Spoilausvaroitus, älä lue, jos et ole lukenut vielä Vaarojen Panamaa.
Ja sitten jotain sekalaista sekoilua itse tarinasta:
Sain nyt viimein luettua ensimmäistä kertaa tuon Vaarojen Panaman, aiemmin en ole tarinaan tutustunut. Mietteet tarinasta ovat kaksijakoiset: Olihan tuo ihan kelpo tarina, mutta ei se kyllä yltänyt sellaiselle tasolle, mitä olisin muun muassa Kvaakissa luetun perusteella odottanut. Joitakin vaikuttavia ja/tai hauskoja kohtauksia tarinasta löytyi (joukkotappelu konsulin juhlissa, haavoittuneen sotilaan urhea taistelu hylätyssä leirissä, valokuvaajan tempaukset...), mutta jotenkin tarina ei lopulta kovin kovaa iskenyt. Siinä lopussa olisi ollut paikallaan kertoa Phil Turnerin motiivit retkikunnan sabotoimiseen. Onko tämä Texin "vanha kaveri" muuten esiintynyt aiemminkin jossain tarinassa?
Ticcin kuvitus oli hienoa, vaikka viidakko ei joissain kohdin edes tuntunut oikein viidakolta.

Mutta ei se missään vaiheessa tuntunut tylsältä, suuri kiitos Rennen hienon suomennoksen.
Erikseen täytyy vielä heittää pieni kommentti tähän suomennokseen. Jotenkin tuo käännös tökki lukiessa paikka paikoin erittäinkin pahasti. Siellä oli jotain omituisia kielellisiä epäjohdonmukaisuuksia joissain kohdin (tai sitten en vain ymmärtänyt niitä

) ja joitain sanoja käytettiin aivan liikaa. Erityisesti sanan "sukkelaan" käyttö alkoi jo oikeasti ärsyttää, kun se esiintyi neljä kertaa kuuden sivun sisään ja yleisesti varmaan parikymmentä kertaa tarinan aikana. Onneksi tuo käännös suurimmaksi osaksi oli ihan ookoota. Enpä ole ennen Rennen mahtavista suomennoksista missään valittanut, toivottavasti tämä kerta jää myös viimeiseksi...