eikä niitä kovin usein ole varaa etsiä mutta löytyyhän noista digitaalisia versioita googleamalla.

Vielä kun ehtisi joskus käyttämään kokoelmia johonkin eli ehtisi joskus piirtämäänkin

[Jarmo]

Pakkauksista vähäsen.

LZW on mainio häviötön pakkaussysteemi jos kuvissa on paljon laakeaa pintaa. Periaatteessa sen sijaan, että tiedostoon tallennettaisiin kaikkien kuvan pikselien tiedot, ne tallennetaankin suurinpiirtein muotoon "seuraavat 26 pikseliä on punaisia, sitten 13 mustaa pikseliä jne."

Tavallisissa valokuvissa LZW pakkaa yleensä suunnilleen puolta pienemmäksi. Sopivalla kuvalla pääsee jopa johonkin 20:1 pakkaukseen.

Acrobatin PDF taas käyttää aina jotain pakkaussysteemiä kuviin. Oletusarvoisesti taitaa RGB ja CMYK kuvat pakkautua JPEG pakkauksella.

[Jarmo]

Jos haluaa pitää viivansa oikeesti todella skarppina, kannattanee pitää viivat bitmap-600dpi -moodissa omassa filessään ja värit omallaan 300 dpi. vai? Kaikki taittajat lehdissä vaan ei tykkää puljata kahden filun kanssa ja asemoida tämmösiä turhanpäiväsiä hupikuvia.

Tulipa nyt mieleen kommentoida tätäkin asiaa, kun ei jaksa töitäkään tehdä.
Eli minun mielestäni tuo 300dpi väreille on ihan turhaa tiedostokoon kasvattamista.
Tuskin kukaan huomaa eroa edes 300dpi ja 100dpi värien välillä, eihän väreissä yleensä
ole  mitään tarkkuutta vaativia yksityiskohtia? 200dpi väritkin jo tiputtaisi tiedostokoon puoleen.

300 dpi on kuitenkin jo aika kova tarkkuus, ellei lue luupilla.
Esim. kaikki syväpainosta tulevat lehdet (pirkka, apu, yms.) on kokonaan (tekstitkin) 300dpi.


Viivathan kuitenkin voi (ja kannattaakin) tehdä 600dpi tarkkuudella.
Jos ei halua ongelmia laiskojen taittajien kanssa, kuvat voi itse ympätä
yhteen
jossain ohjelmassa (vaikka freehand) ja tallentaa tuloksen vaikka epsinä.

[Veli Loponen]

Tuli mieleen, että onko kellään kokemuksia tekstauksen (+puhekuplien yms.) tekemisestä CADilla?
Tiedän ainakin yhden henkilön, joka on näin tehnyt. Mitä hyvää ja mitä huonoa siinä on?

[Tuuk42]

Kertokaas  kaikki mitä ohjelmia käytätte.
Ainakin tässä threadissa kun on puhuttu pelkästään Photoshopista, joten ihmettelen käyttääkö kukaan mitään muuta ohjelmaa, esim. Jascin Paint Shop prota.

Tässä pitäisi hankkia jokin uusi piirto-ohjelma koneelle, kun tuo Paint Shop Pron 4 versio alkaa tuntua kivikautiselta.

Jos hintahaitariksi laitetaan 150 e ja alaspäin niin mikä ohjelma on järkevintä hankkia. Ilmeisesti kumminkin täytyy löytyä layerointi mahdollisuus, joten käsittääkseni Photoshop elements on silloin poissa laskuista.

[Timo Ronkainen]

värien välillä, eihän väreissä yleensä
ole  mitään tarkkuutta vaativia yksityiskohtia? 200dpi väritkin jo tiputtaisi tiedostokoon puoleen.

Juu, jos kuvassa ei ole mitään tarkkoja yksityiskohtia, mutta sitten jos on, niin 300 on ainoa vaihtoehto. Ja eihän nykyaikana iso tiedosto ole ongelma.

Jos ei halua ongelmia laiskojen taittajien kanssa, kuvat voi itse ympätä yhteen jossain ohjelmassa (vaikka freehand) ja tallentaa tuloksen vaikka epsinä.

Tuo onkin näppärä juttu. Mutta kun jotkut vaativat tiffiä, eikä kelpaa mikään muu... kirotut... Ja jos saavat jotain muuta, vääntävät tiffiksi... vituttaa joskus nähdä varmuudella omalta koneelta oikein lähteneet kuvat muutetun joltain osin niin että tulos on kakkaa. Esim väärin tehty koon muutos taitto-ohjelmassa (miksi pitää tehdä joku 90%?)... tai sitten ovat käyttäneet oikovedoksena luettavaksi ja hyväksyttäväksi tarkoittua 75 dpin jpg:tä taitossa.

Timo

[Hazart]

Kertokaas  kaikki mitä ohjelmia käytätte.

Jos hintahaitariksi laitetaan 150 e ja alaspäin niin mikä ohjelma on järkevintä hankkia. Ilmeisesti kumminkin täytyy löytyä layerointi mahdollisuus, joten käsittääkseni Photoshop elements on silloin poissa laskuista.

Photoshop elementsiä pitkään käyttäneenä voin suositella. Ja on siinä layerit ja lähestulkoon kaikki mitä Photoshop kutosessa. Sen pohjalta se on rakennettu. Vain vektorit ja CMYK-värit puuttuu ja sitten jotain hienosäätöjä. Erittäin erittäin hyvä ohjelma! Mieluummin se kuin PSP.

Itselleni ostin Adoben Creative suite paketin taannoin. Siinä on uusimmat Photoshop, Illustrator ja Indesign. Myös Painter Classic on käytössä ja muutama 3d-softa.