Jeee keskustelua! Huomiota! Minulle!
Ei voi olla taas puuttumatta, vaikka jo taas vannoin, etten eksy kvaakkiin tai mihinkään muihinkaan keskustelufoorumeille, joissa puhutaan mun sarjakuvistani. Koen oikeudekseni kuitenkin oikaista väärinkäsityksiä ja oon jotenkin niin masokisti että pitää saada lukea myös ne haukut, olivat miten asiattomia hyvänsä. Oon alusta lähtien seurannut mielipiteitä sarjiksistani todella tarkkaan ja teen niin edelleen. Ei kovin fiksua, mutta kuka mua nyt on fiksuksi ikinä luullutkaan?
Muutama kohta:
-Esiintymiseni Runoraadissa tai missä tahansa julkisuudessa on aina yhtä noloa ja myötähäpeällistä katsoa, joo tiedän. En koskaan (tai hyvin harvoin) viitsi katsoa tv:stä juttuja joissa oon mukana. Ei mun tarvitse osata esiintyä, kun en sitä työkseni tee ja jos joku päättää jättää sarjikseni ostamatta siksi, että en oo osannut käyttäytyä jotenkin edustavasti jossain, niin saa jättää! Jännittää aina ihan vitusti kaikki tollanen. Ja SILTI mua pyydetään aina vaan kaikenmaailman ohjelmiin ja sitten kun en hätäpäissäni keksi tarpeeksi hyvää perustelua miksi en menisi, niin tulee välillä mentyä. Runoraadissa tapasin sentään Jukka Virtasen <3 On ne ollu silti kaikki ihan jänniä kokemuksia MUN kannalta. Omahyväinen paskiainen kun olen
-Sarjakuvablogini ja siitä koostetun albumin nimi on "En vaan osaa!" ei "Mä en vaan osaa!". Albumi ei toimi samalla tavoin kuin blogi netissä ja ne ovatkin kaksi ihan eri juttua. Niitä ei voi lukea samalla tavoin. EVO-albumin sarjikset on kaikki piirretty blogia varten, nopeasti ja miettimättä yhtään mitään ja ne on revitty sieltä painettuun muotoon, noh, koska lukijat halusivat (ja oli se sekä musta että kustantajastakin ihan kiva idis). En halunnut piirtää sarjiksia uusiksi, sillä se olis tuntunut jotenkin huijaukselta ja teennäiseltä. Piirsin joukkoon muutamia uusia ja tein taiton ja ulkoasun sen mukaisesti, että teos toimisi omana itsenäisenä albuminaan, ei niinkään blogista riippuvaisena.
Blogiini en ehdottomasti halua piirtää mitenkään minkään sääntöjen mukaisesti, vaan se on nimenomaan leikkikenttä. Sinne suollan ja puran kaiken mitä mieleen ikinä juolahtaa. Osa blogissa julkaistuista kokeilusta päätyvät tosin myöhemmin albumiksi, kuten kävi Kettu&minä:n kanssa, mutta en yleensä suunnittele tällaisia etukäteen vaan uusia ideoita tulee kokoajan. Suosittelen, Lotta, sullekin piirtoblogin pitämistä jos et oo sellaista vielä luonut. Itse seuraan jatkuvasti muiden kuva ja sarjisblogeja, juuri siksi, että niissä näkyy tekijänsä kaikkein OMIN tyyli ja persoona. Sitä saa toki kritisoidakin. Jos julkaisee, pitää olla valmis ottamaan vastaan kritiikkikin. Se, miten sen ottaa vastaan, onkin eri juttu. Jos kaikki haukkuu paskaksi niin äkkiä siinä menee piirtohalut.
-En oo kopioinut piirtotyyliäni tietoisesti keneltäkään vaan keksinyt/kehitellyt sen ihan itse. Aloin piirtää jo ihan pikkupikkukersana ja luin lähinnä Lena Furbergin heppasarjiksia plus myöhemmin Calvin&Hobbesia. Tietoisesti oon koittanut matkia ainoastaan Lenaa. Tiedostamattomia vaikutteita on mahdoton listata. Vaikutteita tulee kokoajan ja kaikkialta, eikä pelkästään muiden taiteesta. Oon opiskellut piirtämistä peruskoulussa, lukiossa, kansanopistossa ja EVTEK:ssä, jossa mekin Lotan kanssa oltiin samalla luokalla ja hän pääsi todistamaan taitojeni surkeuden jo tuolloin.
Joo, en osaa piirtää mitenkään oikeaoppisesti, mutta rakastan opetella uusia juttuja kokoajan ja kuuntelen kyllä rakentavaa kritiikkiä. Mulla on useita tyylejä piirtää ja kehittelen niitä kokoajan lisää. Kaikki julkaistut kirjani (Siilit, EVO, Tassutellen, Kettu&minä) on piirretty eri tyyleillä ja niistä voi luonnollisesti olla mitä mieltä hyvänsä (annan luvan! höh, höh). Omaankin silmään särähtävät vanhemmat teokset ja kohdat jotka olisi voinut tehdä toisin, mutta tulipa julkaistua sellaisina ja ihan hyvä niin. Turha tässä on alkaa valittamaan, kun vahinko on jo tapahtunut.
-Tuotteistamisesta: Siilituotteita on rajattu määrä ja oon ERITTÄIN tarkka siitä, millaisia tuotteita hahmosta tehdään. Jokainen tuote kulkee mun kauttani. Teen nykyisin yhteistyötä Newtop-nimisen firman kanssa, jonka tuotteet ovat laadukkaita, eettisesti tuotettuja ja firma on keskittynyt parantamaan tuotantoaan ympäristöystävällisempään suuntaan kokoajan. Heidän valmistamiaan tuotteita ovat: Erilaiset paidat, topit, alusvaatteet, yöasut, pussilakanat, tyynyliinat ja pyyhkeet. Näissä esiintyvät siilikuvat ja -sarjakuvat ovat mun hyväksymiäni tai valitsemiani ja oon ollut niihin ihan tyytyväinen. En missään nimessä antaisi Siiliä vain jonkun random-mainoshepun käyttöön. Aiemmin tein yhteistyötä parin eri firman kanssa joiden painamiin tuotteisiin saattaa törmätä vielä jossain, mutta todettuani niiden huonohkon laadun vaihdoin yhteistyökumppania. Näen mielestäni huomattavasti enemmän vaivaa tähän oheistuotetouhuun, kuin moni muu tunnetumpi piirtäjä jaksaisi nähdä. Helpointahan olisi vaan suostua kaikkeen ja antaa koko homman mennä totaalisesti pilalle. Oheistuotteista voisin tietysti kieltäytyä kokonaankin, mutta koska Siili näyttää osaan niistä ihan kivasti sopivan ja koska ihmiset niitä haluavat, niin miksipä ei. Mutta siilistä EI ole saatavilla esimerkiksi mainitsemiasi pörrösukkia tai penaaleja. Mukeissa ei ole myöskään Arabian leimaa. Jos oot tällaisia tuotteita nähnyt, niin kerrotko missä, niin tiedän tehdä asialle jotain. Mutta kalsareita on. Aika noloa, jooh, mutta olkoot. Lisäksi on kortteja, rintamerkkejä ja niitä mukeja + laseja. "Väsymykseen asti tuotteistettu" (kuten eräs turkulainen toimittaja kirjoitti)? Ehkä, mutta myös tarkkaan harkitusti tuotteistettu.
-Rahasta: Joo, saan jopa rahaa töistäni joskus! Se on ihan kivaa. Siilistä luonnollisesti tulee tuloja, mutta teen sen ohella niin paljon kaikkea muutakin, että laskelmieni mukaan elättäisin itseni ja koirani myös ilman sitä. En siis tee Siiliä rahasta, vaikka myönnettäköön, että se varsinkin alkuvaiheessa houkutti kovasti köyhää opiskelijaa ja ajatus yltiöpäisestä tuotteistamisesta sai euronkuvat kiilumaan silmissä. Miksi teen sitten Siiliä, joka on myös omasta mielestäni ansainnut kaiken mahdollisen kritiikin. Onhan se ihan paska sarjis juu (tai ainakin väitän ymmärtäväni hyvin, miten sen voi sellaisena nähdä, ihan tosi.) Kiroileva siili, piereskelevä karhu, runkkaava muuli, u name it. Nimi on typerin ikinä. Jos olisin tiennyt siitä kasvavan jokin Suuri Ilmiö (mitä en siis edelleenkään oikein pysty käsittämään) olisin ehkä nimennyt sen pelkäksi Siiliksi. Eihän se edes läheskään aina nykyisessä muodossaan kiroile. Ja sanokaa vaan, että typerää tekijältä itseltään kirjoittaa tänne tällaista, mutta ihan oikeasti ja rehellisesti: en mä oo koskaan itse pitänyt KS:ä minään Todella Hyvänä sarjakuvana ja mun mielestä on aika huvittavaa miten jotkut niin voimakkaasti sitä "fanittavat" ja on tosi hankalaa nähdä, miksi. Suloista, mutta en voi sanoa ymmärtäväni niitä ihmisiä.
MUTTA sitä on silti ihan kiva piirtää! Kuitenkin itse tykkään niistä hahmoista. Oon kiintynyt niihin ja niitä tekee mieli kehittää. En tosin tiedä miten pitkään, mutta Lotan ja monen muun harmiksi, ainakin vielä neljännen albumin verran (joka muuten ilmestyy helmikuussa Tampereen messuille, jos kaikki menee niinkuin on suunniteltu). Uskon Siilin suosion hiipuvan hetkenä minä hyvänsä ja on se mielestäni jo jonkun verran hiipunutkin. Ihmeen pitkään silti kestänyt! Oon piirtänyt SAMAA sarjakuvaa kokonaiset 6 vuotta. En tiedä miten oon pystynyt siihen. En pidä Siiliä minään "urani" huippukohtana, vaikka palkintoja (!!) ja rahaa oonkin sen kautta saanut. Luon uraani sarjakuvapiirtäjänä julkaisemalla vielä paaaljon ja ihan muuta kuin Siiliä. Siili jäänee suomalaisen sarjakuvan historiaan jonkinlaisena...tapauksena. Lopetan sen jossain vaiheessa kun itse kyllästyn ja yleisö kyllästyy ja säästän siitä saamani rahat pahan päivän varalle.
- Ulkoisesta olemuksestani: Kuten Lottakin on ilmeisesti huomannut, mulla ei oo kalliita ja siistejä merkkivaatteita, kirpparilta ostetut helvetin rumat, mutta AH niin rakkaat silmälasit ja hoitamaton takkutukka (jossa on myös ihan OMAA hiusta, ei pelkkää kuitua, jännää eiks?). Ja "kaikki tämä" ihan vaan siksi, että satun tykkäämään pukeutua/laittautua juuri näin. Minkäänlaista ns. tyylitajua tmv mulla nyt ei herrajumala oo IKINÄ ollut eikä varmasti tuu olemaankaan! Näytän pääsiäisnoidalta. Tai teiniltä. What ever. Haluan pukea päälleni kaikki kivat ja söpöt värikkäät hepeneet mitä tulee vastaan milloin mistäkin lastenosastolta tai vintagekaupasta. Joo, ei siitäkään tarvii tykätä ja saa haukkua jos se helpottaa. Mutta MÄÄ tykkään! Henkisesti kersa kun oon.
Kiitos ja näkemiin!
